Paten ja Paten siskon veljelle koti, pllliiiiiiiiiiiiissssss!!!!!!!!!!!!

Jokin aika sitten esittelin täällä blogissani taas muutaman suloisen pikkukoiran Espanjasta, jotka etsivät kotia. Kuten yleensä niin joku ehtii aina kommentoimaan näihin rescuekoirajuttuihini, että älytöntä….ajanhaaskausta…auttaisit suomalaisia koiria, kissoja, eläkeläisiä, sotaveteraaneja…jne. Vanha virsi ja sama tarina eli väärin autettu. Jos minulla olisi edes hippunen enemmän energiaa niin auttaisin näin ajattelevia ihmisiä katsomaan maailmaa ja sen hätää kokonaisuutena. Mutta juuri nyt yritän mielummin löytää Paten veljelle kodin.

16938675_10155092299312863_2509673113057856046_n

Kun viimeksi kirjoitin näistä hauveleista niin vain Patella eli tuolla mustalla söpöydellä oli tiedossa koti. Nyt myös Paten sisko on tulossa Suomeen. Näin kirjoittaa Suomen päässä Animales Sin Suerten asioita hoitava Lenita:

Mustan Paten siskokin (edessä) saa kodin Suomesta <3 Onnen tyttö <3 Sisaruksista kotia vailla on enää kuvssa keskellä istuva velipoika. Pennuilla on ikää noin puoli vuotta. Pate painaa 9,7 kiloa ja sisko 6. Veljestä en vielä tiedä, mutta isoja koiria näistä ei siis tule. Koirat matkustavat Suomeen, jos koti löytyy täältä. Niillä on siru, passi, rabiesrokote ja monitehorokotteet sekä matokuurit annettu. Olemme rekisteröityneet Eviraan ja koirat matkustavat ns. Traces-järjestelmään kirjattuina Helsinki-Vantaan lentoasemalle.”

Olin tänään jotenkin todella kypsä itseeni. Housut kiristi. Päätä kiristi. Kukkaronnyörejä kiristi. Tunnelma kotona kiristi. Sitten sain Lenitalta viestin, jossa hän kertoi, että Paten sisko oli bongattu juuri blogini kautta ja se saa Suomesta hyvän kodin. Enää ei mikään kiristänyt. Jotain sitä sentään joskus osaa avata suunsa oikeassa kohtaa (tai tässä tapauksessa kirjoittaa) ja  voi auttaa esimerkiksi nyt vaikka tuota Paten siskoa.

Mitä jos me nyt yhdessä etsittäisiin myös Paten ja Paten siskon veljelle koti?! Ei kahta ilman kolmatta! Pidetään trio koossa! Kolme muskettisoturia! Ei muuta kun viestiä Lenitalle: lenita.lehtonen@gmail.com jos jollakin olisi tuollaiselle Uuno Turhapuron näköiselle koiralle koti:)

Kun lapsen jokaiset synttärit ovat harjakaisten paikka….

Ystäväni Sampo Kaulanen ja hänen vaimonsa Michelle ovat lähteneet hienoon Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ”Anna hetki perheelle”- kampanjaan mukaan. Aihe osui ja upposi täälläkin. Itse olen omaishotaja ja seurasin myös vuosia läheltä omaishoitajuutta, koska serkkuni Kai vammautui 35 vuotta sitten synnytyksessä niin, että hän ei puhu eikä kävele. Kain äiti myös menehtyi synnytyksessä. Minun ja Kain yhteinen täti otti miehensä kanssa Kain heti synnytyslaitokselta siipinsä suojaan hoitaen häntä kotona 30 vuotta. Se jos mikä oli rakkauden teko ja todella hatun noston arvoista.

Haluan siis jakaa Sampon haasteen ja koskettavan tarinan omaishoitaja Sarista ja hänen pojastaan Iposta, jonka ei pitänyt elää kuin 2 vuotta.

Näin Sari kertoi Kodin Kuvalehdessä arjestaan:

Nousen aamulla, teen smoothiet ja keittelen puurot. Herätän Ipon, vaihdan hänelle vaipat ja annan aamiaista. Samalla juttelen ja laulelen omiani, joskus saan poikani hymyilemään. Puoli kymmeneltä joka arkipäivä tulee taksi, joka vie Ipon toimintakeskukseen. Siellä hän on kahteen saakka.

Ipo on kuin vastasyntynyt vauva 26-vuotiaan miehen vartalossa: täysin hoidettava, kannettava, syötettävä ja juotettava. Hän elää enimmäkseen omassa maailmassaan eikä pysty puhumaan tai istumaan ilman tukea. Ipolla on myös näkövamma ja vaikea epilepsia.

Yhtä selkeää diagnoosia Ipolle ei ole pystytty antamaan. Kotona hän lähinnä katselee elokuvia ja kuuntelee äänikirjoja. Hänen suosikkejaan ovat Harry Potterit ja Pirates of the Caribbeanit.”

Lisää Sarista ja Anna hetki perheelle -kampanjasta löydät alla olevasta linkistä:

http://www.hetkiperheelle.fi/story/sari-ervastin-perheessa-on-paljon-rakkautta/

frontpage

Sampo kirjoittaa aiheesta itse Facessa:

” Lähdin tähän hyväntekeväisyyshaasteeseen innoissani mukaan! Syy on selvä! Meiänkin perheessä on ”erityinen” sälli! Hei, nakkaankin tästä haasteen yrittäjille! Ottakaa teki lippaat yritykseenne tai käykää lahjoittamassa!”

12973422_666234293518283_284744694294375321_o

Otin Sampon haasteen heti vastaan ja tilasin juuri Mumin Kaffe -kahviloihin keräyslippaat, jotta mekin voimme kantaa kortemme kekoon hyvän asian puolesta.

Wau, jee ja yök!

Me lähdettiin koko perheen voimin viime viikon lauantaina Tukholmaan. Minä menin työmatkalle ja perhe tuli mukaan. Myös isäni oli mukana reissussa. Juhlittiin samalla hänen tulevia synttäreitään.

koneeseen

Meidän tytöt olivat ensimmäistä lentokoneessa. Benin kanssa matkustimme jonkin verran ennen hänen sairastumistaan, mutta ben ei muistanut millaista lentokoneessa oli olla. Erityiskiitos Finnairille, joka otti meidän ystävällisesti vastaan ja tarjosi mahdollisuuden lapsille vierailla koneen ohjaamossa. Lapset eivät uskaltaneet sinne kuitenkaan mennä- niin paljon jännitti. Lento sujui kuitenkin todella hyvin.

scandic

Asuimme keskustassa Scandic Haymarketissa, joka oli supermukava hotelli ja huoneessa riitti kokoa koko perheelle. Me tykättiin kovasti. Palvelu on oli todella hyvää ja aamiainen poikkeuksellinen monipuolinen.

kivahuone

Huone oli oikeastaan kaksi huonetta, joten siellä oli helppoa viettää aikaa lasten kanssa.

pieniäy

Huoneen väritys sai minulta täydet 10 pistettä. Ja ylipäätään minä rakastan vanhojen rakennusten tunnelmaa.

hotlanaula

Hotellin aula oli modernin tyylikäs ja seinällä olevat näytöt saivat meidän tytöt villeiksi. Matka mentiin lasten ehdoilla lomahengessä  ja he valitsivat ruokapaikoiksi mm. Mäkkärin ja Pizza Hutin. Uskokaa tai älkää niin isäni oli tästä iloinen, koska hän ei ollut koskaan käynyt kummassakaan. Hän on hyvin perinteinen suomalainen mies, joka laittaa itse ruokansa ja ei turhia ulkona syö:) Itse pidin matkalla eniten Gnarley´s -ravintolasta, joka oli ehkä enemmän aikuiseen makuun.

peirutyyny

Oli ihanaa, että pääsimme matkalle koko porukka, vaikka Livillä puhkesi korvatulehdus kolme päivää ennen matkaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin Benin pientä kuumeilua lukuunottamatta. Ben lepäsi enemmän ja tytöt riehuivat. He ostivat mm. pierutyynyn ja siitä otettiin ilo irti porukalla.

Itku pitkästä ilosta:( Kotimatkalla lentokentältä Helsingin keskustaan minulla sitten puhkesikin noro-virus, jonka parissa kärvistelin kolme päivää. Myös muu perhe sairastui, viimeisimpänä Ben, joka on peruskunnoltaan muutenkin heikko. Hänen kanssaan mentiinkin sitten torstaina Lastenklinkan päivystykseen.

lastenkl

Voi beniä:( Hän ollut viimeisen parin kuukauden aikana viisi kertaa päivystyksessä. Koskaan Ben ei valita vaan urheasti kestää kaikki hoitotoimenpiteet ja odottamisen.

16729049_1871453896464885_4003801066595448480_n

Viikkoon mahtui myös yksi iso työasia: Ystävänpäivänä avautui Helsingin keskustan Stockmaanin Mumin Kaffe 5.kerroksessa. Itse en avajaisiin päässyt kun olin norossa, mutta onneksi olen nyt päässyt jo ihailemaan paikkaa livenä. Olen kiitollinen tästä tiimistä, joka on yhdessä saanut tämänkin aikaan.