Nyt alkaa loppukiri tärkeän asian puolesta!

Suomalaisten Vammaisjärjestöjen yhdessä aloittama Ei myytävänä -kansalaisaloite on kerännyt jo 40 000 nimeä!

Vielä kuitenkin tarvitaan lähes 10 000 nimeä joulukuun 12. päivään mennessä, että eduskunta ottaa kansalaisaloitteen käsittelyyn. Yhdessä se on mahdollista saada kerättyä!

Eli jos et ole vielä allekirjoittanut niin allekirjoita ja jaa aloitetta. Tägää ystäväsi ja kerätään yhdessä nimet kasaan!

Netissä aloitteen allekirjoittaminen onnistuu täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2538

Tulostettava paperinen lomake löytyy täältä:
http://www.eimyytavana.fi/kansalaisaloite/

Ja muistin virkistämiseksi vielä mistä aloitteessa on kyse:
Suomalaiset vammaisjärjestöt ajavat kansalaisaloitteella sitä, että vammaisten henkilöiden koko elämän mittaiset, välttämättömät palvelut rajattaisiin hankintalain ulkopuolelle.

Tällä hetkellä kuntien kilpailuttaessa palvelut, vammaisilla ihmisillä ei ole itsellään oikeutta vaikuttaa sopimusten sisältöön eikä heidän tai heidän omaistensa mielipiteitä huomioida.

Tämä on vastoin vammaisten ihmisten oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta ja monissa Euroopan Unionin maissa palvelut ovat jo rajattu kilpailutuksen ulkopuolelle.

Ymmärrettävästi kilpailutus on jo mnyt järkyttänyt monia vammaisia ja heidän lähimmäisiään:

Puhekyvytön, vaikeasti autistinen nuori nainen Linda ja hänen äitinsä kirjoittavat siitä, kuinka tärkeää osaa puhetulkki edustaa elämänlaadun varmistamisessa.

”Tulkit ovat ääneni, sanani ja puheeni tässä maailmassa: päivätoiminnassa, asioinneissani (esim. lääkärikäynneillä) ja harrastuksissani. Heidän avullaan voin osallistua, vaikuttaa ja elää mielekästä elämää ❤️

Me vammaiset emme ole myytävänä halvinta hintaa tarjoavalle, ja niin eivät saa olla puhetulkkimmekaan!”

19400252_241220776378545_249098281903383321_o

Autetaan siis Lindaa ja muita keräämällä nimet kasaan, että saadaan eduskunata ottamaan kansalaisaloite käsittelyyn!

 

Jätä muutakin kuin hiilijalanjälki! Liity mukaan Norppa-jengiin:)

Tuntuu todella kliseeltä, mutta vasta lasten syntymän jälkeen aloin todenteolla kiinnostua aivan eri lailla myös luonnosta ja sen suojelusta. Se oli osa suurempaa muutosta ajattelussani. Halusin ehdottomasti perheellemme rescue-koiran (en kasvatettua rotukoiran pentua), lopetin lihan syönnin ja maidon käytön, luovuin meikeistä ja hiustenhoitotuotteista, joita oli testattu eläimillä. Näin jotenkin jokaisen valintani sitä kautta miten ne vaikuttavat maailmaan ja sitä kautta lasteni tulevaisuuteen.

Olen ollut tukemassa Suomen luonnensuojeluliiton toimintaa erilaisin tavoin, joten minulle oli luontevaa liittyä mukaan Norppa-jengiin ja olla jättämässä muutakin kuin hiilijalanjälki tähän maailmaan.

tyyni

Onneksi kaikkina aikakausina on ollut olemassa ihmisiä, jotka ovat halunneet muutosta ja jotka ovat olleet tarpeeksi päättäväisiä saadakseen sen aikaseksi. Näin syntyi myös Suomen luonnensuojeluliitto:

”Toukokuisena perjantai-iltana vuonna 1938 käveli joukko määrätietoisia ihmisiä kohti Säätytaloa. Jälkipolville on jäänyt tiedoksi, että joukossa oli ainakin opettaja, nimismies, professori, maanviljelijä ja pankinjohtaja. Heille ja kymmenille muille oli yhteistä rakkaus luontoon. Lähes satapäinen ryhmä oli matkalla perustamaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä, nykyisen Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjää.

Luonnonsuojelu ajatuksena oli ollut pinnalla jo pidempään. Varsinkin 1800-luvun lopulla oli virinnyt vilkas keskustelu luonnonsuojelun tarpeellisuudesta. Esimerkiksi tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld otti esiin kansallispuistojen perustamisen tarpeellisuuden, mikä oli mullistava ajatus koko Pohjoismaissa.

Uutta edustivat myös tuoreen Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämät yleisölle avoimet, opastetut luontoretket, jotka se aloitti jo 1940-luvulla.

Suomalaisen luonnonsuojelun keulakuvaksi nousseen saimaannorpankin tilanne oli yhdistyksen perustamisen aikoihin hyvin erilainen. Kun sen suojelemisesta alettiin puhua, pidettiin norppaa vielä yleisesti epäsympaattisena haittaeläimenä, josta maksettiin tapporahaa. Pikkuhiljaa asenteet muuttuivat, kun norpasta tuli Erik Bruunin piirtämän, klassikoksi nousseen julisteen myötä Suomen luonnonsuojeluliiton symboli 1976. Vaikka norppa on edelleen erittäin uhanalainen, on sen kanta sinnikkään työn ansiosta lähes kaksinkertaistunut noista ajoista.

Jokainen aikakausi on tuonut mukanaan ongelmia, jotka on luonnonsuojelun näkökulmasta ratkaistava. Yksi asia on silti pysynyt ennallaan. Luonnonsuojeluliitto tarvitsee edelleen rohkeita ja luonnon puolia pitäviä ihmisiä. Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin pystymme vaikuttamaan. Olit sitten lähihoitaja, bloggaaja, data-analyytikko tai puutarhuri, tule vaikuttamaan suomalaisen luonnonsuojelutyön tulevaisuuteen ja liity jäseneksi nyt. ”

aamulenkki

Tule sinäkin mukaan Norppa-jengiin!

https://www.sll.fi/liity/liity-jaseneksi

Lisää Suomen luonnensuojeluliiton toiminnasta löydät infoa heidän sivuiltaan:

https://www.sll.fi/

Sieltä löytyy ihan kokonainen osio siitä mitä vaihtoehtoja tekemiseen ja mukana olemiseen on.

Lisäksi sivuilta löytyy myös suorastaan liikuttavan ajankohtainen artikkeli siitä miten siilejä voidaan auttaa näin syksyn saapuessa. Kannattaa lukea!!!!

1. Tuhti talvidieetti

On tärkeää, että siilille ehtii kertyä riittävästi rasvakudosta ennen horrokseen menemistä syys–lokakuussa. Sitä voikin ruokkia esimerkiksi lihalla, kalalla, koiran- ja kissanruualla ja ruuantähteillä. Maitoa, liian suolaisia tai pilaantuneita ruokia tulee välttää. Puhdasta vettä on hyvä olla aina tarjolla.

2. Kauniita unia – siis talvihorrosta!

Siili vaipuu talvihorrokseen ja tarvitsee siihen turvallisen, kuivan ja lämmittävän pesäpaikan. Turvallisista talvipesäpaikoista on pula, sillä jopa puolet siileistä kuolee horrosjakson aikana. Siilille voikin rakentaa talvipesän. Se on pohjaton laatikko, johon tehdään kulkuaukko. Pesälaatikon pohjalle laitetaan kerros kuivia puunlehtiä, ja laatikko täytetään kuivalla heinällä. Talvipesä kannattaa sijoittaa kauas autoliikenteestä kuivaan paikkaan, jossa lämpötila pysyy pakkasen yläpuolella ja sulavesi ei pääse valumaan sisään.

3 Aurinko paistaa risukasaankin

Halliton hoitamattomuus on luontopuutarhurin periaate ja siitä ilahtuu siilikin. Lehtikomposti, risukasat, halkopinot ja lautakasat ovat sille sopivia piilopaikkoja. Kliinisen nurmikon sijaan siili ilahtuu niitystä, joka tarjoaa sille myös ravintoa – hyönteisiä. Ja sanomattakin selvää on, että hyönteismyrkyt eivät kuulu luontopihaan!

4. Sopiva hajurako

Siili on ihana naapuri ja tarkkailtava, mutta siitä ei ole lemmikiksi. Lapsille onkin hyvä opettaa, että siiliin tulee pitää sopiva etäisyys kuten muihinkin luonnonystäviin. Se tarvitsee rauhaa eikä siilin ei ole hyvä liikaa tottua ihmisiin, koska kaikki eivät ikävä kyllä ole sen ystäviä.

5. Pii-paa-pii-paa!

Jos kohtaa sairaan tai loukkaantuneen siilin, tulee ensin varmistua, että siili on varmasti avun tarpeessa, jotta siiliä ei häiritse turhaan. Avun tarpeessa oleva siili tulee ottaa hoitoon tai sille tulee etsiä hoitaja. Eläinsuojelulain mukaan avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan.

Jos näet maan jäätymisen jälkeen siilin liikkeellä, on se luultavasti pulassa. Siili kuluttaa energiaa, jos se herää kesken horroksen ja jos sillä ei ole turvallista talvipesää, ei se selviä talven yli. Myös liian pienikokoiset siilit ovat vaikeuksissa: Painoa pitäisi olla vähintään 800 grammaa, jotta siili selviää talvesta.

Ja lisää kaikkea muuta meille kaikille tärkeää asiaaa luonnosta, sen asukkaista ja niiden suojelusta löydät Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta. Sieltä saa myös apua ja neuvoja jos joku asia askarruttaa.

Nautitaan yhdessä luonnosta ja syksystä!

13244737_10154222028627863_7617626662701678796_n

Voihan vammainen!

Meidän perheessä on viime viikot luettu iltasatuna uutuustietokirjaa, jonka saimme yläkerran naapuriltamme Kalle Könkkölältä. Meidän lapset rakastavat Kallea ja hänen koiraansa Doorista. Olemme olleet juhlimassa Dooriksen synttäreitä ja Dooris on käynyt meillä kylässä. Kalle antoi meille kirjansa Voihan vammainen luettavaksi ja siitä on pidetty, vaikka se onkin aluneperin tarkoitettu meidän lapsia vähän vanhemmille lapsille.

Se soveltuu hyvin myös opettajien ja erityisopettajien tai sairaalahenkilökunnan käyttöön. Siitä saa apua myös vammaisen omainen, aikuinen tai lapsi. Se soveltuu hyvin oppikirjaksi niille, joille vammaisuus on täysin vierasta tai niille, jotka tuntevat vain jonkin alueen vammaisuudesta, mutta eivät kaikkea.

IMG_5237(1)

Mitä tarkoittaa allergia, afasia,  kuurosokeus, kehitysvammaisuus ja esteettömyys-  Down tai puheterapia? Tiesitkö, että rullatuoli ei ole kiva sana? Lasten kanssa emme ehdi kovin montaa käsitettä käydä illassa läpi, koska  niistä viriää heti todella syvälliset keskustelut ja pohdinnat esim. siitä miksi joku syntyy vammaisena tai miten elää ihminen, joka istuu joka ei näe eikä kuule.

Kirjassa on kuusi alakouluikäistä keskushenkilöä – Myrsky, Jaakob, Kalle, Leila, Siiri ja Ansa –, jotka esittelevät aakkostettujen hakusanojen kautta eri tavoin ilmenevää vammaisuutta, vammaisten tarvitsemia apuvälineitä, hoitotoimenpiteitä, kuntoutusta ja tavallisia arkisia asioita
Tietokirjailija ja toimittaja Heini Saraste on kirjoittanut monia kirjoja ja artikkeleita vähemmistöistä.

IMG_5236(1)
Kirjan kuvittaja Väinö Heinonen on graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Tällä hetkellä Heinonen työskentelee Kynnys ry:n graafikkona. Hän on kuvittanut useita kirjoja, esimerkiksi selkokielisen lasten tietokirjan Ihminen napakasti.

Kirja on tehty yhteistyössä Kynnys ry:n kanssa.

Vahva suositus kirjan lukemiseen.