Hyvä tasapaino on löytynyt!

Kuten eilen kirjoitin niin tämä viikko vilahti ihan älyttömän nopeasti. On ihanaa kun vihdoinkin elämässä on paljon kivaa tekemistä. Olen ollut nyt pari vuotta todella hukassa sen kanssa mitä teen ja kuka olen. Välillä olen aidosti pelännyt, että en enää saa mieluista työtä ja löydä omaa paikkaani työelämässä. En missään tapauksessa ole kenenkään työnantajan ihanne palkattava kun lapsia on kolme ja yksi heistä on erityinen. Se tarkoittaa paljon säätöä ja paljon poissaoloja. Sen takia varmaan yrittäjyys on minulle ja perheelleni se paras tapa tehdä nyt töitä. Mumin Kaffe -kahvilaprojekti, lyhyttreapiaopinnot/terapiatyö, radiotyö ja juonto/luentokeikat sekä tämä bloggaaminen muodostavat yhdessä omaishoitajuuden kanssa kiireisen, mutta kivan kokonaisuuden. Tällä viikolla tämä kuvio vei minut kahden päivän työmatkalle Tukholmaan. Vaikka matka vaati säätöä, koska Ben oli kotona kipeänä niin reissu oli antoisa ja sain myös nukkua yhdet pitkät, katkeamattomat yöunet Crystal Plazassa.

hotellihuone

Olen hotellihullu ja jos rikastuisin niin varmaan muuttaisin hotelliin asumaan. Rakastan myös Tukholmaa ja työmatkakin siellä on minulle silkkaa nautintoa.

parveke

Tämä kuva ei tee oikeutta pienelle parvekkeelleni, joka minulla oli huoneessani. Rakastan erityisesti Östermalmin vanhanajan henkeä ja upeita rakennuksia.

ihanasa%cc%88nky

Keskiviikkoiltana vaihtoehtona oli herkullinen illalinen yhtiökumppanin ystävien eurueessa tai varhainen nukkumaan meno. Valitsin jälkimmäisen, koska harvoin saan olla yksin ja nukkua pitkään.

joulurieha

Viikonloppu puolestaan meni Lasten Jouluriehan merkeissä Kampin narinkkatorilla . Meillä lapset ilman muuta halusivat katsomaan kolme päivää putkee Benny Törnroosia ja Muumeja. Siellä sitten seisottiin ja tanssittiin. Hauska nähdä koska meillä tämä Muumi-fanius menee ohi…

lahjoitukset

Näissä kasseissa on ylijäämätuotteita meidän kahvilastamme. Toimitamme niitä mm. asunnottomien yömajaan. Olen puhunut tästä puolesta paljon lapsille ja he ovat olleet mysö mukana viemässä ruokakasseja niin yömäjaan kuin vähävaraisille perheillekin. Toivon, että siemen auttamiseen ja vastuullisuuteen syntyisi jo nyt. Pakottaa empaattisuuteen ei voi, mutta esimerkkiä voi onneksi näyttää.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *