Ihmiseltä ihmiselle, osa 2.

Pari kuukautta sitten vaikeavammainen Eero kertoi ensimmäisen kerran ajatuksiaan blogini kautta. Nyt on jälleen sen aika.

14423587_10208753344005316_438250895_o

”Aloitetaanpa suoraan niistä, (ettei unohdu, kun pääsen vauhtiin).

”Palveluasumista armon vuonna 2016”

Tuosta blogitekstistä tämä koko blogini sai alkunsa. Tarkennan nyt paria seikkaa, joista on tullut enemmän ja

vähemmän palautetta. En syö sanojani. Täsmennän vain, mitä tarkoitan.

Sana ”liukuhihnaduuni” on ehkä ylitseampuva. Käytetään paremmin kuvaavaa sanaa, rutiininomainen.

Kyseisestä blogitekstistäni (löytyy sekä Sanna Kiisken että minun blogistani) selviää, mitä tarkoitan tuolla.

Toinen asia samasta blogitekstistä on se, että eräät ovat saaneet sen käsityksen, että täällä avustava

henkilökunta toimisi, käytän nyt suoraa lainausta, ”seuraneiteinä/herroina”. Tätä en tarkoittanut, kun kirjoitin

siitä, että täällä (näissä) Validia-taloissa on kiire. Tämäkin asia on äärimmäisen perskohtainen. Käytäntöhän

on se, että Validian työntekijät ovat täällä tekemässä duunia, eivät seurustelemassa asukkaiden kanssa.

Tässäpä tuleekin sitten vastaan pieni ongelma. Oletetaan, että jollain asukkaalla ei yksinkertaisesti ole ketään

henkilöä, jolle purkautua. Henkilökohtaiselle avustajallekaan joku/jotkut eivät halua kertoa tiettyjä asioita,

koska kokevat, etteivät välttämättä luota samalla tavalla, kuin jo tutuksi tulleeseen talon omaan

henkilökuntaan. Entäpä sitten, jos käy näin, ettei kukaan jää kuuntelemaan jotain tällaista asukasta. Kyllähän

siinä jokunen aika menee tietty, mutta kyllä se kupoli alkaa vähitellen täyttyä. Asukas alkaa jonkin ajan

kuluttua passivoitua. Taas menee jokunen tovi, asukas menee koko ajan alemmas ja alemmas. Jossakin

vaiheessa henkinen/fyysinen tila alkaa hitaasti kaatua niskaan ylivoimaisena painolastina. Lopulta tapahtuu

viimeinen romahdus. Asukas, joka aiemmin oli virkeä ja omatoiminen, onkin nyt täysin toisen ihmisen

avustettavissa.

Tätäkö haemme? Onko nykyisen työmoraalin oltava niin älyttömän korkealla, että ei voida jäädä, vaikka

viideksi minuutiksi kuuntelemaan ”rutiinien” jälkeen, onko asukkaalla jotain sanottavaa. Kun työ tehdään

rutiinilla, yritetään kuitenkin pitää inhimillisyys mukana. Jos asukkaalla on jotakin kerrottavaa, otetaan se

aika ja kuunnellaan. Siinä tuskin menee viittä minuuttia kauempaa. Tuo esimerkki tapaus voi olla totta

joskus, jossain. Onneksi löytyy heitäkin (avustavasta henkilökunnasta), joilla on aikaa jäädä kuuntelemaan

tuo 5 minuuttia. Tarkennan vielä. Jotkut asukkaat eivät välttämättä haluakaan muuta kuin sen ”pienen” avun,

that´s it!

Ja vielä eräs asia, joka on jäänyt ehkä turhan vähälle puheelle. Kyse on edelleenkin moraalista. Tällä kertaa

ei kuitenkaan työmoraalista, vaan yleisesti moraalista. Seuraava asia on noin kolmen vuoden takainen juttu.

Eräs henkilökuntaan kuuluva avustaja lähti mun kanssa kerran hieman viihteelle. Kuitenkin siten, että

hänellä ei ollut seuraavana päivänä työvuoroa ollenkaan. Mentiin, itse otin minkä otin, hän ei ottanut yhtään.

Kyseessä oli Anna Abreun keikka ja se keikka oli oikeastaan aika hyväkin. Tuo on tässä tekstissä sivuseikka.

Sitten koitti arki ja kun tämä juttu oli jostakin päässyt leviämään henkilökunnan keskuudessa, kyseinen

henkilö joutui lievään ahdinkoon. Hän marssi palveluesimiehemme luokse ja kysyi, miten asia on.

Palveluesimies oli todennut ”ei mitään ongelmaa, hyvä vaan, että läksit Eeron kanssa jonnekin” ja, että hän

toivoo, että muukin henkilöstö tekisi samalla tavalla jonkun toisen kanssa. Eli toisin sanoen: Henkilöstöstä

ylhäältä alaspäin kenellä tahansa on lupa lähteä vapaa-aikanaan tekemään, mitä lystää jonkun asukkaan

kanssa, kunhan on seuraavassa työvuorossa työkunnossa. Kukaanhan ei estä esimerkiksi seurustelua tai

muuta suhdetta asukkaan kanssa. Seurustelu ei saa kuitenkaan näkyä työssä/työyhteisössä työaikana. Vapaa-

aikana kaikki on sallittua.”

14446291_10208753424967340_1736384450_o

Eero kirjoittaa nykyisin omaa blogia ja se löytyy osoitteesta:

http://tultamunille.blogi.net/blog/

Kannattaa käydä lukemassa!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *