Kuka pelkää kehitysvammaista?!

Äitini opetti, että kaikkia ihmisiä pitäisi yrittää ymmärtää ja kaikenlaisia mielipiteitä pitäisi yrittää suvaita- kaikenlaista käytösta taas ei. Mielipide on mielipide eikä sitä välttämättä tarivtse sanoa ääneen. Minäkin ajattelen monesta asiasta ja ihmisestä jopa aika radikaalistikin, mutta en jaa kaikkia mielipiteitäni eteenpäin. Aivan kuten tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa. Tunteen ei tarvitse johtaa tekoon. Teko taas toisaalta yleensä johtaa tunteeseen. Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien niiden, jotka esimerkiksi olivat vastustamassa Kirkkonummelle rakennettavaa kehitysvammaisten asuntolaa. Hei haloo!!!!!!!!! Keitä te ylipäätään olitte? ”Ikävää”, että asia sai niin paljon julkisuutta ja asuntola nyt tulee sinne teidän lintukontoonne ja tulette näkemään muutakin kuin täydellisyyttä.

Sitä jotenkin toivoo, että tällainen Kirkkonummella esiintynyt Nimby-ilmiö olisi vain poikkeus, mutta kun ei ole. Riitta sai miehensä kanssa kehitysvammaisen tyttären Sofian 15 vuotta sitten. Riitta kertoo Aamulehden haastattelussa millaista elämä teini-ikäisen kehitysvammaisen kanssa on ja miten heihin saatetaan suhtautua esim. kaupassa ja KIRKOSSA!!!!!????

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/vie-tuo-pois-taalta-tama-ei-ole-teidan-paikka-vaikeasti-kehitysvammaisen-tyttaren-kanssa-liikkuva-riitta-peltonen-kohtaa-edelleenkin-epaluuloja-ja-huutelua-jopa-kirkossa-200265088

”Tytär ja äiti saattavat edelleenkin kohdata epäluuloa ja suvaitsemattomuutta, kuten merkitseviä katseita tai jopa huutelua: vie tuo pois täältä, tämä ei ole teidän paikka. Näin on käynyt kaupan lisäksi myös kirkossa.

Äiti ei kuitenkaan ole halunnut sulkea tytärtään pois maailmasta. Vaikka Sofia saattaa ulkona liikkuessaan suutahtaa ja kulkeminen on ylipäänsä haastavaa, äiti katsoo, että Sofialla on oikeus liikkua siellä, missä muillakin. Hän uskoo vakaasti siihen, että jos ihmiset vain tietäisivät enemmän kehitysvammaisista, he myös hyväksyisivät heidät paremmin.”

Ei kun ihan oikeasti: KIRKOSSA!!!!! Eikö nimenomaan Jeesus sallinut kaikkien tulla hänen luokseen ja eikö uskovaisen ihmisen pitäisi olla se kaikkein sallivin ja ymmrtävin?!

3004a8e24f46f06cb4432876628681ab--life-motto-quote-life

”Kehitysvammaisen lapsen vanhemman arki on myös täynnä huolta. Sofia on käynyt läpi lukuisia leikkauksia ja on nytkin menossa isoon selkäleikkaukseen. Äidin silmät eivät kuivu kyynelistä, kun hän pohtii, miten leikkauksesta toipuminen voi sujua.

–Arvot ovat menneet uusiksi. Olen nyt suvaitsevaisempi ja kärsivällisyys on kasvanut nollasta sataan. Materia ei enää kiinnosta. Nykyään osaan arvostaa sitä, että ihmiset ovat terveitä ja onnellisia.”

Näinhän se ikävä kyllä on. Itsekin tiedän, että vasta kun elämä on vääntänyt selkärankaasi kovalla kädellä niin sitten vasta sitä ymmärtää mikä loppupelissä on tärkeää.

Nämä kirkossa huutelijat ja kirkkonummelaiset kehitysvammakriitikot olisi ihana jättää vain omaan arvoonsa, mutta minusta niin ei pidä tehdä. Suu pitää aina avata jos kuulee, näkee tai lukee käytöksestä, joka loukkaa heikompaa. Klishee, mutta totuus on, että kehitysvammalle ei voi mitään, mutta asennevammalle voi.

8d5a9b1615493220866c8f2287849d7f--never-lose-hope-never-give-up

 

Kommentit
  1. 1

    Johanna neuvonen sanoo

    Mun äiti on koulutukseltaan vajaamielishoitaja, nykymaailmassa eläkkeellä oleva kehitysvammahoitaja. Meidän perheessä oli joka kesä vammaisia, joita heidän OMAT VANHEMMAT eivät halunneet lomalle! Vanhemmillani käy edelleen yks nimeltämainetsematon mies joka kesä ”lomalla” 63 v. Itse olen ollut kouluavustajana CP vammaiselle naisella 30 v. Sitten, lukukausi oli paras ja hauskin mun elämässä. Kun vaan oppi kuuntelemaan, kaikki oli mahdollista! Jos suvaitsevuus on sit, että käyt kirkossa ja kokee moista… Herra armahda!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *