Olipahan viikko!

Joukon ja Kostin sanoin: Kun päättyy tää, muisto vain jää. Viikko päättyy hyvin väsyneissä tunnelmissa. Olen tehnyt paljon töitä ja yrittänyt saada muutakin tehtyä, mutta heikoin tuloksin. Äiti-pisteitä ei ole kertynyt tällä viikolla kovinkaan paljoa, sillä olen ollut liian poissaoleva sekä henkisesti että fyysesti. Mai mm. totesi, että kenelläkään ei ole niin tyhmää työtä kuin minulla:( Olen kyllä yrittänyt jutella aiheesta lasten kanssa, selittää asiaa ja kalenterista on katsottu kuinka kauan tämä projekti kestää. Sen jälkeen pidetään sitten parin päivän yhteinen vapaa ja ollaan vaan.  Tv-alalla nämä hommat on hyvinkin projektiluontoisia. Välillä on kiire ja välillä. Työkiireistä puheenollen: Vielä huomisen päivän ajan voi ilmoittautua mukaan Kiss Bang Love -ohjelmaan, johon teen castingia ja jota käsikirjoitan. Jos olet 20-45-vuotias sinkku ja haluat löytää elämäsi rakkauden niin mene osoitteeseen nelonen.fi.

I-Love-You-Photography-33

Viikko muutena lkoi mielenkiitoisesti kun kirjoitin blogissani vaikeavammaisesta Eerosta ja hänen haasteistaan palvelutalossa. Kirjoitus herätti paljon huomiota ja jopa Validia-talon johto luki sen ja haluaa tavata Eeron. Toivon, että tämä ei jää pelkäksi sanahelinäksi ja kertakäynniksi vaan asiat muuttuvat. Ei voi olla oikein, että palvelutalon asukas joutuu odottamaan vessaan pääsyä tuntitolkulla!!!!

28b5fd8

Minun piti ehtiä tällä viikolla myös kuluttaa koulun penkkiä lifecoachopintojen parissa, mutta  tv-projekti minut liian kiireisenä. Jostain oli pakko hellittää. Oikeasti harmittaa, koska Valmentamon koulutus on ollut mielestäni erittäin mielenkiintoinen, vaikka en usko koskaan puhtaasti lifecoachin töitä tekevänikään. Aikaa veivät myös Benin terapia-tuonnit ja viennit ja hammaslääkärissä käynti.

beni

Benin sytostaattihoitojen seurauksena hänelle ei tule kaikkia rautahampaita vaan nyt tilannetta seuraillaan ja mietitään miten tilanne ratkaistaan kun maitohampaat lähtevät suusta. Ben oli taas elementissään kun hän pääsi lääkäriin. Ben ei rakasta mitään niin paljon kuin sairaalaa ja lääkärissä käyntiä. Hän kyselee ja höpöttää ja toivoo, että saisi jäädä yöksi. Tuntuu kummalta, että hän ei muista mitään ikävää parin vuoden hoitojaksojensa ajalta.

aamulenkki

Kaiken kiireen keskellä on hyvä kun koira. Bowien takia on pakko repiä aikaa lenkkeihin ja tällainen näkymä oli vakireitillämme eilen aamulla. Tästä on meille kotiin 600 metriä. Ei uskoisi, että me asumme ihan Helsingin keskutassa. Tämä maisema rauhoutti mieltäni myös, koska olen lähtenyt ravintoloitsija Mehdi Younesin kanssa yhdessä tekemään yhtä uutta, supermielenkiintoista konseptia. Edessämme on huikea mahdollisuus, mutta haasteilta ei tulla välttymään. Mutta kuka nyt kaipaisikaan tasapaksua elämää:)

naamio1

Tähän viikkoon mahtui myös ystäväni Jethro Rostedin 40-vuotispäivät, joissa tosin pyörin lähinnä metsästämässä sinkkuja ohjelmaan. En tajunnut ottaa edes valokuvia blogiin. Juhlat oli hienot ja meininki Jetin näköistä. Ennen juhlia kävin lahjaksi saamassani kuoltanaamiohoidossa Medfinin Susannan hellässä huomassa. Hoito tuli tarpeeseen. Tällä viikolla olen ollut työn puolesta kolmena iltana Helsingin yössä ja voin kertoa, että se ei ole enää oikein mun juttu. Minusta ei siis ikinä tule kuoritumaan yökerhoissa pyörivää puumaa, vaikka joutuisin syystä tai toisesta sinkkumarkkinoille.

naamio2

Tämä puuma lähinnä mietti baareissa pyöriessä koko ajan sitä, että koska pääsee kotiin nukkumaan tai katsomaan edes peiton alle Netflixiä:) No, eihän sitä tiedä miten sitä viisikymppisenä riehaantuu ja alkaa taas viihtyä baanalla.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *