Meidän tiimi – Our team

Petri tässä, terve! Kylläpä aika huristaa, kun on hauskaa. Olen kuulemma jo 13 viikkoa vanha ja olen jo kuulemma saanut ensimmäisen rokotuksenkin. Tosin en oikein tiedä, mikä se on. Sen muistan, että menimme mamman ja Kirsin kanssa Eläinklinikka Herttaan, jonka pihalla oli hirmuisesti ihania hajuja. Sitten mentiin johonkin huoneeseen, johon tuli mukava täti. Hän naksutteli suutaan ja minä kallistelin päätäni kuullakseni tarkemmin. Olin kuulemma suloinen.

Sanovat minua söpöksi. They say I´m cute.

Sanovat minua söpöksi. They say I´m cute.

Se täti puristeli minua sieltä täältä, kurkkasi suuhuni ja sanoi, että kaikki hampaat ovat puhjenneet. Se hipelöi vatsani alta ja sanoi, että kivekset tuntuu. Sitten se antoi minulle kasan kissannameja, jotka söin tosi nopeasti. Tunsin ohimennen, että se täti venytti vähän selkänahkaani ja sitten kaikki alkoivat kehua minua hirmusesti. Rokotus siis tarkoittaa kissannameja. Kolmen viikon päästä saan niitä lisää.

Saisiko namia. Could we get a treat, please.

Saisiko namia. Could we get a treat, please.

Hi, this is Petri! Time flies when you´re having fun. They say I´m 13 weeks now and they also say I have already had my first vaccination. I don´t know what that is. I remember how we went to a clinic and there were loads of good smells around. We went into a room with a lady who made funny noises with her mouth.

The lady touched me all over. She checked my mouth and said I had all teeth. I guess that was good news. She also said she could feel both my testicles. I guess that´s good too since mom said ”great”. Then the lady gave me a pile of cat treats and I ate them very fast. While doing it I felt how the lady stretched my skin from behind and then everyone started to praise me. So now I know vaccination means cat treats. They say I get more of them in three weeks.

Viikko sitten sain myös selville, että minulla on ”veli” Turussa. Hänen nimensä on Arttu ja hän tuli tapaamaan meitä viime viikonloppuna Helsinkiin. Olipa kiva tyyppi! Nukuin hänen sylissään. Hän osasi myös taitavasti pitää hirvikärpästä niin, että saatoimme Veeran kanssa syödä sitä yhdessä.

Tästä linkistä pääsette lukemaan, mitä tapahtui, kun Veera tutustui Arttuun runsas kaksi vuotta sitten.

Terve, Arttu! Hi Arttu!

Terve, Arttu! Hi Arttu!

Unta Artun sylissä 1. Sleeping with Arttu vol. 1.

Unta Artun sylissä 1. Sleeping with Arttu vol. 1.

Veeran kanssa menee hienosti. Välillä pääsen sen kanssa ulos ja silloin mennään lujaa. Ja niin mennään iltaisin sisälläkin, matot vain lentelevät, kun juoksemme täysillä huoneesta toiseen. Eikä kukaan osaa painia niin ihanasti kuin Veera. Joskus se komentaa minua. Toisinaan uskon ja joskus jopa alistun. Mutta toisinaan annan takaisin. Osaan jo rähistä! Osaan myös hieman pidättää. Mamma on haltioissaan aamuisin, kun teen pisut ja kakit ulos. Hienosti menee, mutta menkööt!

Unta Artun kanssa 2. Sleeping with Arttu vol. 2.

Unta Artun kanssa 2. Sleeping with Arttu vol. 2.

A week ago I found out I have a ”brother” in Turku. His name is Arttu and he came to see us last weekend. He was nice! I slept in his lap. He was very talented in holding the bone while I and Veera were biting it from both ends.

Veera päästää minut jo eteisen petiin, Veera allows me in her bed already.

Veera päästää minut jo eteisen petiin, Veera allows me in her bed already.

We have a lot of fun with Veera! Sometimes I get out with her and then we run fast. We run fast also at nights in the house, the carpets fly. And nobody can wrestle better than Veera! Sometimes she bosses me around. Sometimes I obey, sometimes I surrender but from time to time I fight back. I have learned how to brawl! I have also learned to wait till mom takes me out in the morning befor I pee and poo. She is thrilled. So everything is fine, but that´s ok!

Terkuin, all the best,

Petri

Rajua rakkautta – Loud love

Tässä Petri, 11 viikkoa, terve! Nyt on kaksi viikkoa siitä, kun muutin uuteen kotiin Veeran luokse. Tai oikeastaan uusiin koteihin, sillä on käynyt ilmi, että huristelemme viikonlopuiksi maalle. Minua vähän aluksi pelotti siellä autossa omassa kuljetuskopassani, mutta kun huomasin, että Veera on viereisessä kopassa takapenkillä, rauhoituin.

This is Petri, 11 weeks, hello! I have lived with Veera for two weeks now. I have discovered we actually have two homes. We drive to the countryside every weekend. I was a little afraid in the car in my travelling box at first but then I noticed Veera was right beside me in her pink box. Now I take naps while mom drives.

Kaksi viikkoa kaveruutta takana. Nyt jo nukutaan kylji kyljessä säkkituolissa. After two weeks of friendship Veera and Petri sleep side by side.

Kaksi viikkoa kaveruutta takana. Nyt jo nukutaan kylji kyljessä säkkituolissa. After two weeks of friendship Veera and Petri sleep side by side.

Mamma luki jostain koirien kasvatusssaitilta, että 11-viikkoisena koiranpennulla loppuu pelkokausi. No pitihän minun mamman mieliksi näyttää, että näin on. Niinpä aloin murista, kun minua komennettiin olemaan purematta mökin pirtinpöydän jalkaa, kun kaulaani laitettiin pantaa, kun pantaa otettiin pois ja kun jalkojani pyyhittiin. En ymmärrä. Vaikka tein, kuten ohjeissa sanottiin, ihmiset nappasivat minua niskasta kiinni ja käskivät lopettamaan murinan. Höh.

Mom read from a dog site that 11 weeks old puppy is at the end of the fear period. I decided to please mom and show she was right. So, I started to growl when I was told to stop biting the furniture, when they wrapped the collar round my neck, when they took the collar off and when they wiped my feet after coming in from the yard. I don´t understand. I only did what they said in the instructions. Yet my people grabbged me by the neck and told not to growl. Odd.

Olen muuten oppinut jotain. Aina kun olen syönyt, minut viedään ulos vessaan! Kun hoksasin, mistä oli kysymys, aloin kakkia heti, kun pääsin pihalle. Sillä tavoin pääsin äkkiä takaisin sisälle Veeran luo. Ulkoilen nimittäin mieluiten Veeran kanssa. Silloin minua ei pelota mikään. Paitsi pimeällä.

I have learned somethin. Every time I have eaten my people take me outside to the toilet! When I figured it out I started to poo as quickly as possible. That way I got rapidly back inside to Veera. I prefer going out with Veera. When I´m with her I´m not afraid of anything. Except when it´s dark.

Tässä talossa herätään varhain. Mamman kello soi arkisin kuudelta. Olen siis tottunut syömään aamiaisen kuudelta. Niinpä päätin aloittaa kiljukonserttini myös lauantaina maalla kuudelta. Mamma nousi, antoi meille ruokaa ja vei ulos – pimeään! Mamman otsalamppu heilui missä sattui, taluttimet menivät vinksin vonksin emmekä nähneet mitään. No, hommat saatiin hoidettua ja palasimme sisään. Aloitimme Veeran kanssa aamupainit, jotka kestivät semmoiset kaksi tuntia, Sitten mamma vei meidät taas ulos, jossa olikin jo valoisampaa ja mukavampaa. Sitten me kaikki väsähdimme. Mamma ja Veera sohvalle ja minä säkkituoliin, koska en vieläkään yllä hyppäämään sohvalle. Se on tyhmää.

Mammalla on syli täynnä. Mom has an armful.

Mammalla on syli täynnä. Mom has an armful.

We wake up early. Mom´s alarm clock ring at six on week days. So I´m used to eat at six. That´s why I started my concert at six on Saturday morning in the country, too. Mom got up, gave us food an took us outside – to the darkness! Mom´s lamp was her and there and our leashes went criss and cross and we saw nothing. Well, we got the things done anyway and went back inside. Then we started the Morning Wrestle with Veera. It lasted for two hours. Then mom took us outside again. It was lighter out there. Then we all got tired. Mom and Veera slept on the couch and I slept on the sack stool since I can´t still jump on the couch. I´m too litlle. It´s stupid.

Rakastan Veeraa ja se rakastaa takaisin. Joskus rakastamme niin kovaäänisesti, että ihmisemme tulevat, huutavat meille ja lopettavat leikkimme. En ymmärrä, miksi. Olemme terriereitä. Jotkut kutsuvat meitä myös pikku hirviöiksi. En ymmärrä miksi.

Kaikki tehdään yhdessä. We do everything together.

Kaikki tehdään yhdessä. We do everything together.

I love Veera and she loves me back. Sometimes we love so loudly that our people come and yell at us and stop our game. I don´t see why. We are terriers. Some say we are little monsters, too. I don´t understand why.

Ai niin, tänään minulta leikattiin kynnet. Katselin ensin, kun Veeralta leikattiin. Se istui iskän sylissä ja äiti leikkasi. Veera oli kuin kuningatar. Tyyni ja rauhallinen. Sitten se sai kasan namia. Kun tuli minun vuoroni, rimpuilin ensimmäisen käpälän ajan. Sitten muistin Veeran tyyneyden ja namit. Ja hyvin meni. Tänään ruoassamme oli myös jotain outoa tahnaa. Mamma puhui madoista, toivottavasti se ei syöttänyt meille niitä.

Today they cut my nails. At firs I got to watch how Veera sat on daddy´s lap and mom cut. Veera was like a queen, calm and peaceful. Then it got a pile of sweets- When it was my turn I squirmed until I remembered Veera´s graceful peace – and the sweets. Then it all went well. Today there was some odd paste in our food. Mom said something about worms. I hope she did not feed us some!

Heippa taas ensi kertaan! Bye till now!

Petri

 

Ensimmäinen viikko yhdessä – The first week together

Olen nyt asunut viikon uuden perheeni kanssa ja jännää on ollut. Kerron nyt teille, miten aamuni kuluvat. Herään vankilasta, jota ihmiseni kutsuvat kaunistellen pentuaitaukseksi. Se on samanlainen kuin Tessan luona sillä erotuksella, että olen siellä aivan yksin, ilman viittä sisarustani. Veerakin käy vain moikkailemassa aidan takaa.

I have lived with my new family for a week now. It´s  been very exciting. I will tell you now how my mornings go by. I wake up in a prison which my people call a puppy kennel. I´m there all alone. Sometimes Veera comes and sniffs me from the other side.

Apua, olen vanki! Help me, I´m a prisoner!

Apua, olen vanki! Help me, I´m a prisoner!

Arkiaamuisin mamman kello soi kuudelta. Aloitan kiljukonserttini välittömästi. Mamma ryntää keittiöön, antaa uniselle Veeralle ruoan (sen kuulemma pitää saada kaikki ensin) ja kiidättää sitten minulle kupin aitaukseeni. Tyhjennän sen salamana ja nuolen moneen kertaan puhtaaksi.

On week day mornings I wake up at six when mom´s alarm clock starts ringing. I start my screaming concert right away. Mom rushes to the kitchen and gives Veera her food (for some reason she always gets everything first). Then mom comes to me with my food. I eat very fast and lick the cup many times.

Kun aamiainen on hotkaistu, mamma kaappaa minut syliinsä, laittaa kaulaani pannan ja kiikuttaa minut heti ulos kylmään, hyi! Nyt olen vihdoin tajunnut, miksi. Väännän pökäleen mahdollisimman nopeasti ja toisinaan mamman mieliksi myös lirautan aamupisun ulos. Sitten pääsen takaisin lämpimään kotiin ja Veeran kimppuun.

When I have eaten my breakfast mom picks me up, ties a collar around my neck and rushes me outside to the cold back yard, yaiks! Now I have figured out why. So I try to poo and pee as fast I can. That´s how I get back inside to warmth and to Veera as quickly as possible.

Aamulla syömme Veeran kanssa luita. Tai oikeastaan ne ovat hirvennahasta kuivattuja puruliuskoja. Veeralla on yleensä isompi kuin minulla, mutta onnistun varastamaan sen siltä usein. Toisinaan Veera murahtaa niin äkäisesti, että hyppään taaksepäin ja tyydyn pienempään hirvikärpäseen. Toisinaan taas Veera jahtaa minua niin hurjasti, että ihmiset tulevat väliin ja lopettavat leikkimme. Ne eivät ilmeisesti vielä tajua, että olen kova kundi.

In the morning we gnaw bones. Actually they are not bones but dried elk skin, Veera normally has the bigger one but I sometimes manage to steal it from her. She growls at me so loud that I hop backwards and take the smaller bone. Sometimes Veera chases me so fiercely that my people come and stop our game. They don´t know yeat that I´m a tough guy.

Joskus Veera jopa tarjoaa minulle hirvikärpästä. Sometimes Veera want´s to give me the elk skin.

Joskus Veera jopa tarjoaa minulle hirvikärpästä. Sometimes Veera want´s to give me the elk skin.

Mamma vie myös Veeran ulos. Silloin keskityn kiusaamaan iskää tai Kirsiä. Puren heitä varpaista ja sormista, jos suinkin voin. Kun Veera palaa lenkiltään, mamma piirtelee naamaansa outoja kuvioita kylppärissä. Silloin minä istun hänen jalkojensa juuressa ja yritän saada selvää, mistä on kyse.

Mom takes Veera out also. Meanwhile I concentrate on teasing dad or Kirsi. I bite their toes or fingers whenver I can. When Veera comes back, mom starts to draw odd patterns on her face in the bathroom. I sit at her feet and try to figure out what´s going on.

Pari tuntia aamuriehuntaa takana. Two hours of morning rally done.

Pari tuntia aamuriehuntaa takana. Two hours of morning rally done.

Tässä vaiheessa meitä alkaa Veeran kanssa väsyttää. Mamma vie minut aitaukseen ja antaa jotain naposteltavaa, joka minun täytyy itse osata kaivella ulos lelusta. Veera saa samanlaisen sillä erotuksella, että sen haltuun jää koko muu asunto! Kun ovi kolahtaa mamman perässä (muut ovat häipyneet jo aiemmin), aloitan kiljukonsertin, jonka lopetan hetken päästä tuloksettomana. On aika ottaa tirsat.

At this point we get tired. Mom puts me in my prison, or kennel as they say, and gives me a toy with some treats. Veera gets one, too. When I hear the door closing after mom I start a concert. After a while I stop because it seems to have no effect. It´s time for a nap.

Pentuterveisin – With kind puppy regards,

Petri