Veeran pikkuveli – Veera´s new baby brother!

Terve kaikki, olen Pete! Tai kauniimmin sanottuna Petri, ja ihan virallisesti Sanderfield Never Look Back. Olen yhdeksän viikon ikäinen ja muutin toissapäivänä Tessan ja äitini Muusan luota tänne Herttoniemeen. Yhtään en ole ikävöinyt, sillä täällä on Veera!

Veera on mahtava isosisko. Se osaa kellistää minut käpäliensä taidokkaalla painiotteella maahan aina, kun alan hillua. Toisinaan se myös ärähtää minulle, jos teen sen mielestä jotain ärsyttävää. Mutta se ei haittaa. Minulla on Veera!

Hello everyone, my name is Pete! Or actually I am Petri and officially Sanderfield Never Look Back. I am nine weeks old and I moved to Herttoniemi two days ago. I love it here, because Veera lives here!

Veera is a great big sister. She can wrestle me down to the floor with her skilled paws every time I get too hot. Sometimes she also growls at me if I do something to irritate her. But I don´t care – I have Veera!

Nimeni on Sanderfield Never Look Back, mutta minähän teen, mitä itse haluan! My name is Sanderfield Never Look Back, but who cares!

Nimeni on Sanderfield Never Look Back, mutta minähän teen, mitä itse haluan! My name is Sanderfield Never Look Back, but who cares!

Veera opettaa minua painimaan ja käyttämään kitaani oikein. Jos vähänkään puraisen sitä takajalasta, se hyppää sirosti ja salamannopeasti syrjään. Toivon, että minustakin tulisi joskus yhtä nopea!

Veera tykkää nakertaa hirvikärpäsiä. Ei mitään öttiäisiä, vaan sellaisia kuivattuja nahkaliuskoja, tiedättehän? Eilen näin sellaisen ensimmäistä kertaa Veeran suussa, kun se hyppäsi sohvalle sitä syömään. Minä en ylettynyt, vaikka kuinka yritin. Mutta arvatkaapas, mitä teki Veera? Hyppäsi alas ja tuli viereeni hirvikärpänen suussaan. Ja antoi sen minulle! Rakastan isosiskoani.

Veera teaches me how to wrestle and use my jaws correctly. If I bite her back leg just a little bit she hops off gracefully and rapidly. I hope I´ll be as fast as her some day.

Veera likes to gnaw flat chewing bones made of elk leather. I saw one of them for the first time yesterday. It was in Veera´s mouth and she hopped on the sofa with it. I could not follow since I´m still very small. But guess what? Veera hopped down and gave it to me! I love my big sister!

Veera antoi minulle hirvikärpäsen! Veera gave me a chewing bone made of elk skin!

Veera antoi minulle hirvikärpäsen! Veera gave me a chewing bone made of elk skin!

Kun vauhtimme toisinaan kiihtyy hurjaksi ja Veera jahtaa minua huoneesta toiseen, kanssamme asuvista aikuisista joku nappaa minut syliinsä ja vie pentuaitaukseen. En tykkää olla siellä hereillä, mutta toisinaan rauhoitun, kun minulle annetaan rouhetikku. Saatan vahingossa myös nukahtaa sinne, sijaitseehan se makuuhuoneessa.

Olen kova poika syömään. Ruokakin tuodaan minulle aitaukseen. Aamulla se tulee heti kun herään, sillä minulla on kova ääni. Aikuiset onneksi saivat Tessalta neuvon turvottaa nappulani ajoissa valmiiksi.

When we sometimes run too fast and Veera is chasing me, one of those people who live with us grabs me and puts me in my puppy ring. I don´t want to spend time there while I´m awake but I ease down if they give me something to bite. Sometimes I accidentally fall asleep since the ring is in the bedroom.

I´m a good eater. I also eat my meals in the ring and luckily the people living with us give it to me the second I open my eyes. They say my voice is loud.

Lupaan kertoa teille minun ja Veeran touhuista niin usein, kun pennunkiireiltäni ehdin!

I promise to tell you about my life with Veera as often as I have time. I´m a busy puppy, you know!

Veerasta tuli hevostyttö – Veera became a horse girl!

Veeran kesäloma maalla sai jännittävän käänteen, kun pihaan ajoi hevostraileri. Seurasimme Veeran kanssa varmuuden vuoksi mökin ikkunasta, kun trailerista purettiin ulos Lotta ja Fasu. Lotta oli Veeralle jo tuttu, olihan Veera päässyt Kirsin kanssa tallille useammakin kerran moikkaamaan 24-vuotiasta ponikaunotarta. Fasu puolestaan on Lotan entinen tallikaveri. Ikää tällä vanhalla rouvalla on peräti 29 vuotta!

Veera´s summer holiday in the country turned exciting when a horse trailer drowe in our yard. For safety reasons Veera and I watched through the cabin window when Lotta and Fasu were taken out of the trailer. Veera had visited Lotta at the stables with Kirsi many times. Fasu used to live in the same stables with Lotta years back. Fasu is a 29 years old lady!

Pian Veera pääsi tutustumaan uusiin kesäasukkaisiin, ja sen jälkeen sitä eivät olisi pitäneet pois tallilta villit hevosetkaan. Veera vaati päästä mukaan joka kerta, kun hepat vietiin laitumelle tai tuotiin sisään talliin. Veern piti päästä viemään niille vettä ja se vaati oman osuutensa porkkanoista. Veikkaanpa, että Veeran mielestä ponien kanssa vietetyt kolme viikkoa olivat sen kesän parasta aikaa. Antaa kuvien ja videon puhua puolestaan!

Soon Veera got to greet her new friends. Wild horses wouldn´t have kept Veera from the stables. Veera joined us every time the ponies were taken to the field and every time they were taken back to the stables. Veera also wanted her share of the carrots. I bet the tree weeks with the ponies were the best weeks of Veera´s summer. You can check this from the pictures and the video.

Laitetaanpas poneille ruokaa. Minäkin haluan porkkanaa! Food for the ponies. I want a carrot, too!

Laitetaanpas poneille ruokaa. Minäkin haluan porkkanaa! Food for the ponies. I want a carrot, too!

Moikka! Tulin hakemaan teitä talliin. Hi there! I came to take you inside.

Moikka! Tulin hakemaan teitä talliin. Hi there! I came to take you inside.

Miksi en sa mennä edelle? Why I can+t lead?

Miksi en sa mennä edelle? Why I can´t lead?

Sinne vaan omaan boksiin. Lotta! There you go Lotta!

Sinne vaan omaan boksiin. Lotta! There you go Lotta!

Onko kaikki hyvin? MItä sinä oikein syöt? Is everything OK? What are you eating by the way?

Onko kaikki hyvin? MItä sinä oikein syöt? Is everything OK? What are you eating by the way?

Täytyy vielä riipiä nämä heinät hepoille täältä paketista. Hay for the ponies. Hard work!

Täytyy vielä riipiä nämä heinät hepoille täältä paketista. Hay for the ponies. Hard work!

 

 

Viikonloppu mamman kanssa – A weekend with mom

Tätä oli odotettu! Veeran Aune-äiti oli tulossa meille maalle viikonloppukylään. Aune ja Veera olivattavanneet kaksi kertaa vieroituksen jälkeen. Ensimmäinen kerta oli vuosi sitten keväällä, kun kävimme Aunen luona kylässä. Siitä jäi ihanat muistot. Oli hienoa katsoa, miten äiti ja tytär juosta viilettivät pitkin Suvin aidattua pihamaata, painivat ja hengailivat kuin olisivat aina olleet yhdessä.

We had been waiting for this for long! Veera´s mom Aune was coming to visit us for a weekend in the countryside. Veera and Aune had met twice since Veera´s baby weeks. The first time was when we visited Aune and Suvi in their home. It was great to see how mom and daughter ran around in the fenced yard, wrestled and hung about like they had always been together.

Veera kyläili mammansa luona vuosi sitten. Veera visiting Aune a year ago.

Veera kyläili mammansa luona vuosi sitten. Veera visiting Aune a year ago. Kuva: Suvi Ruuhonen.

 

Äidin ja tyttären paininäyte. Wrestling with mama. Kuva: Suvi Ruuhonen.

Äidin ja tyttären paininäyte. Wrestling with mama. Kuva: Suvi Ruuhonen.

 

Toisen kerran äiti ja tytär tapasivat Viikin match show´ssa tänä keväänä. Siellä Aune ärähti Veeralle pari kertaa, kun tämä tunki yli-innokkaasti liian lähelle. Veera otti opikseen ja alkoi selvästi kunnioittaa mammaansa.

The second time Veera and Aune met in a match show. There Aune snarled at Veera a couple of times when she got too eagerly too close. Veera started to respect her mother more.

Äiti ja tytär. Mother and daughter.

Äiti ja tytär. Mother and daughter.

Aune oli oma reipas ja ystävällinen itsensä. Se tervehti meitä kaikkia iloisesti, kun Suvi toi sen pihallemme Helsinkiin. Kävelimme pienen lenkin koirien kanssa ja sitten ne lastattiin autoon, kumpikin omaan kuljetuskoppaansa. Minua jännitti, mitä sadan kilometrin ajomatkan aikana tapahtuisi. Pyysin, että tytär ja hänen poikaystävänsä ajaisivat perässämme maalle koko matkan. Turhaan jännitin, sillä kummastakaan kuljetuskopasta ei kuulunut kuorsausta kummempaa.

Aune was brisk and friendly as always when Suvi brought her to our yard in Helsinki. We walked a bit with the dogs and then they were put in their doghouses in the car. I was a bit worried about what would happen during the 100 km drive to the countryside. I even asked my daughter and her boyfriend to drive after me. I worried for nothing. I heard only snoring from the back seat of the car.

Meillä oli kiva viikonloppu! Kävimme pitkillä kävelyillä. Koirat kulkivat kylki kyljessä kuin olisivat tehneet sitä aina. Kahta koiraa oli aluksi hankala taluttaa, mutta yllättävän nopeasti siihenkin tottui.

We had a great weekend! We took long walks with the dogs. The dogs walked side by side like they had always done that. At first it was a bit tricky to walk two dogs at the same time but we learned surprisingly quickly.

 

Kävelyllä. Nice walks.

Kävelyllä. Nice walks.

Veera riekkui Aunen kimpussa kaiken aikaa. Veerasta oli ihanaa, kun sillä oli vihdoin koiraseuraa. Aunelle olisi varmasti riittänyt vähempikin läheisyys.

Veera was all over Aune all the time. She was so happy to have a dog friend at home. Aune would have had a bit less closeness…

Kylki kyljessä. Side by sode-

Kylki kyljessä. Side by side.

Ruoka-aikaan erotimme Veeran ja Aunen syömään portin kahden puolen. Se olikin viisasta, sillä Aune syö nautiskellen ja Veera hotkien.

At dinner time we separeted the dogs with a gate. It was wise because Aune eats slowly and enjoys the food, Veera gulps.

Voin auttaa, jos et jaksa, mamma. I can help you, mom.

Voin auttaa, jos et jaksa, mamma. I can help you, mom.

Veera on vasta teini-ikäinen, itse asiassa murkku. Siksi oli mukavaa, kun Aune opetti sille rentoutumista ja lepäämistä.

Veera is a teenager. That´s why it was nice that Aune was teaching her the art of relaxing and resting.

Aune lepää. Aune resting.

Ihana Aune lepää. Lovely Aune resting.

Ja lopulta, vierailun viimeisenä päivänä, Veera pääsi tavoitteeseensa ja sai Aunen painimaan!

And finally, on the last day of Aune´s visit, Veera reached her goal. She got to wrestle with mom!