Aamusivullinen
Aamusivullinen

Kuukausi: helmikuu 2017

Parisalsaa edistyneille

Tänä viikonloppuna muistin taas, miksi ihmisen pitää koetella rajojaan ja mennä sille kuuluisalle “mukavuusalueen ulkopuolelle”. Ettei alkaisi kuvitella itsestään liikoja, niin se on. Kokeilimme Miehen kanssa parisalsaa. Edistyneille. – Oh, new faces! So you have…

  • 2

Vetävää apatiaa etsimässä

Joskus aamusivuilla lähtevät kirjoittumaan auki yksittäiset kysymykset luovasta työstä. Vähän niin kuin verkkosivujen alakulmaan ponnahtavissa chättipalvelussa – hei, kuinka voin auttaa? Tänään minulla olisi kysymys. Miten kirjoitetaan vetävä apatia? Sanotaan, että kirjoittaminen, erityisesti lavalle kirjoittaminen,…

  • 0

Urailta – leikkiä kaaoksessa

Tänä aamuna työpäivään valmistautuessani tulin ajatelleeksi minun ja Tanjan viimevuotista urailtaa. Start upin rekisteröimisen sijaan se päättyi snägärille klo 3.05. Mutta ehkä urailta toimi jotenkin taannehtivasti, sillä nyt muutamaa kuukautta myöhemmin olemme molemmat juuri siellä, missä halusimme…

  • 0

Luominen vaatii luontoa!

Aamusivuissa vaikeinta ovat tällaiset aamut. Kun aurinko alkaa kumottaa talojen takaa jo puoli kahdeksalta ja tekisi hurjasti mieli pukeutua neonvärisiin tuulihousuihin ja lähteä ulos mutta onkin kirjoitettava, koska kirjoittaminen on ihanaa ja olen valinnut kirjoittamisen….

  • 0

Omat muistot ja yhteinen mehikasvi = koti

Uutisia – hankimme mehikasvin! Äiti antoi kukkakaupan kupongin: 50 % alennus mehikasveista ja kaktuksista! Tällaisia asioita meidän perheessä lahjoitetaan. Annoimme mehikasville nimen. Se on Pönö. Nyt se istuu metalliruukussaan, josta edellinen kasvi homehtui pois. Toivottavasti se…

  • 2

Aamusivullinen täyttää kaksi viikkoa!

Blogin kaksiviikkoispäivä! Tilinteon hetki on koittanut (tai ehkä ei ole, mutta blogisti ei jaksa odottaa kuukausipäivää). Aamusivut on jo nyt ollut tutkimusmatka. Eniten sen varrella on yllättänyt spontaanin tekstin tuottamisen vaikeus. Tekstityöläisenä näen sanat materiana,…

  • 0

Entisiä kaupunkeja

Espoontori. Se ilmestyy pimeydestä kuin odottamaton muukalainen. Tosiaan, Turku on lännessa ja Espoo matkan varrella. Ja minä kotona, tavallaan, tämän ohi kiitävän hetken kaukojunan työskentelyhytissä, jolla ei ole numeroa. Yläasteella minä ja Hanna keräsimme tällä…

  • 0

Humanisti porotokassa eli tilaustyön ihanuus ja hulluus

Viime aikoina olen ajatellut työtä. Joskus kuvittelin, että työn totaalinen omaehtoisuus on kirjoittajalle jonkinlainen tavoitetila. En ole enää varma. Mitä sitten tapahtuisi niille uskomattomille harhapoluille, joille ei koskaan tulisi lähteneeksi omin päin? Erityisen lämpimästi olen…

  • 0

Kehon kieltä

Kello tulee kahdeksan. Pimeää. Naapuritalojen takaa nousee voimalan savuvana, joka kaupungin valaisemana halkoo muuten tummaa taivasta kuin hidas, suttuinen salama. Tällaisina aamuina mietin, miten kukaan voi elää näin, pimeästä pimeään. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän…

  • 2

Kirjoittajan kiusanhenki

Olen tutkinut päärynälevää. En tiedä vielä, mitä siitä tulee, mutta toivottavasti jotakin käsikirjoitukseeni. Päärynälevällä on vähän hölmö nimi, toivoisin että se olisi jotakin ylevämpää tai edes groteskimpaa, mutta ei, päärynä – maailman harmittomin ja melko typerän muotoinen…

  • 0