Aamusivullinen
Aamusivullinen

Kuukausi: maaliskuu 2017

Mitä olisin itse halunnut aiemmin ymmärtää unelmien tavoittelusta

Myönnän: katson kykyohjelmia. On nautinnollisella tavalla pöyristyttävää nähdä ihmisten panevan itsensä ja unelmansa peliin ja toisinaan kerrassaan vastaansanomattomalla voimalla murtautuvan siihen elämään, johon heidät on ilmiselvästi tarkoitettu. Ehkä siinä on myös tirkistelynhalua, mutta ennen kaikkea samastumisen…

  • 2

Mahdolliset maailmamme

Joskus aurinkoiset aamut ovat kaikkein melankolisimpia. Niin kuin valo jotenkin katsoisi läpi, valaisisi nurkat. Ehkä siksi tulin tänään ajatelleeksi mahdollisia maailmoja, kaikkia niitä paikkoja ja ihmisiä, jotka jäivät lupauksiksi tai vain jäivät. Olen mielessäni elänyt…

  • 0

Taiteilijatreffit, lääke henkiseen anemiaan

Työmatka. Suomi vilahtaa ohitse silmän kiinnittymättä. On tylsämielinen olo. Kaikki toimii, mutta arkisesti, vailla flow-tilan hurmoksellista intensiteettiä. Mutta en luovuta. Aion ottaa tämän haasteena, tehdä itsestäni projektin, kuten muodikasta on. Aamusivukonseptin äiti Julia Cameron on…

  • 0

Värit – Punainen

Aamun harmaassa on outoa kauneutta, vaatimattomuutta joka sanoo: ja sinäkin saat olla. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa harmaasta punaisilla kirjasimilla. Miksi kirjainten väri on jäänyt punaiseksi viimeisen kirjoitussession jälkeen? Tänään näppäinten ääni kuulostaa hiljaisuudessa jotenkin erityisen voimakkaalta….

  • 0

Leikkivä ihminen

Katsoin dokumentin avaruusmatkailun alkuajoista. Tyyppi lähetettiin kaasupallossa stratosfääriin ja se palasi kertomaan, miten sinistä on ilmakehän rajalla. Tuijotin kaasupallon lepatusta ruudun laidassa ja ajattelin, että mieshän on hullu. Sitten ajattelin, että ymmärrän. En ole aina…

  • 0

Puput, perhot, välilehdet ja Roots

Tänä aamuna ei ole mitään sanottavaa. Siinäpä mainio aloitus mille tahansa kirjalliselle tuotokselle, jonka toivoo jonkun poimivan luettavakseen. Mutta aion luottaa siihen, mitä kirjailija ja kirjoituskouluttaja Torsti Lehtinen on sanonut tällaisista hetkistä: vasta kun ei…

  • 0

Jos heräisi tietämättä itsestään mitään

Istuin pöydän ääreen, ja kukat katsoivat minua. Tyhjästä tuli ajatus. Mitä jos sitä ei enää tietäisikään itsestään mitään? Mitä jos kaikki sisäiset mantrat äkkiä vaikenisivat? Olisi sellainen tyhjä, huoleton päivä auringossa, kaksin itsen kanssa, jännittävän…

  • 0

Junassa – kirjoitusharjoitus

Junan ikkunan takaa alkaa valkeus. Ensin se näyttää rikkumattomalta, mutta kun katsoo tarkkaan, siitä nousee puun muotoisia tummumia, kahvitahroja maan kankaassa. Seisomme sumussa kuin odottaisimme tulevaksi jotakin myyttisempää kuin vastaantuleva juna. Kentaurien laumaa, taivaallista sotajoukkoa?…

  • 0

Aamusivut ja kirjoittamisen glamour

Tajusin juuri aamusivuista jotakin, jotakin mikä olisi ehkä ollut vähemmän häpeällistä tajuta ennen kuin aloin kirjoittaa niistä blogia. Tajusin, miksi aamusivuja kirjoitetaan. Kun istuu keittiönpöydän ääressä kello 7.38, nukuttuaan katkonaisesti ja nähtyään senkin ajan unta…

  • 0