Aamusivullinen tulevalle vanhemmalle: tee näin!

Yhtäkkiä ymmärrän äitiysblogit (vaikken ymmärräkään millä ajalla niitä kirjoitetaan).

Ne ovat maanjäristyksestä selvinneen todistusta siitä, että minäkin olin täällä, siltä varalta että jäännökset sittenkin kaiken jälkeen löydetään maanvyörymän alta. Jälkipolville ne ovat opiksi ja dokumentaatioksi: tästäkin voi selvitä (sikäli kun maanvyörymän alta paljastuneita jäännöksiä voi pitää merkkinä selviämisestä).

Suoranaiseksi äitiysblogiksi omani on tuskin muuttumassa, koska arkeni dokumentoinnin sijaan minulla on outo pakkomielle nukkua öisin ja nykyään myös päivisin, mutta huomaan, että minullakin on voimakas tarve omaan kokemukseeni nojaten tasoittaa toisten tietä.

Siispä tuleva vanhempi, tee niin kuin sanon. Erityisesti:

  • Jos luit alkuraskauden maniassa hyvän kirjan vauvan aivojen kehityksestä, lue se uudelleen kolme viikkoa ennen synnytystä ja toivo, että edes jotain jää muistiin.
  • Opettele hirveä määrä loruja ulkoa jo raskausaikana. Vauva-arjessa ei enää loruja opetella, silloin niistä on hyötyä vain, jos ne jo osaa.
  • Jos haluat imettää, tule itse imetysasiantuntijaksi. Aloita siitä, miten rinnat toimivat ja mitä pitää tehdä ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen. Sairaalassa olet omillasi.
  • Älä jätä joulun parasta kirjalahjaa lukematta “säästääksesi sitä vauva-arjen piristykseksi”. (Sori äiti, en ole vieläkään lukenut Rouva C:tä, enkä varmaan lue, nyyh)
  • Hesari suosittelee sinulle hakuhistoriasi perusteella varmasti juttuja univajeen vaikutuksista aivoihin. ÄLÄ KLIKKAA!
  • Tunnustele tarkkaan mielikuviasi vanhemmuudesta. Liittyykö niihin itsestäänselvyyksiä, asioita, joita olet pitänyt luovuttamattomina osina tulevaa elämääsi? Luovu niistä, heti.
  • Ja viimein: On ok ostaa vauvalle vappuna ilmapallo, vieläpä sama, kuin mikä itselle ostettiin lapsena joka vappu. Ympäristötietoisuus velvoittaa kaikkina muina päivinä, vappuna velvoittavat perinteet!

Siinäpä ne. Ja sitten ei muuta kuin rakastamaan!

puheenaiheet vanhemmuus
Kommentit (2)
  1. Äitiydestä on turhaa kirjoittaa vauva- tai taaperoarjen keskellä. Oikea vanhemmuus alkaa selvitä vasta vähän myöhemmin ja siinä tämä loputtoman kiireen maalailu alkaa kuulostaa älyttömältä.

    1. Kiitos hyvästä huomiosta! Itse olen todennut, että suurin osa elämästä tulkintoineen näyttää jälkikäteen tarkasteltuna varsin älyttömältä. Jälkiviisaudessa on voimaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *