Helleveisu – kirjoituksia kivitalosta

Lauantaiaamu kello 9.30. Makuuhuoneen lämpömittari näyttää 28 astetta, tänäänkin. Tyhmät vanhat kivitalot, vihaan teitä.

Helle on sulattanut meitsin pään. En uskalla poistua asunnosta, vaikka ulkona olisi viileämpää. En voi syödä pakastemustikoita, koska ne ovat talveksi. Mitä järkeä on pakastaa mitään siksi vuodenajaksi, kun on koko ajan jo valmiiksi kylmä?

Olen ruskettunut. En silleen normaalisti, vaan silleen niin kuin punapäät ruskettuvat – laikukkaasti ja sävyssä, jota moni kuvailisi rusketuksen sijaan anemiaksi. Mutta kun Mies nousee peitoista, alan näyttää omissa silmissäni melkein eksoottiselta.

Helteen keskellä olen yrittänyt olla empaattinen huonekasvejamme kohtaan ja kulkenut virvoittamassa niitä viinipullosta tekemämme kastelukannun kanssa. Nyt Mies epäilee, että nimipäiväkaktukseni on alkanut empatiani vuoksi mädäntyä juuresta: “Miksi muuten se olisi tolleen kallistunut yhtäkkiä?”

Pönö-paran kohtalo leijuu painostavana uuden tulokkaan yllä.

Sää aiheuttaa myös rahallisia menetyksiä. Olen joutunut ensimmäistä kertaa vuoteen ostamaan vaatteita. Villapaitavalikoimastani ei yksinkertaisesti löydy sopivaa helleasustetta, niin pöyristyttävältä kuin se tuntuukin. Haluaisin samanlaisen hellehatun kuin Ilonalla, mutta kuka minä sitten olisin? Kulutuskulttuurissa hellehattu on identiteettikysymys, niin kuin keittiön tason valintakin.

Kaikkein häiritsevimpiä ovat unet. Niistä jää vähän kuvia – metron sulkeutuvat ovet, minä kilometrin korkuisilla puujaloilla keskellä merta – mutta tunne viipyilee, epätoivo, toivo.

Kello 10.30. Asteita 29.

puheenaiheet luonto
Kommentit (4)
  1. Siinäpä ihana kirjoitus helteestä. Kieltämättä olisi ihanaa, jos hellettä saisi viikon kerrallaan eikä viikkoja. Sen pohjoisen ihminen varmaankin kestäisi paremmin. Eiköhän tämä jossain vaiheessa muuttune ihanaksi muistoksi lämpimästä kesästä ja syyssateet hakkaa ikkunaan. Mukavia oloja toivotellen.

    1. Voi kiitos 🙂 Vähän kerrallaan olisi kieltämättä sopivasti niin kesähelteiden kuin talvikaamoksenkin kanssa. Mutta syyssateita odottelen jo minäkin! Iloa kesän lämpöön myös sinulle!

    2. Tai jos seinät vain olisivat hengittäviä.

      1. Niinpä! Neljä viikkoa hellekaupunkia ja hirsitalo alkaa näyttäytyä vastauksena ihan kaikkiin ongelmiin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *