Kesän pisin päivä

Kesäpäivänseisaus. Aurinko, joka ei laskenut, nousee, valaisee tomaatintaimet.

Tassuttelen keittiössä, kaadan vettä kuivaan multaan. Ajattelen druideja, Muumilaakson vaarallista juhannusta. Maan rataa, Auringon asemaa.

Isääkin ajattelen. Isä opetti, miten vuosi jakaantuu, luonnossa, ei kalenterissa.

Keskikesän hetkessä on jotakin epävakaata. Niin kuin luonnonlait olisi sammutettu sulakkeesta yhden päivän ajaksi. Tänään on kaikki mahdollista. Sitten alkaa talvi.

Onneksi on olemassa aikakone, johon astumalla kesää voi pitkittää. Ostan junalipun. Se on kallis, mutta ehkä kesälle ei voi panna hintaa.

Kesän pisin päivä on pisin ainoastaan sille, joka pysyy paikallaan. Siksi minäkin matkustan kohti pohjoista, tunnen jokaisessa jäsenessä kuinka päivä pitenee jälleen, luonnonvastaisesti.

Näinä päivinä sulhaset tulevat uniin ja menetetyt nousevat maasta aamukasteen kanssa. Sopii minulle.

Epävakaata juhannusta kaikille!

puheenaiheet vapaa-aika luonto
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *