Kohtaamisia

Joskus kuolleet tulevat unissa, heräävät hetkeksi henkiin selvittääkseen keskeneräiset asiat tai juodakseen kupin teetä.

Kävelimme ylikulkusiltaa, kysyin, kai tiedät, ja hän vastasi, tiedän. Miksi kuolleet eivät koskaan tule kokonaan, miksi unessakin on aina käväisyn tuntu – lähden pian mutta halusin hyvästellä… Ehkä on totuuksia, joita unenkaan vapaa assosiaatio ei kykene murtamaan.

Aamulla sataa. En vielä muista unta mutta tunnen sen lämpönä jäsenissä. Kukaan ei kertonut, että kuolemaa voi huijata, vähän, silloin tällöin. Mutta niin on hyvä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *