Aamusivullinen
Aamusivullinen

Meri

Kävelin eilen Lauttasaaren sillan poikki. En mistään erityisestä syystä, metroasema nyt vain tuntui olevan yhtä kaukana kummassakin suunnassa.

Olin uppoutunut lukemaan puhelimesta sähköpostia, kun nenäni tajusi meren. Silloin vasta huomasin panna puhelimen pois.

Meri!

Olin unohtanut meren!

Se ei ole minkään arkisen matkani varrella, enkä aina muista asiakseni hankkiutua sen äärelle.

Onneksi elämässä voi lapsellisesti vaikuttua samasta asiasta sataan kertaan, joka kerran niin kuin se olisi uusi.

Niin nytkin: niin kuin elämä olisi hetkeksi korotettu ja ylevöity, tehty merkittäväksi vain sillä yhdellä suolan tuulahduksella ja laivalla horisontissa. Meri, tosiaan.

Minut oli samana päivänä kutsuttu synttäreille, joissa lahjaksi toivottiin lahjoitusta johonkin tärkeään kohteeseen. Ja sitten meri oli siinä, minun mereni.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *