Mieli kesäkuntoon

On taas se aika vuodesta kun pitäisi rutistaa niin perkeleesti kehdatakseen talven jälkeen näyttäytyä jälleen auringonvalossa.

Vaikka jättäisi naistenlehtien dieettivinkit omaan arvoonsa, kesän tulo vaatii orientoitumista. Mutta mitä sitten voisi olla oikea kesäkunto? Jotenkin minusta tuntuu, että sillä on vähemmän tekemistä sixpackin ja enemmän tekemistä armon kanssa.

Katsoin kerran tieteellisen dokumentin rakkaudesta.

Se oli juuri niin epäromanttinen kuin voi kuvitella, mutta kiinnostava. Kun rakastuneet pantiin antureihin ja heille näytettiin heidän rakkaansa kuvaa, tuomitseva osa heidän aivoistaan kerta kaikkiaan pimeni.

Sanotaan, että rakkaus on sokea, ja dokumentin perusteella väite näyttää jotakuinkin paikkansa pitävältä. Rakkaus perustuu toisen silmän sulkemiseen, niin se on.

Tulin ajatelleeksi, mitä tapahtuisi, jos koehenkilölle näytettäisiin hänen omaa kuvaansa. Onko mahdollista päästä mielentilaan, jossa voisi katsoa itseään yhtä suurella rakkaudella kuin kumppaniaan – rehellisesti mutta armollisesti?

Miten sulkea toinen silmä myös itseltään?

En tiedä, onko mahdollista olla itselleen rehellinen ja armollinen yhtä aikaa, mutta haluan ainakin uskoa niin. Ja jos näin ei ole, niin valitsen armollisuuden – ainakin toisinaan, ainakin näin keväisin, kun aurinko taas paljastaa minut niin kuin tipahtava pyyhe.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *