Momento mortalis

Onko nimeä sille hetkelle, kun yhtäkkiä, kesken arkisen touhun ymmärtää hyvin kirkkaasti kuolevansa? Sille pitäisi olla nimi.

Tiedättekö – juoksulenkillä, myslilautasen ääressä, kesken työpuhelun… Se on niin kuin railo todellisuudessa, paikaltaan pois siirtynyt lavasta: hyvä jumala, minä kuolen.

En tiedä miksi, mutta olen ihan varma, että se hetki on yleisinhimillinen ja täysin universaali. Että kaikki tietävät sen hetken.

Se ei ole kauhun hetki vaan uteliaisuuden, tähdenlento, punainen pilleri. Se ei ole elämänohje tai doktriini, se ei yritä irrottautua mistään eikä todistaa mitään, se on vain hetki, josta näkee ikuisuuteen.

Katsoin googlesta, löytyykö käsitettä. Tuli tietenkin memento moria ja ars moriendia, mutta eivät ne ole sama asia. Yritin keksiä itsekin, mutta kaikki kääntyi kielille joita en osaa. Kai kuolemasta sitten puhutaan vain latinaksi, lääketieteellisillä nimillä ja kiertoilmaisuilla.

Mutta siinä hetkessä kuolema on läsnä omalla nimellään. Vain hetkeltä puuttuu nimi, ja se pitäisi keksiä. Saa ehdottaa!