Pari sanaa äidistäni

Äitienpäivän kunniaksi haluan kirjoittaa vähän äidistä.

Lapsena ihmettelin aina, miksi hiekkalaatikolla käydyt mittelöt olivat muotoa “mun isä hakkais sun isän”. Miksei sen sijaan vaikkapa “mun äiti on parempi johtaja kuin sun äiti” tai “mun äiti on lukenut enemmän Herman Hesseä kuin Hesse itsekään”? Silloin(kin) minä olisin voittanut kaikki mittelöt, hands down.

Äiti on mun idoli, eikä yhtään sillä tavalla kuin äidit yleensä: ei arjen sankari vaan ihme filosofi ja keittiöteologi, joka kiven kääntänyt nöyrä etsijä nomadinkaavussaan.

Äiti on monella tapaa mahdoton: puhuu ennen kuin ajattelee ja sitten kiistää kaiken, ja suhtautuu uutisiini aina yhtä suurella epäluulolla. Kun soitin äidille innoissani kertoakseni, että suunnittelen Miehelle häälahjaksi sarjakuvajulistetta meistä, äiti oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: “Aijaa. No, kunhan varmistat ettei siitä tule ruma.”

Äiti on myös suurin fanini. “Hieno blogi!!” äiti tekstaa, joka kerta.

Aikuinen ystävyys oman äidin kanssa on iso lahja. Äiti kasvattaa minua ja minä äitiä. Toisinaan mietin, kuka minua kasvattaa sitten, kun meinaan jumiutua ja alan suhtautua tuomitsevasti sarjakuvataiteeseen.

En pysty kuvittelemaan maailmaa ilman äitiä, joten kieltäydyn tekemästä niin. Kuka sitten käyttäytyisi kanssani sopimattomasti Napolin metrossa – ja kaikkialla muuallakin?

Sanotaan, että ihmisen elämään mahtuu lopulta melko vähän läheisiä ystäviä. On etuoikeus, että minun elämässäni yksi niistä on äiti.

Terveisiä äidille ja hyvää äitienpäivää kaikille!