Resepti: Kansainvälisen mokien päivän hiekka-salmonellapiirakka

En tiennyt kansainvälisestä epäonnistumisen päivästä. Rupesin vain illalla tekemään marjapiirakkaa.

Siitä tulikin hyvää, mehevää ja marjaisaa, ei yhtään sellaista kuin kahviloissa, joiden piirakassa marja toista etsii mutta turha on työnsä.

Yöllä klo 3 heräsin siihen, että piirakka heräsi kuolleista ja ulvoi nurkissa – sitten itsekin jo vähän ulvoin. Aamulla klo 6 heräsin muistikuvaan, että piirakkaan käyttämäni kananmunat olivat mahdollisesti hiukan ohittaneet päiväyksensä ja kaikkea muutakin epämääräistä oli näin jälkeenpäin ajatellen tapahtunut leivontaprosessin aikana.

Aamulla lääkäri katsoi minua niin kuin kirjoissa, silmälasien yli, ja teki diagnoosin: bakteeriperäinen hysteria. Vielä ovella muistin kysyä, uskaltaako paistetun piirakan kokemuksen tuomasta epäluulosta huolimatta syödä. “Ääntä kohti”, vastasi lääkäri.

Kotiin saapuessani Mies oli jo täyttämässä lääkärin määräyksiä. Mutta sitten sen leuat äkkiä pysähtyivät.

“Ihan kuin tässä olisi… hiekkaa!”

Oikeasti en aio jakaa hiekka-salmonellapiirakan ohjetta, koska minulle ei vielä ole täysin selvinnyt, miten sellainen syntyy. Ehkä siihen ei ole reseptiä, niin kuin ei menestyskirjaankaan – valitettavasti.

Mutta epäonnistumisen päivää aion lipuuttaa ylpeänä. Lisää tällaisia päiviä maailmaan, joka ei kestä katsoa itseään eikä siksi pysty korjaamaan tehtyjä virheitä – virheethän olisi silloin hyväksyttävä ja tunnustettava, mikä skandaali!

Anyways, tämän epäonnisen mutta komian leipomuksen kera makoisaa epäonnistumisen päivää kaikille!