Älykkäät kysyjät ja tyhmät kysymykset

Muutoksen puolesta puhuva eliitti on niin omahyväistä, että kaikki eliitiltä tulevat ehdotukset koskevat muita kuin heitä itseään. Jos eliitti keksii itsessään jotakin korjattavaa, se liittyy asioihin, joissa voidaan vahvistaa oman hegemonian hyvyyttä. Tämä johtuu eliitin tyypillisimmin käyttämästä oppimistavasta. He soveltavat oppimaansa ajattelematta, mikä opittu pitää kyseenalaistaa ja miettiä uudelleen.

Viikko sitten olin suomalaisten asenteita mitanneen “Samat huolet, eri näkökulmat” -tutkimuksen julkistustilaisuudessa. Tässä tutkimuksessa tuli esiin vahva epäluulo eliittiä eli ylimpiä päättäjiä ja esimerkiksi toimittajia kohtaan. Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että sekä tutkijat että media tuottavat poliittisesti värittynyttä tietoa. Se saattaa olla osittain faktakin. Olen ollut useissa erilaisissa tilaisuuksissa kevään aikana ja niissä on tullut säännöllisesti esiin väittämä, että toimittajissa on muuhun väestöön nähden keskimääräistä enemmän ns. arvoliberaaleja.

Harvardin yliopiston oppimiseen ja organisaatioiden käyttäytymiseen erikoistunut  professori Chris Argylis kuvaa tätä ongelmaa kahdella erilaisella oppimisprosessilla. Single loop learning ja double loop learning. Yksinkertaistettuna ensiksimainittu on sitä, että pyritään löytämään vastaus siihen, miten päästään tavoiteltuun tavoitteeseen. Jälkimmäisessä opitaan epäonnistumisista niin, että osataan asettaa paremmat tavoitteet ja lähdetään kulkemaan niitä kohti.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tyypillistä, että päätämme yhden totuuden, jonka jälkeen meritoituneet älykkäät asiantuntijat vakuuttavat, että se on oikea tavoite, ongelma on vain se, että niin harva ymmärtää kuinka älykäs tavoite se on.

Olemme hassu kansa. Vaikka näemme, että jokin asia on vaikea toteuttaa, jatkamme jääräpäisesti valitulla tiellä, koska meidän mielestämme tien päässä odottava palkinto on sen arvoinen. Ei mitään väliä sillä, että eteneminen on hidasta, koska ajattelemme myös niin, että muutos on aina väistämättä hidas, koska niin moni asiaa ymmärtämätön hidastaa muutosta omaa ymmärtämättömyyttään

Suoraan sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että yksinkertaistuksiin taipuvat muutoksen airuet ovat itse yksinkertaisia luullessaan, että he ovat löytäneet totuuden, jota muut vain eivät tajua.

Chris Argyliksen mukaan, single loop learning on tyypillinen oppimisprosessi siellä, missä ryhmään kuuluvilla on korkea osaaminen ja kova kilpailu. Se johtaa siihen, että asioita perustellaan vanhoilla opituilla totuuksilla ja muiden toiminnan heikkouksilla. Tällaiseen yhteisöön kuuluva pelkää oman ammatillisen asemansa kyseenalaistamista ja epäonnistumista. Ja juuri se ajattelu johtaa suurempaan epäonnistumiseen, koska menemme kohti tavoitteita, joihin valituilla toimintatavoilla pääseminen on vaikeampaa kuin kyseenalaistamalla älykäältäkin vaikuttavat valinnat.

Juuri tällä hetkellä on ajankohtaista miettiä vaikka sitä, kuinka Ronald Reagan oli lopulta yksi merkittävistä kylmän sodan lopettajista, vaikka häntä pidettiin vähemmän älykkäänä. En pidä Donald Trumpista pätkääkään, mutta voin silti ajatella, että hänen tyhmälätä vaikuttava tekeminen saattaa kaikesta huolimatta viedä johonkin. Toki on hyvin ennenaikaista sanoa, tuleeko Korean niemimaalle rauha.

Suomessa kerätään näin kesälläkin eliittiä keskustelemaan keskenään ja raportoimaan kansalle siitä, mitä kaikkea fiksua he ovat keksineet. Niistä tapaamisista raportoivat toiset eliitin jäsenet. Saamme lukea lukuisia johtopäätöksiä siitä, millä keinoilla pääsemme kohti asetettua lopputulosta. Mutta juuri koskaan emme kuule vaihtehtoisia välitavoitteita ja sitä kautta täysin vaihtoehtoisia tapoja edetä kohti sitä suurta tavoitetta.

Otetaan tähän loppuun yksi käytännöllinen esimerkki, joka liittyy kysymykseen suomalaisten eläkkeistä. Olen tämän viikon aikana keskustellut Twitterissä siitä, että oman Twitter -kyselyni perusteella yli 60 % (pääosa koulutettuja ja pääkaupunkiseudulla asuvia) aikoo jatkaa työuraansa yli 65 -vuotiaaksi. Kaikista vastaajista 41 % sanoi jatkavansa työuraansa yli 70 -vuotiaaksi, jos pysyvät terveenä. Vastaajia kyselyyni oli 110 henkilöä. Kun kävin tästä jatkokeskustelua, tuli ilmi, että saman havainnon ovat tehneet toisetkin. Eräs keskustelija oli tehnyt kyselyn työpaikallaan, jossa insinöörien halukkuus jatkaa töitä eläkeiäin yli, oli myös tullut esiin.

Julkisessa keskustelussa eläkkeistä tämä asia ei kuitenkaan ole juurikaan esillä. Puhumme siitä, miten ratkaisemme eläkkeiden maksamisen ongelman saamalla ihmiset töihin. Hyvin harva älykäs kuitenkaan kysyy sitä, miten oikeasti teemme vaikkapa työelämän sellaiseksi, että yli 60 -vuotias voidaan nähdä voimavarana. Keskustelu on pikemminkin niin, että heidät pitää saada edes siivoamaan, kuin niin, että heillä voi olla osaamista, jonka oikeanlainen hyödyntäminen voi tuoda täysin uutta lisäarvoa yritykselle. Jotakin sellaista mitä ei ole ollut eikä ole vielä ymmärretty.

Se voisi olla esimerkiksi sitä, että länsimaailma ja monet aasian kehittyneet maat myös ikääntyvät. Kuka ymmärtää ikääntyvien haasteita ja sitä kautta tarpeita, eli myyntimahdollisuuksia paremmin kuin toinen samanikäinen?

matkailu
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *