Maailman pahuus on pankkiirissa

Kaikki maailmassa oleva pahuus on pankkiireissa, koska he tekevät laskelmoituja päätöksiä siitä, mihin kannattaa pistää rahansa.

Pankkiireita syytetään ahneiksi ja mielenvikaisiksi tuhon enkeleiksi. Rahamarkkinoiden ongelmista syytetään maailman menestyneimpien sijoittajien laskelmoituja päätöksiä. Maailman rikkaimpia ihmisiä syytetään ahneudesta, koska heidän omaisuudellaan voisi nostaa suunnilleen suurin osa ihmisistä pois köyhyydestä.

Koko ajatuskuvio on idioottimainen

Pankkiireissa on varmasti paljon mielenhäiriöisiä ja rahan maailman pelisäännöt tukevat joidenkin luonteenpiirteiden korostumista. Ahneutta, tunnekylmyyttä, itsekkyyttä ja rumaa laskelmointia käytetään ruokkimaan omaa itseään.

Mutta syyttämällä etuoikeutettuja, liikaa saaneita ja edelleen ahneita pelureita maailman ongelmista, ihmiset siirtävät vastuunsa omasta toiminnastaan muille. Ja he siirtävät sen vielä niin taitavasti, että voivat valkopestä sillä omaa tyhmyyttään.

Valtaa ei ole vain otettu vaan se on myös annettu

Tavallinen “kunniallinen kansalainen” ei lopulta piittaa ihan hirveästi järkevästä ja viisaasta. Jopa eettisyyden kanssa on haasteita. Jos ihmiset toimisivat viisaasti talouden näkökulmasta, esimerkiksi halpamuoti olisi paljon pienempi bisnes. Halpamuoti on hyvä esimerkki siitä, että ihmisten tarve haalia kaikkea, ilman syvempää ajatusta johtaa megaluokan monistettavuuteen ja moniin tuotannon ongelmiin. Ilman megaluokan monistettavuutta ei synny megaluokan omaisuuksiakaan.

Tavallinen ihminen ei myöskään välitä, vaikka hänen henkilökohtainen valintansa tuhoaakin hieman enemmän luontoa ja käyttää vähän enemmän luonnonvaroja. Sehän on vain hänen henkilökohtainen valintansa.

Pankkiireihin kiteytyy maailman kaikki pahuus siksi, koska he ovat vieneet pisimmälle sen, miten ihmisen luontaisesta itsekkyydestä ja ahneudesta tehdään rahaa. He laskevat tarkkaan, miten mikäkin asia vaikuttaa ihmisten haluun käyttää rahaansa.

Jos ihmiset muuttuvat maailman mittakaavassa hyveellisemmiksi, tulee suursijoittajille ja pankkiireillekin vaikeammat ajat. Mutta niin kauan kuin jokainen yksilö ajattelee enemmän omaa napaansa kuin maailman tilaa, pankkiireilla ja maailman rikkaimmilla sijoittajilla on edelleen kissan päivät.