Analoginen Aivokylpy
Analoginen Aivokylpy

Media on tarkoituksellisen julma

En katsonut eilistä Jari Sillanpään julkista teurastusta. Katsoin samaan aikaan A-studion huonosti käyttäytyvien miesten peijaisia. Itse asiassa nostan jopa tällä kertaa hattua Jan Anderssonille, joka kykeni viemään #Metoo -keskustelua rakentavasti eteenpäin.

Lukemieni kommenttien ja muutaman lyhyen klipin perusteella, Jari Sillanpään teurastus TV:ssä olisi ollutkin raskasta katsottavaa.

Media on aina etsinyt uutisia. Eli yrittänyt kertoa jotakin ensimmäisenä. Olla se, joka löytää tai se joka kykenee menemään muita syvemmälle.

En tiedä onko se sosiaalinen media ja sen kyky olla välillä mediaa nopeampi, joka on yllyttänyt median ihan uuteen kiitolaukkaan. Media alkaa keulia. Joillakin toimittajilla saattaa suorastaan jöpöttää innostuksesta.

Media repii ihmisiä palasiksi heidän virheistään ja vetää heidät sen jälkeen studioon. Studiossa langennut tai päihtynyt ihminen saa suunvuoron. Median mielestä se on hyvää journalismia, koska syytetylle on annettava mahdollisuus puolustautua.

Kun ihminen on päihtynyt tai vakavien syytösten alaisena, hänen ajatuksensa ei ole enää kirkas. Olimme jo unohtaneet sen myötähäpeän, mikä syntyi Johanna Tukiaisen tai Vesa Keskisen julkisesesta häpäisystä. Heidät päästettiin syyntakeettomassa tilassa suoraan lähetykseen.

Nyt se aika on palannut., jos se koskaan oli mihinkään mennytkään. Ohjelma toisensa perään kilpailee langenneista julkkiksista. Se on hädänalaisen ihmisen julmaa hyväksikäyttöä. Nämä ihmiset eivät kriisissä edes ymmärrä omia ajatuksiaan, saati osaa vastata yleisön kiihkeimpään kysymykseen: Oi miksi? Oi miksi teit noin?

Sen sijaan he tekevät epätyydyttäviä anteeksipyyntöjä ja selittelevät huonosti omaa lankeemustaan.

Se on irvokasta näytelmää, jossa mediaa pidetään sankarina, vaikka se pitäisi pistää vastuuseen.

Median tehtävä on nostaa asioita esille. Median tehtävä on käsitellä ongelmia. Median tehtävä on puhua silloin kun muut ovat hiljaa. Mutta median tehtävä ei ole tuomita ja tuhota. Sen media kuitenkin tekee taluttamalla syyntakeettomassa tilassa olevia ihmisiä puolustamaan itseään.

Oikeudessa näille ihmisille määrättäisiin pakollinen avustaja.

Julkisessa TV lähetyksessä heitä ei suojaa kukaan muu, kuin toimittajan yritys lieventää asetelmaa.

Se ei vaan auta.

Ihmiset pitää saattaa vastuuseen teoistaan. Heidät pitää saada hoitoon.

Mutta on hävytöntä kaksinaismoralismia väittää journalismiksi sitä, että heidät revitään kappaleiksi silloin, kun jonkun pitäisi auttaa heitä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *