Minne vanhat totuudet viedään?

Opiskeluaikoina ajoin taksia ja asiakkaanani oli myös kehitysvammaisia, joita kuljetin päivittäin heidän työpaikalleen. Niiltä ajoilta mieleeni muistuu yksi niin erinomainen kysymys, että sen soisi edelleen pyörivän ihan kenen tahansa ihmisen päässä päivittäin.

Ajoimme Emäkoskentietä Nokialla ja lähestyimme Nokianvirran ylittävää siltaa, kun vieressäni istuva Ville (en muista enää oikeaa nimeä) lausahti:

“Tämä on se uusi Emäkoskentie, tää ei ole se vanha. Mutta mihin ne laittoivat sen vanhan, kun uusi tuli tilalle?”

En osannut vastata. Oliko osa nykyisen tien alla, vai oliko kaikki pistetty uusiksi? Enkä tiedä sitä vieläkään.

Ajattelumme on usein kuin tuo Emäkoskentie. Kun sitä pitkin ajaa Koskenmäestä kohti Nokian keskustaa, tulee melkein huomaamatta ylittämään Kokemäenjoen alkupään. Vaikka tietä ajaisi päivittäin, kovinkaan moni ei tule miettineeksi itse tietä, eikä sitä, että ylittää yhden Suomen historian merkittävistä joenuomista. Se kaikki vain on siinä.

Sama koskee omia ajatuksiammekin. Ne vain ovat siinä. Yleensä emme itsekään muista, miksi olemme jotakin mieltä eikä meitä kauheasti kiinnosta sitä edes miettiäkään.

Olen kesän aikana käynyt itselleni ennätysmäärän sosiaalisen median keskusteluja ja seurannut jonkin verran muutakin höpöttämistä. Niiden pohjalta olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon.

Suomalaisten ekstrovertille kansanosalle on tärkeämpää perustella miksi omat ajatukset ovat niin briljantteja, kuin miettiä mistä ajatuksemme on saanut alkunsa tai onko toisten ajatuksissa vielä enemmän järkeä kuin omassani?

Koska omia ajatuksia puolustetaan niin vahvasti, tiettyjä näkemyksiä ei saisi sosiaalisessa mediassa arvostella lainkaan. Jos rohkeuden puuskassasi satut esittämään jotakin vahvaa eturyhmää kritisoivan näkemyksen, päällesi hyökkää Hitchcockin -linnut elokuvaa mukaileva kakkaava varpusparvi, joka ummetukseltaan haluaa ulostaa päällesi tyhmän leiman.

Sillä samalla hetkellä kun varpusparvi ulostaa, se myös pörhistelee sulkiaan. “Me olemme niin fiksuja ja tuo on niin tyhmä.”

Meillä on kauhea tarve osoittaa, että ajattelumme on kirkkaampaa kuin muiden ja samalla luvattoman alhainen kiinnostus yrittää ymmärtää syvemmin itsellemme ikäviä totuuksia.

Minusta tuota Villeä tarvitaan edelleen auttamaan meitä. Tarvitaan edes joku, joka osaa kysyä, mitä teet kun kuulet jonkin uuden näkemyksen? Jätätkö tien ennalleen vai rakennatko osan uudesta tiestä vanhan päälle silloinkin, kun sen vuoksi joudutaan tekemään turhalta näyttävä mutka?

Vai rakennatko kokonaan uuden tien?

 

Kommentit (1)
  1. Mika Sarivaara-Satta
    6.8.2017, 06:08

    Red pill, ja maailma muuttuu lopullisesti erilaiseksi, tai blue pill, ja eikä aivoja tarvitse vaivata, vaan toistelet yleisesti hyväksyttyjä totuuksia, kuten niin moni (am)muukin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *