Pitääkö naisten kissatappelut huomioida työelämässä?
Avasin keskustelun siitä, että Suomessa on korkeat luvut kiusaamisessa työpaikoilla. Erityisen korkeita ne ovat julkisella sektorilla, jossa työskentelee paljon naisia. Kiusaamista tulee niin työkavereilta kuin asiakkailta ja hieman myös esimiehiltäkin.
Kun keskustelu lähti lämpiämään, niin mukaan tuli myös väite siitä, että naiset ovat lähtökohtaisesti riidanhaluisempia kuin miehet. Tämä väite nostettiin naisten toimesta. Kun väite esitettiin, oli pakko googlata. Tiedän – Google antaa kaikenlaisia hauskoja hakutuloksia.
Yksi niistä oli Ilta-Sanomien vuonna 2008 kirjoittama juttu “laatulehti” Daily Mailin julkistamasta ja Royal Societyn tekemästä tutkimuksesta. Siinä todettiin, että vaihdevuodet vähentävät naisten halukkuutta konflikteihin.
Tutkimuksessa siis väitetään todistetun, että lisääntymisiässä oleva nainen on herkempi kilpailemaan kanssasisartaan vastaan ja se johtaa myös naisten välisiin riitoihin.
En todellakaan väitä, että nielen tuon ainoana vastauksena. Mutta onhan tuo tietysti mielenkiintoinen väite, kun ottaa huomioon sen, mitä naisvaltaisista työpaikoista puhutaan.
Jos legenda naisvaltaisten työpaikkojen riidoista johtuukin juuri tuosta evoluutiopsykologiasta, niin miten se sitten pitää ottaa huomioon rekrytoinnissa tai johtamisessa?
Pitääkö keskittyä vain vaihdevuodet saavuttaneisiin tai ne jo ohittaneisiin naisiin? Tai pitääkö ainakin huolehtia, että heitä on riittävä määrä tasoittamassa kiistoja? Vai pitääkö tehdä jotakin muuta?
Itse olin alun alkaen ajatellut, että naisvaltaisten työpaikkojen ongelmat johtuvat osittain siitä, että niillä aloilla tehdään sangen usein paljon huonosti johdettuja töitä pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla.
Mitä mieltä itse olet? Selittääkö evoluutiopsykologia, eli se että naiset tappelevat lopulta miesten suosiosta, sen että nainen on toista kohtaan susi myös työpaikalla?
Juu kiitos, mulla on valmiiksi kypärä päässä…:)
On vastuutonta revitellä leimaavia, haitallisia ja vaarallisia stereotypioita näin heikolta pohjalta ja esittää niin pitkälle meneviä kysymyksiä kuin “Pitääkö keskittyä vain vaihdevuodet saavuttaneisiin tai ne jo ohittaneisiin naisiin? Tai pitääkö ainakin huolehtia, että heitä on riittävä määrä tasoittamassa kiistoja?”. Ehdotatko siis, että lisääntymisikäisiä naisia, eli suurinta osaa naisista, ei kannata palkata?
Sadan ihmisen haastattelut ei vielä kerro evoluutiopsykologiasta mitään sellaista, jonka pohjalta voisi vetää yleisiä johtopäätöksiä. On ehdotonta selvittää ilmeisimpiä, konkreettisimpia ja yleisinhimillisiä syitä ensin – kuten mainitut huonosti johdetut työt pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla – ennen kuin hakee suurinta osaa naisista työpaikoille sopimattomiksi leimaavia selityksiä. Sellaisilla selityksillä voi pahimmillaan olla katteettomuudestaan huolimatta tuhoisia seurauksia naisille.
Vaikuttaa siltä, että koko tekstin tarkoitus on vain provosoida.
“Itse olin alun alkaen ajatellut, että naisvaltaisten työpaikkojen ongelmat johtuvat osittain siitä, että niillä aloilla tehdään sangen usein paljon huonosti johdettuja töitä pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla.”
Taitaa olla harhaluulo. Jos jossain päin Suomea eletään työelämässä kuin pumpulissa, niin julkisen sektorin (erit. valtion) hallintohtehtävissä. Nämä hommat ovat varmaan n. 80-prosenttisesti naisten käsissä, todennäköisesti enemmän.
Itselläni on kokemusta yksityiseltä ja julkiselta (valtio) puolelta ja voin todeta, että palkka on valtiolla vähintään yhtä hyvä ja työtaakka noin puolet siitä, mitä yksityisellä puolella odotetaan. Myös tulosvastuun kanssa on vähän niin ja näin; mitenpä sitä julkisella puolella edes järkevästi mittaat. Vapaita myös riitti suurin piirtein niin paljon kuin halusi (tai kehtasi) käyttää.
Summa summarum: jos Suomessa haluaa hyväpalkkaista, rentoa duunia jossa voi toteuttaa itseään ja nauttia elämästään, ehdotan siirtymistä valtiolle.
Mitä tulee huonoon ilmapiiriin, joka myös on kyllä kummassakin valtion organisaatiossa tullut vastaan, tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että akat juorusivat paremman tekemisen puutteessa toisistaan kilpaa. Uskomattomia tilanteita tuli vastaan, mutta kun tajusin jättää tämän p**kan huomiotta, virkaelämä taas palasi tavalliseen, leppoisaan uomaansa.