Sävelletään yhdessä

Säveltäminen on juuri sopivan monimerkityksinen sana kuvaamaan sitä, mitä meidän on syytä tehdä. Yleensä säveltämisellä tarkoitetaan melodian luomista, mutta slangissa se tarkoittaa myös muunnellun totuuden puhumista tai tutummin valehtelua. Lisäksi sillä tarkoitetaan improvisointia.

Kehotan, että ryhdymme kaikki yhdessä sävelmään Suomelle tulevaisuutta.

Uskotellaan ensin itsellemme, että meillä on kaikki hyvin, kun alamme uskoa, että asiat ovat hyvin, olemme myönteisempiä ja alamme improvisoida entistä parempaa elämää. Lopulta joku kirjoittaa nuotit muistiin korvakuulolta, jotta voimme jatkaa näin syntynyttä uutta ja entistä parempaa yhdessä eteenpäin.

Jos tahdot, voit käyttää tästä eteenpäin punavihreäsuodatinta, mutta väitän että sinulla on paha vinoutuma, jos näet tämän punavihreänä haihatteluna. Saatat huomata, että pikemminkin tämä on republikaanista propagandaa.

Tuttu heitti minua New Yorker -lehden artikkelilla, jossa käytiin läpi sitä, miten amerikkalaista demokratiaa kannattaa kehittää. Tekstissä on paljon hyvää ja se kannattaa lukea, jos vieras kieli taipuu ja aikaa riittää.

Artikkelissa kerrotaan esimerkiksi siitä, että politiikan tutkija Scott Althaus on tehnyt havainnon, kuinka viha politiikkaa kohtaan voidaan yhdistää erityisesti niihin ihmisiin, jotka ovat politiikasta tietämättömiä. Tämä ryhmä on kasvanut, vaikka koulutustaso on USA:ssa noussut. Varsin moni äänestäjä ei ole kiinnostunut politiikasta kuin vaaleissa ja itse asiassa vain 60% jaksoi äänestää presidentinvaaleissakin. (Suomessa 70-80%).

Mitä vähemmän ihmisiä äänestää, sitä suurempi painoarvo on niiden äänillä, jotka äänestävät. Voisi melkein sanoa, että tilanteessa, jossa äänestysprosentti on 50, yksi ääni vastaa kahta. Ja millaisia ne äänet sitten ovat?

Ekonomisti Bryan Caplanin mukaan taloudesta tietämättömät innostuvat yleistyksistä, joihin kuuluu yleiselle tasolle viety pessimismi, epäluulo vapaata markkinataloutta kohtaan, epäusko tuottavuuden paranemiseen sekä globalisaation ja maahanmuuton vastustaminen. Tietämätön äänestäjä on myös helppo uhri väärälle ja/ tai vahvoja tunteita sisältävälle informaatiolle.

Althausin mukaan politiikasta tietävät ovat puolestaan vähemmän sotaa kaipaavia, he näkevät rikollisuuden torjunnan muullakin tavoin kuin rangaistusten koventamisena, he ymmärtävät sosiaalikysymyksiä, mutta kannattavat sitä että talous pyörii ilman valtion kontrollia. Silti he ovat suopeampia verojen maksua kohtaan.

Tietämättömyys ei siis ole kiinni koulutustasosta eikä se ole myöskään puoluesidonnaista. Republikaaneissa ja aivan erityisesti keski-ikäisissä republikaaneissa on vähän enemmän asiat syvällisesti ymmärtäviä kuin muissa ryhmissä.

Vielä yksi asia, ennen kuin menen siihen, mitä tällä on tekemistä Suomen ja Euroopan kanssa: Populistit eivät suinkaan ole automaattisesti tietämättömiä. Päin vastoin, heissä on myös ryhmä tiedostavia populisteja.

Tämä siis USA:ssa. Ja tällä on yhteytensä myös Suomeen ja Eurooppaan.

Mitä enemmän meillä on ihmisiä, joita politiikka kiinnostaa vain vaaleissa, sitä vähemmän meillä on vaaleissa niitä, jotka tekevät vastuullisia valintoja äänestäessään. Tietämätön äänestäjä voi toki tehdä hyvän päätöksen vahingossa ilman tietoa. Lopputuloskin voi silti olla hyvä, mutta riski kaikenlaiselle väärän informaation tuomalle väärälle päätöksenteolle on yhtä suuri.

Siksi meidän pitää ryhtyä säveltämään uutta.

Meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin löytää uusi tapa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Meillä ei ole enää varaa siihen, että ihmiset vain antavat äänensä vaaleissa ja heittävät arpaa neljän vuoden päästä uudelleen. Meidän on keksittävä malli, jolla ihan ensimmäiseksi saamme mahdollisimman monta ihmistä keskustelemaan, kuuntelemaan ja sanomaan mielipiteensä. Sen jälkeen meidän on löydettävä ne yhteiset asiat, joista olemme suhteellisen samaa mieltä ja lopulta rakennettava sen päälle uutta. Meidän on vain sävellettävä silloin kun ei ole valmista. On joko uskoteltava tai kokeiltava. Ilman itselle säveltämistä tai kokeilua ei synny uskoa eikä asioista tule mitään. Ilman uskoa omiin kykyihimme, me vain odotamme jotakin kohtaloa tapahtuvaksi.

Miten se sitten saadaan tehdyksi?

Meidän on noustava poteroista ja riisuttava kypärät. Kenelläkään ei ole varaa sanoa, että oma idea on paras, koska kukaan ei ole vielä sitä kuningasideaa synnyttänyt. Paras idea on yhteinen idea. Sellainen idea, jonka mahdollisimman moni voi hyväksyä ja ne jotka eivät voi hyväksyä kaikkea, saavat silti elää ihmisen elämää.

Yhteinen sävellys, uusi Finlandia, syntyy yhteistyöllä ja sillä, että aidosti kuuntelemme ja lopetamme sen hevon kiinteällä jätteellä käytävän päivittäisen bingon.

Puhutaan suomeksi, puhutaan suoremmin, kuunnellaan tarkemmin ja yritetään ymmärtää sen avulla toisiamme entistä paremmin.

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *