Työn ei aina kuulu olla mukavaa

Törmäsin artikkeliin, jossa USA:n merivoimien entinen taistelulentäjä Dave Berke kertoi motivaatiosta. Hänen mielestään sitä korostetaan liikaa. Paljon tärkeämpää on kurinalaisuus.

Työn ilon merkitystä ei sovi aliarvioida, mutta totuus on se, että sellaista työtä ei juurikaan ole, jossa on aina mukavaa. Usein hyväkin työ on erittäin epämotivoivaa. Välillä huomaa, että se mitä on oppinut, ei enää autakaan eteenpäin. Välillä asia, joka on onnistunut sata kertaa, epäonnistuu katastrofaalisesti. Usein joutuu tekemään “turhia asioita”, vaikka tekisi mieli tehdä “vain hyödyllisiä”. Toisinaan huomaa, että ongelma ei ratkea hyvästä yrityksestä huolimatta.

Työn ilosta ja motivaatiosta on tehty mantra, joka aliarvioi kurinalaisuutta

Kurinalaisuus on se ominaisuus, joka saa tekemään, vaikka juttu ei ole kivaa, motivoivaa tai edes tuloksellista. Kuten eräs kirjailijakin sanoi, että jos hän odottaisi inspiraatiota kirjoittamiseen, hän olisi jo nälkään  kuollut kirjailija.

On toki kivaa, jos työ motivoi, mutta se ei välttämättä johda menestykseen. Suuri osa menestyjistä on menettänyt matkallaan motivaation, mutta heille on jäänyt jäljelle vielä annos itsekuria. He ovat jaksaneet tehdä toistoja, vaikka se ei ole ollut hauskaa eikä palkitsevaa.

Kuten Dave Berke sanoo: Vaikka hakisit motivoituneita ihmisiä, varmista että heillä on myös riittävä määrä itsekuria tehdä myös tylsiä, raskaita ja epäkiitollisia asioita.