Antiaikalainen
Antiaikalainen

Kuukausi: lokakuu 2009

Ihmiskriittisyyttä

Suomessa on tapana, että aika ajoin joku kotimaisen proosan tilasta huolestunut korottaa äänensä ja kysyy: ”Missä on yhteiskunta, missä ihminen tässä ajassa?” Vallitsevan käsityksen mukaan ”yhteiskuntakriittisyys” on kirjallisuudessa hyvästä ja sen puute pahasta. Muutama vuosi…

  • 4

Messuamista

Olen tainnut aina tähän aikaan syksystä kirjoittaa jotain Kirjamessuista. Joten teen niin nytkin. Piipahdin messuilla eilen perjantaina juttelemassa Ranskalaisesta ystävästä Takauma-lavalla Markku Soikkelin kanssa. Mukava, asiallinen keskustelu, joka keskittyi kirjallisuuteen eikä kirjallisuuden lieveilmiöihin. Lava oli…

  • 7

Keskustelun alhaisuudesta

Kaikkien pitäisi lukea Jules Renardin päiväkirjat. Minä en ole lukenut. Osaisinpa hävetä. Renard sanoi, että kirjoittaminen on ainut tapa puhua tulematta keskeytetyksi. Siinä on hyvin tiivistetty se, minkä vuoksi tykkään lukea kirjoja ja kirjoittaa niitä….

  • 4

Älykäs romaani 21. vuosisadan turmiollisuudesta

Fredrik Långin uusi romaani Minä, Dosentti ja Jane on älykäs ja haastava, mutta ristiriitaisia tuntemuksia herättävä kirja. Sitä sävyttää samanlainen vihalla ja herkkyydellä ladattu kulttuuripessimismi kuin Thomas Bernhardin teoksia. Eikä varmasti ole sattuma, että päähenkilö…

  • 21

Kulttuurijournalismista

”Ja mikä on kulttuurisivu? Sivu täynnä kulttuuria? Ei nyt sentään. Se on sivu, josta kulttuuri kaikkein selvemmin on jätetty sivuun. Älyllisyyden suonta, joka on tai jonka pitäisi näkyä kulttuurisivulla, ei ole missään syrjäytetty niin näkyvästi…

  • 1