{"id":103,"date":"2013-05-25T11:02:00","date_gmt":"2013-05-25T09:02:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/loistelias-lydia\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:25","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:25","slug":"loistelias-lydia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/loistelias-lydia\/","title":{"rendered":"Loistelias Lydia"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Onko kirjallisuuspalkinnoista yleisesti ottaen enemm\u00e4n haittaa kuin hy\u00f6ty\u00e4? Monitahoinen kysymys, johon en osaa antaa varmaa ja ehdotonta vastausta.<\/p>\n

Viime viikolla kerrottiin, ett\u00e4 Lydia Davis on voittanut t\u00e4m\u00e4nvuotisen Man Booker International Prizen. Harvoin olen iloinnut yht\u00e4 paljon kirjallisuuspalkintouutisesta.<\/p>\n

The Collected Stories of Lydia Davis<\/i> kuuluu kirjahyllyni rakkaimpiin aarteisiin. Pid\u00e4n Davisia l\u00e4hestulkoon parhaana elossa olevana novellistina yhdess\u00e4 George Saundersin kanssa.<\/p>\n

Suomessa Davisia (tai Saundersia) ei juuri tunneta siit\u00e4 yksinkertaisesta syyst\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4k\u00e4l\u00e4iset kustantamot ovat jostain syyst\u00e4 sivuuttaneet h\u00e4net. Davisin ex-aviomiehen Paul Austerin taas tuntee jokainen suomalainen kirjallisuudenlukija.<\/p>\n

Ali Smith ilahtui Davisin palkitsemisesta varmaan yht\u00e4 paljon kuin min\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa The Guardianissa: “…this is a writer as mighty as Kafka, as subtle as Flaubert and as epoch-making, in her own way, as Proust.” Melkoisia ylisanoja, mutta Davisin tapauksessa mahtipontiset luonnehdinnat eiv\u00e4t s\u00e4r\u00e4hd\u00e4 korvissani. H\u00e4n on ylisanansa ansainnut.<\/p>\n

Ei liene sattumaa, ett\u00e4 Ali Smith mainitsee Flaubertin ja Proustin, sill\u00e4 Davis on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt heit\u00e4 kumpaakin englanniksi (ja monia muita ranskalaiskirjailijoita, esimerkiksi Maurice Blanchot’ta). Mutta toisin kuin n\u00e4m\u00e4 kaksi kertomakirjallisuuden toteemia, Davis ei kirjoita suuren mittakaavan proosaa.<\/p>\n

H\u00e4nen tekstins\u00e4 ovat useimmiten muutaman sivun ja lyhimmill\u00e4\u00e4n vain muutaman lauseen pituisia. Ne eiv\u00e4t ole novelleja klassisessa mieless\u00e4 vaan luonnehtisin niit\u00e4 v\u00e4ljemm\u00e4ll\u00e4 m\u00e4\u00e4ritteell\u00e4 lyhytproosaksi. Davis on muodon tasolla etsij\u00e4 ja kokeilija, joka liikkuu tekstityypist\u00e4 toiseen: miniesseest\u00e4 proosarunoon,  henkil\u00f6kohtaisesta muistiinpanosta filosofiseen mietelm\u00e4\u00e4n, tarinaluonnoksesta anekdoottiin, muistelmafragmentista v\u00e4itelausekoosteseen.<\/p>\n

The Collected Stories of Lydia Davis<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 monia tekstej\u00e4, jotka ovat painuneet l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti tajuntani sopukoihin ja jotka putkahtelevat sielt\u00e4 esiin mit\u00e4 erilaisimmissa yhteyksiss\u00e4. Ne saattavat ensi silm\u00e4yksell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaatimattomilta, mutta niin ne vain jaksavat alituiseen askarruttaa ja ihastuttaa. Monet Davisin lyhyimmist\u00e4 tekstisirpaleista l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle tyystin arkisesta havainnosta tai tilanteesta, mutta Davis kehyst\u00e4\u00e4 ne niin, ett\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 puheena ovatkin t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimm\u00e4t asiat. Tekstisirpaleet ovat tyypillisesti viritykselt\u00e4\u00e4n yht\u00e4 aikaa leikkisi\u00e4 ja vakavia, banaalin tosia ja filosofisen moniselitteisi\u00e4:<\/p>\n

Companion<\/i><\/b><\/p><\/blockquote>\n

We are sitting here together, my digestion and I. I am reading a book and it is working away at the lunch I ate a little while ago.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Pitemmiss\u00e4 teksteiss\u00e4\u00e4n Davis ei juuri k\u00e4yt\u00e4 ulkopuolista kertojaa, vaan tarinat ja tilanteet selostetaan min\u00e4muodossa. Tarinoiden hahmot ovat ristiitaisia: periaatteessa mit\u00e4 tavallisimpia tuttavuuksia, mutta samalla absurdien mielitekojen ja neuroosien riivaamia. Davis tekee hahmonsa el\u00e4viksi \u00e4\u00e4nen, ei perinteisen karakterisoinnin avulla. T\u00e4m\u00e4 onnistuu, koska h\u00e4nell\u00e4 on tarkka korva puhutun kielen vivahteille. Charles Baudelaire kirjoitti, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole kauniimpaa kuin tavallinen puhe. Davisin hahmojen \u00e4\u00e4ni ei luonnollisestikaan ole litteroitua arkikielt\u00e4 vaan kaunokirjallisesti jalostunutta ilmaisua, mutta siin\u00e4 on kuitenkin samanlaista intiimiytt\u00e4, v\u00e4litt\u00f6myytt\u00e4 ja (rujoa) kauneutta kuin tavallisessa puheessa. V\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s painostavuutta ja uhkaa.<\/p>\n

Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, vaikka Davisin hahmot muistuttavat toisiaan, heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 eiv\u00e4t ole niin toistensa kaltaisia, ett\u00e4 syntyisi tympe\u00e4n toisteinen vaikutelma. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi tuntemukseksi Davisia lukiessa j\u00e4\u00e4 ihmetys ja kiitollisuus siit\u00e4, kuinka paljon h\u00e4n onnistuukaan sanomaan muutamassa sivussa. Kerta toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Onko kirjallisuuspalkinnoista yleisesti ottaen enemm\u00e4n haittaa kuin hy\u00f6ty\u00e4? Monitahoinen kysymys, johon en…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":742,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/lydia-davis.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/lydia-davis.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/103"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=103"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1989,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions\/1989"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/742"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=103"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=103"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=103"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}