{"id":106,"date":"2013-04-21T09:36:00","date_gmt":"2013-04-21T07:36:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kunderan-esirippu-kirjallisuusesseen-juhlaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:26","slug":"kunderan-esirippu-kirjallisuusesseen-juhlaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kunderan-esirippu-kirjallisuusesseen-juhlaa\/","title":{"rendered":"Kunderan Esirippu, kirjallisuusesseen juhlaa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Naputtelin t\u00e4nne eilen lyhyen tekstin Martti Anhavan uudesta esseekokoelmasta Ajoissa lopettamisen taito<\/i>. Poistin sen my\u00f6hemmin, koska en ollut siihen tyytyv\u00e4inen. Martti Anhavan marttianhavamaiset esseet olisivat ansainneet paremman ja perusteellisemman k\u00e4sittelyn. Siihen minulla ei nyt ole aikaa saati sis\u00e4ist\u00e4 pakkoa.<\/span>

<\/span>Alun perin tarkoitukseni oli kirjoittaa Milan Kunderan t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 suomeksi ilmestyneest\u00e4 esseekokoelmasta Esirippu<\/i>. Teksti\u00e4 pohjustaakseni etsiskelin hyllyist\u00e4ni Anhavan aiempaa kirjaa Professori, piispa ja tyhjyys<\/i>, jossa h\u00e4n rusikoi varsin reippain ottein Kunderan romaanituotantoa. Olisin poiminut sielt\u00e4 muutaman marttianhavamaisen sitaatin kynnystekstiksi Esiripun <\/i>k\u00e4sittelyyn, mutta enh\u00e4n min\u00e4 Anhavan vanhempaa teosta hyllyist\u00e4ni l\u00f6yt\u00e4nyt. Ties minne se on vuosien varrella hukkunut. Divariin en ole sit\u00e4 vienyt, koska en ikin\u00e4 vie kirjoja divariin.<\/span>

<\/span>Olen lukenut Esiripun <\/i>joitakin vuosia sitten englanninkielisen\u00e4 painoksena. Sen alkulehdet ja marginaalit ovat t\u00e4ynn\u00e4 huomioitani ja muistiinpanojani, mik\u00e4 kertoo, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on minulle eritt\u00e4in merkityksellinen teos. Joitakin Esiripun<\/i> ajatuskulkuja olen jatkanut, kehitellyt ja kommentoinut my\u00f6s omissa teksteiss\u00e4ni. Kundera on suosikkiesseistej\u00e4ni. Pid\u00e4n my\u00f6s monista h\u00e4nen romaaneistaan, etenkin esseem\u00e4isimmist\u00e4, kuten  Kuolemattomuudesta<\/i>. Ymm\u00e4rr\u00e4n kuitenkin niit\u00e4, joita kiusaa Kunderan romaanien suurieleisyys ja mahtipontisuus. Anhava teki esseess\u00e4\u00e4n Kunderan romaanityylist\u00e4 naljailevaa parodiaa, mit\u00e4 pid\u00e4n nuijamaisena, koska kenen tahansa omaleimaisen kirjailijan t\u00f6ist\u00e4 on helppo v\u00e4s\u00e4t\u00e4 k\u00e4rjistettyj\u00e4 ivamukaelmia. Usein siin\u00e4 tulee k\u00e4\u00e4pi\u00f6 pilkanneeksi j\u00e4ttil\u00e4ist\u00e4.<\/span>

<\/span>Esiripussa,<\/i> kuten muissakin esseekokoelmissaan, Kundera keskittyy ruotimaan eurooppalaisen romaanin historiaa ja suuria eurooppalaisia kirjailijoita (h\u00e4nen ikisuosikkejaan ovat esimerkiksi Flaubert, Kafka, Broch, Musil ja Gombrowicz) sek\u00e4 ennen kaikkea omaa romaanik\u00e4sityst\u00e4\u00e4n. En mahda mit\u00e4\u00e4n sille, ett\u00e4 tunnen syv\u00e4\u00e4 liikutusta lukiessani Kunderan rakkaudentunnustuksia romaanille, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 taiteenlajeista eurooppalaisimpana. Liikuttavan n\u00e4ist\u00e4 rakkaudentunnustuksista tekee se, ett\u00e4 niit\u00e4 s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 tietynlainen menetyksen tunne. Kunderan mielest\u00e4 Eurooppa on piittaamattomuuttaan hukkaamassa kulttuuriperint\u00f6ns\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4n osan. Taiteellisesti kunnianhimoinen, historiallisesta moni-ilmeisyydest\u00e4\u00e4n tietoinen romaani on joutunut alennustilaan. Bestsellerlistoja hallitsevat standardoidut kirjamuotoiset tuotteet, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 romaanin taiteen kanssa vaan jotka ovat l\u00e4hinn\u00e4 televisiosarjaa painetussa muodossa. T\u00e4llaisen kirjallisuuden perimm\u00e4inen ongelma ei ole sen vulgaarius vaan sen tyhjyys ja ep\u00e4aitous. Se tuudittaa lukijansa anesteettiseen todellisuusilluusioon, muttaa h\u00e4net kokijasta katsojaksi, aktiivisesta merkitysten tuottajasta passiiviseksi tekstin kuluttajaksi.<\/span>

<\/span>“Milloin voidaan puhua romaanin taiteesta?” T\u00e4h\u00e4n kysymykseen Kundera palaa toistuvasti niin Esiripussa<\/i> kuin muissa esseekokoelmissaan. V\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4suorasti esittelem\u00e4ll\u00e4 ja analysoimalla lempikirjailijoidensa t\u00f6it\u00e4, kertomalla, mik\u00e4 tekee niist\u00e4 poikkeuksellista sanataidetta. V\u00e4lill\u00e4 taas suorasti naulaamalla omia teesej\u00e4\u00e4n (jotka saattavat v\u00e4lill\u00e4 hymyilytt\u00e4\u00e4 kyynikkoa, etenkin Romaanin taiteessa<\/i>, joka lienee Kunderan esseekokoelmista ohjelmallisin). Walter Benjamin sanoi, ett\u00e4 jokainen suuri kaunokirjallinen teos joko murtaa jonkin olemassaolevan genren tai luo kokonaan uuden. Kundera esitt\u00e4\u00e4 samantyyppisen ajatuksen hieman yksinkertaisemmin. T\u00e4m\u00e4 ajatus tiivistyy er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Esiripun<\/i> v\u00e4liotsikossa: “Mink\u00e4 vain romaani voi sanoa”. Taiteellisesti t\u00e4ysipainoinen romaani ei ole kaunokirjallistettua journalismia, muistelmaa tai kronikointia, vaan onnistuu sanomaan jotain sellaista, mik\u00e4 on mahdollista sanoa vain romaanimuodon kautta. <\/span>

<\/span><\/p>\n

Modernismin merkitys n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein jokaisen taiteenlajin pyrkimyksess\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 niin hyvin kuin suinkin omaa erikoisalaansa, omaa olemustaan. Niinp\u00e4 lyyrinen runous onkin hyl\u00e4nnyt kaiken retoriikan, didaktiikan ja koristelun tuottaakseen esiin poeettisen fantasian puhtaan l\u00e4hteen. Maalaustaide luopui dokumentaarisesta ja mimeettisest\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n, kaikesta mink\u00e4 voi ilmaista muilla keinoilla (esimerkiksi valokuvaamalla). Ent\u00e4 romaani? Se kielt\u00e4ytyi toimimasta jonkin historiallisen kauden kuvituksena, tietyn yhteiskunnan kuvauksena tai ideologian puolustuksena antautuakseen palvelemaan sit\u00e4, mit\u00e4 ainoastaan ‘romaani voi sanoa’.” (Suom. Ville Keyn\u00e4s)<\/span><\/i><\/p><\/blockquote>\n

Suuri osa julkaistavasta kaunokirjallisuudesta ei luonnollisestikaan t\u00e4yt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kunderalaista ideaalia. Esimerkiksi populaarit lukuromaanit ovat jonkinlaisia anakronismeja, joissa n\u00e4kyv\u00e4t moneen kertaan vesitetyss\u00e4 muodossa 1800-lukulaisen balzacilaisen romaanin j\u00e4\u00e4nteet. T\u00e4llaiset teokset ovat taiteellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tarpeettomia samassa mieless\u00e4 kuin dokumentaarinen ja mimeettinen maalaustaide, koska kaiken sen mihin ne pystyv\u00e4t voi elokuva tai televisiosarja ilmaista n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mmin ja tehokkaammin. Historiallisten sattumien (eli teollisen vallankumouksen ja porvarillisen yhteiskunnan nousun) my\u00f6t\u00e4 syntynyt balzacilainen “romaanin idea” kaappasi Kunderan mukaan koko taidemuodon ja on hankaloittanut romaanin my\u00f6hempi\u00e4 muodonmuutoksia. Vet\u00e4v\u00e4 tarina, verev\u00e4t henkil\u00f6hahmot, sosiaalisesti tarkka ajankuva ja ihmisel\u00e4m\u00e4n suuret kysymykset — siin\u00e4 resepti, jolla nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin kirjoitetaan r\u00f6ykki\u00f6itt\u00e4in romaaneja, olivatpa ne kepeit\u00e4 viihdelukemistoja tai sosiaalisesti tiedostavia aikalaiskuvauksia. Kunderaa t\u00e4llainen kirjallisuus ei el\u00e4hdyt\u00e4. Se ei h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmastaan edusta romaanin taidetta.<\/span>

<\/span>Olen samoilla linjoilla Kunderan kanssa. Niin sanottuja viihderomaaneja (dekkareita, trillereit\u00e4) luen ajanvietetarkoituksessa, mutta erityyppiset aikalaisromaanit (suuri lamaromaani, suuri j\u00e4lleenrakennusromaani, suuri 1990-luvun romaani, suuri 2000-luvun romaani, suuri 2010-luvun romaani…) ovat minulle haukotusten haukotus. Luen aikalaisanalyysit mieluummin tietokirjoina tai essein\u00e4. En kaipaa tarinallista et\u00e4\u00e4nnytyst\u00e4 yhteiskunnallisten murrosten k\u00e4sittelyyn.<\/span>

<\/span>Esiripussa<\/i> Kundera kertoo oivallisen anekdootin. Vieraillessaan ensi kertaa Prahassa kommunistihallinnon luhistumisen j\u00e4lkeen h\u00e4n tapasi vanhan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 joka puuskahti “T\u00e4\u00e4ll\u00e4 olisi tarvittu Balzacia” kertoessaan “kapitalismin palauttamiseen” liittyneist\u00e4 irvokkuuksista ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4. Er\u00e4\u00e4n opportunistisen puoluevirkailijan tarina muistutti Kunderan yst\u00e4v\u00e4n mielest\u00e4 erehdytt\u00e4v\u00e4sti Ukko Goriotin tarinaa. Kuinka mehukkaita kuvauksia Balzac olisikaan kirjoittanut kommunismin j\u00e4lkeisen Prahan yhteiskunnallisista vehkeilyist\u00e4! Esiripussa<\/i> Kundera pohtii yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 huomioita ja p\u00e4\u00e4tyy tyystin toisenlaisiin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin:<\/span>

<\/span><\/p>\n

Onko tosiaan niin, ett\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n B\u00f6\u00f6mi tarvitsee oman Balzacinsa? Voi ollakin. Ehk\u00e4 t<\/i>\u0161ekeille olisi valaisevaa lukea romaaneja maansa uudelleenkapitalisoinnista, riittoisaa ja runsasta romaanisarjaa, jossa olisi viljalti henkil\u00f6it\u00e4 kuten Balzacilla. Paitsi ettei kukaan itse\u00e4\u00e4n kunnioittava romaanikirjailija kirjoittaisi sellaista. Olisi typer\u00e4\u00e4 kirjoittaa toinen<\/i> Inhimillinen komedia. Sill\u00e4 vaikka (ihmiskunnan) historia saattaa olla kyllin mauton toistaakseen itse\u00e4\u00e4n, taiteen historia ei kest\u00e4 toistamista. Taiteen tarkoitus ei ole peilin tavoin tallentaa Historian kaikkia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4, variaatioita ja loputtomia toistoja. Taide ei ole mik\u00e4\u00e4n soittokunta, joka marssii Historian per\u00e4ss\u00e4.” (Suom. Ville Keyn\u00e4s)<\/i><\/span><\/span><\/p><\/blockquote>\n


<\/span><\/span>Naulan kantaan! Emme me Suomessakaan tarvitse uutta V\u00e4in\u00f6 Linnaa. <\/span><\/span>

<\/span>
<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Naputtelin t\u00e4nne eilen lyhyen tekstin Martti Anhavan uudesta esseekokoelmasta Ajoissa lopettamisen taito.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":745,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/esirippu.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/esirippu.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/106"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=106"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/106\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1992,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/106\/revisions\/1992"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/745"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=106"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=106"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=106"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}