{"id":1063,"date":"2015-04-09T13:01:13","date_gmt":"2015-04-09T11:01:13","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1063"},"modified":"2018-02-28T09:25:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:16","slug":"seksissa-kirjailija-punnitaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/seksissa-kirjailija-punnitaan\/","title":{"rendered":"Seksiss\u00e4 kirjailija punnitaan"},"content":{"rendered":"

\"Created<\/a><\/p>\n

Seksi ja kirjallisuus, seksi kirjallisuudessa. Siin\u00e4p\u00e4 ehtym\u00e4t\u00f6n puheenaihe.<\/p>\n

Nuorena kirjallisuudenopiskelijana matkustin junassa ja luin Pentti Saarikosken runoja. Vastap\u00e4iselle penkille asettui vanhalta viinalta l\u00f6yhk\u00e4\u00e4v\u00e4 mies. Tunsin h\u00e4nen tuijotuksensa, mutta en nostanut katsettani kirjan sivuilta. Pian mies ryk\u00e4isi: \u201dOlen m\u00e4kin lukenut Saarikoskea. Sill\u00e4 oli hyvi\u00e4 panokohtauksia niiss\u00e4 kirjoissa, ja Hannu Salamalla kanssa.\u201d<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen Saarikosken kirja, jota luin ei ollut runoteos, vaan h\u00e4nen Dublinin hortoiluistaan kertova Kirje vaimolleni<\/em>. Sen esikuvana toimivat paitsi Henry Millerin rasvaiset omael\u00e4m\u00e4kerralliset romaanit my\u00f6s James Joycen kirjeet omalle vaimolleen, Noralle. Niiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 modernin romaanin uudistajaheeros kertoi viehtymyksest\u00e4\u00e4n ulosteisiin ja ruoskintaan ja k\u00e4ytti sanoja, joita ei ylen m\u00e4\u00e4rin viljellyt kaunokirjallisessa tuotannossaan, Nora oli h\u00e4nelle \u201dmy dirty little fuckbird\u201d.<\/p>\n

Kirje vaimolleni<\/em> oli vanhempieni kirjahyllyss\u00e4. Kerran illanistujaisissa kuulin aikuisten puhuvan\u00a0Saarikosken kirjasta hihittelev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn. Tietenkin minun piti k\u00e4yd\u00e4 kurkkaamassa, mit\u00e4 Kirje vaimolleni<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4. Nuoreen mieleeni sy\u00f6pyi kuvaus siit\u00e4, kuinka kohmeloinen Saarikoski harrastaa aamulla seksi\u00e4 vaimonsa kanssa ja \u201dkyrp\u00e4 seisoo kusilastissa\u201d poikkeuksellisen hyvin.<\/p>\n

Noihin aikoihin ei ollut interneti\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 varhaismurrosik\u00e4iset altistuneet samalla tavalla seksuaaliselle kuvastolle kuin nyky\u00e4\u00e4n. Tuntui hurjalta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 alatyylisi\u00e4 sanoja kirjaan painettuna, vaikka olin toki\u00a0kuullut niit\u00e4 lausuttavan kaveriporukassa. \u00a0Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kiihtymyst\u00e4ni lis\u00e4si se, ett\u00e4 olin sis\u00e4ist\u00e4nyt painettua sanaa l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n vakavuuden, jopa pyhyyden. YK:n ihmisoikeuksien julistus, Suomen perustuslaki, koulumme j\u00e4rjestyss\u00e4\u00e4nn\u00f6t, kaikki niiden\u00a0kaltaiset t\u00e4rke\u00e4t asiat olivat t\u00e4rkeit\u00e4, koska niist\u00e4 on mustaa valkoisella. Philip Rothin Portnoyn taudissa<\/em> (jonka Pentti Saarikoski sattumoisin suomensi) kuvataan hyvin se, miten painetusta sanasta silmille pomppaava\u00a0seksuaalisanasto vaikuttaa (tai ainakin joskus vaikutti) nuoren ihmisen mieleen. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Alex Portnoy lukee posket hehkuen kotinsa kirjahyllyst\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 sanakirjaa:<\/p>\n

Ja sitten on ne sanat jotka min\u00e4 yksin kotona ollessani salaa etsin sanakirjasta, vain n\u00e4hd\u00e4kseni ne painettuina, kiist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 todistuksena kaikkein tavoittamattomimman todellisuuden olemassaolosta, sanat sellaiset kuin vulva ja vagina ja cervix, sanoja joiden m\u00e4\u00e4rittelyt eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 milloinkaan palvele minua luvattoman nautinnon l\u00e4hteen\u00e4\u2026<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Jokunen vuosi sitten luin Kirjeen vaimolleni<\/em> pitk\u00e4st\u00e4 aikaa uudestaan. Huono kirjahan se on, ei siit\u00e4 ole paljon muuksi kuin dokumentiksi viinahuuruihin itsens\u00e4 kadottaneen runoilijaneron alennustilasta. Pekka Tarkan Saarikoski-el\u00e4m\u00e4kerrasta selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 valtaosa aikalaiskritiikist\u00e4kin suhtautui teokseen nuivasti. Saarikosken katsottiin ty\u00f6nt\u00e4neen kirjalliset arvot syrj\u00e4\u00e4n kuvainraastamisen tielt\u00e4.<\/p>\n

Seksuaalisten tabujen lis\u00e4ksi Kirjeess\u00e4 vaimolleni<\/em> kaadettiin urakalla my\u00f6s uskonnollisia tabuja. Saarikoski haaveili, ett\u00e4 Hannu Salaman tapaan h\u00e4nkin saisi syyteen jumalanpilkasta. Toive ei toteutunut.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Jos Kirje vaimolleni<\/em> on er\u00e4\u00e4nlainen kuriositeetti, Portnoyn taudilla<\/em> on ansaittu paikkansa toisen maailmansodan j\u00e4lkeisess\u00e4 kirjallisuus- ja kulttuurihistoriassa. Se merkitsee paljon my\u00f6s minulle. Edelleenkin yhdist\u00e4n vaistomaisesti sanaparin seksi ja kirjallisuus Portnoyn tautiin<\/em> aivan kuten yhdist\u00e4n sanaparin filosofia ja kirjallisuus Sivulliseen<\/em>.<\/p>\n

Philip Roth ja Albert Camus olivat varhaisia kirjallisia sankareitani. My\u00f6hemmin olen oppinut tarkastelemaan heit\u00e4 molempia my\u00f6s kriittisesti, mutta siit\u00e4 en p\u00e4\u00e4se mihink\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 nuoruuden vahvimmat\u00a0lukukokemukset ovat j\u00e4tt\u00e4neet minuun l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen.<\/p>\n

Useimmista kirjoista, joissa on paljon seksi\u00e4, muistan vain ett\u00e4 niiss\u00e4 on paljon seksi\u00e4, yksitt\u00e4iset kohtaukset h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t mielest\u00e4. Jos taas himon ja rakkauden aktit ovat kirjassa osa laajempaa el\u00e4m\u00e4n kirjoa, ne painuvat helpommin muistini lokeroihin.<\/p>\n

Portnoyn taudista<\/em>\u00a0pystyn palauttamaan mieleeni yht\u00e4 sun toista, koska se on ollut minulle poikkeuksellisen merkityksellinen kirja. Vahvimman vaikutuksen tekiv\u00e4t ja tekev\u00e4t edelleen pikemminkin sellaiset kohdat, joissa ollaan seksi\u00e4 vailla ja haaveillaan siit\u00e4\u00a0kuin sellaiset, joissa Alex paneskelee rakastajattariaan.<\/p>\n

Roth kuvaa murrosik\u00e4isen \u201dvittuhullun\u201d pakkomielteit\u00e4 ylitsepursuavan satiirisesti. Psykiatrin sohvalla vaiheitaan muisteleva Alex sanoo olleensa \u201drunkkaamisen Raskolnikov\u201d, hirmuisten himojen ja hirmuisen syyllisyyden kalvama ihmispolo.<\/p>\n

Alex rynkytt\u00e4\u00e4 kaluaan omenaan, maitopulloon ja lihakaupasta ostamaansa maksanpalaan. H\u00e4n ei voi liikkua julkisilla paikoilla pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 kalu ponnahtaa pystyyn ja huutaa kaikelle kansalle: \u201dHeissan! Katsokaas t\u00e4nnep\u00e4in!\u201d Mutta kun Alex sitten p\u00e4\u00e4see yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa tyt\u00f6n luokse, joka lupaa tyydytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tarpeensa (\u201dLiotus, hiotus ja kuivapesu\u201d), h\u00e4n ei meinaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kalua housuistaan. Suuri fiasko!<\/p>\n

Vaikka Portnoyn taudissa<\/em> riitt\u00e4\u00e4 runkkaamisen lis\u00e4ksi my\u00f6s panemista, aitoa lihan iloista nauttimista siin\u00e4 ei ole kovin paljon. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 se olisi huonompi romaani, jos se esitt\u00e4isi seksin yksinomaan sankarillisena ja mahtavana juttuna. Oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin seksi on usein suttuista ja noloa, jopa n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 varjopuolista kirjoittaminen tuo kirjaan koskettavuutta, vaikka sen tekisi Rothin tavoin kolkon naurun s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Portnoyn tauti<\/em> ilmestyi kuusikymment\u00e4luvun lopussa ja heijastelee aikaansa. Brittil\u00e4inen runoilija Philip Larkin sanoi, ett\u00e4 sukupuoliyhdynt\u00e4 keksittiin vuonna 1963 Lady Chatterleyn rakastajan<\/em> pannasta vapautumisen ja The Beatlesin esikoisalbumin v\u00e4liss\u00e4. Kulttuurimurros oli valloillaan, pikkuporvarillinen ahdasmielisyys ja kaksinaismoralismi v\u00e4istym\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Rothin tavoin moni muukin kirjailija hy\u00f6kk\u00e4si aikansa el\u00e4neit\u00e4\u00a0siveellisyysk\u00e4sityksi\u00e4 vastaan, mutta harva teos her\u00e4tti niin paljon huomiota kuin Portnoyn tauti<\/em>. Julkisuus ei ollut Rothille erityisen mieluista, koska suuri yleis\u00f6 samasti h\u00e4net himorunkkaaja Alexiin. Kun Roth k\u00e4veli kadulla, ihmiset huutelivat: \u201dPortnoy hei, kalu pois k\u00e4dest\u00e4!\u201d<\/p>\n

Kirjailija koki kirjoittaneensa tunnustukseksi naamioidun romaanin, mutta suuri yleis\u00f6 luki sen romaaniksi naamioituna tunnustuksena. V\u00e4\u00e4rinluetuksi tuleminen on kirjailijan osa.<\/p>\n

Moni oman aikansa kohuteos painuu unohduksiin, Portnoyn taudille<\/em> ei k\u00e4ynyt niin. Vaikka Alexin persoona m\u00e4\u00e4rittyy kuusikymment\u00e4lukulaista kulttuurimaisemaa vasten, h\u00e4nen hahmossaan kiteytyy kapinoiva ihminen yleisp\u00e4tev\u00e4n kiinnostavasti. En silti\u00a0usko, ett\u00e4 se on t\u00e4rkein syy Portnoyn taudin<\/em> ajattomaan relevanssiin.<\/p>\n

T\u00e4rkein syy on tekstiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Portnoyn tauti<\/em> oli Rothille taiteellinen irtiotto. H\u00e4n l\u00f6i pirstaleiksi aiempien teostensa pikkuvanhan kaunokirjallisen estetiikan. Tuloksena oli hurjan vahvaa proosaa, jonka energia tarttuu lukijaan. Teksti tuntuu luonnolliselta kuin suora puhe, niin pakottomasti se soljuu, mutta pakottomuus perustuu \u00e4\u00e4rimmilleen hiottuun tyyliin. Sit\u00e4 ei ehk\u00e4 tajua, ellei ole itse koskaan kirjoittanut.<\/p>\n

Tekstin energisyys auttaa Rothin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n huonojen seksikuvausten sudenkuopat. Seksikuvaukset ovat\u00a0Portnoyn taudin<\/em> t\u00e4rkein koetinkivi. Ellei lukija pystyisi uskomaan niihin, ellei h\u00e4n pystyisi nauramaan ja huvittumaan niist\u00e4 oikealla tavalla<\/em>, romaani murenisi k\u00e4siin. Pieni\u00e4 huteja kriittinen lukija voi\u00a0l\u00f6yt\u00e4\u00e4, mutta ei ainuttakaan suurta hutia.<\/p>\n

Paheksuminen tai sukupuolipoliittinen kritiikki ovat asioita erikseen. Kyll\u00e4, Roth on kamala syntis\u00e4kki. Kyll\u00e4, Roth on stereotyyppisen seksistinen.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Julian Barnes on kertonut, ett\u00e4 ryhtyess\u00e4\u00e4n kirjailijaksi p\u00e4\u00e4tti olla laittamatta teoksiinsa kuvauksia s\u00e4\u00e4st\u00e4 tai unista, ellei se ole aivan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Se on hyv\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6. Mutta miksi Barnes ei mainitse mit\u00e4\u00e4n seksist\u00e4 kirjoittamisesta? Mielest\u00e4ni se, miten kirjailija kuvaa sukupuoliel\u00e4m\u00e4\u00e4, kertoo suorimmin h\u00e4nen sensibiliteetist\u00e4\u00e4n ja estetiikastaan, miksei my\u00f6s arvoistaan. Se\u00a0kertoo my\u00f6s, onko h\u00e4n hyv\u00e4, keskinkertainen vai huono kirjoittaja.<\/p>\n

Pist\u00e4ess\u00e4\u00e4n henkil\u00f6hahmonsa punkkaan inhorealistinen kirjailija on usein korostetun inhorealistinen, ironinen kirjailija korostetun ironinen, sentimentaalinen kirjailija korostetun sentimentaalinen, \u00e4lyllinen kirjailija korostetun \u00e4lyllinen ja transgressiivinen kirjailija korostetun transgressiivinen.<\/p>\n

Ylikirjoittamisen vaara on suuri. Jos yritt\u00e4\u00e4 liikaa kirjoittaessaan seksist\u00e4, lopputulos on nolompi kuin jos yritt\u00e4isi liikaa kirjoittaessaan Barnesin kaihtamista s\u00e4\u00e4st\u00e4 tai unista. Toisaalta seksi my\u00f6s vangitsee lukijan mielenkiinnon helpommin. Huonostikin kirjoitettu panokohtaus saattaa kiihottaa sopivassa mielentilassa olevaa lukijaa. Mutta jos kirjailija ei halua flirttailla pornogenren kanssa kannattaako laskea sen varaan?<\/p>\n

Miettiess\u00e4ni seksist\u00e4 kirjoittamisessa pahasti reputtaneita kirjailijoita mieleeni tulee ensimm\u00e4isen\u00e4 Jonathan Littell.<\/p>\n

H\u00e4nen tiiliskivim\u00e4inen romaaninsa Hyv\u00e4ntahtoiset<\/em> (suomentanut Ville Keyn\u00e4s) on hyyt\u00e4v\u00e4 kuvaus siit\u00e4, kuinka sivistyneest\u00e4 ja \u00e4lykk\u00e4\u00e4st\u00e4 saksalaismiehest\u00e4 tulee SS-upseeri ja juutalaisten kansanmurhan toteuttaja. Vatsaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, kun lukee Littellin dokumentaristisen tarkkoja kuvauksia massateloituksista.<\/p>\n

Hyv\u00e4ntahtoiset <\/em>ei kuitenkaan ole pelkk\u00e4\u00e4 historian luotausta psykologisen realismin keinoin,\u00a0se on sommiteltu paljon kunnianhimoisemmin. Littell lainaa Aiskhyloksen Oresteia-trilogiasta paitsi romaanin nimen my\u00f6s johtomotiivit, juonenk\u00e4\u00e4nteet ja rakenne-elementit. N\u00e4in historiallisen tason ymp\u00e4rille punoutuu tihe\u00e4, eroottisesti s\u00e4vyttynyt myyttinen aines.<\/p>\n

Vaikka Hyv\u00e4ntahtoiset<\/em> sai suitsutusta ja voitti Prix Goncourtin, sit\u00e4 on my\u00f6s syytetty vastenmielisest\u00e4 v\u00e4kivaltapornosta. Pid\u00e4n Hyv\u00e4ntahtoisia<\/em> vaikuttavana romaanina, mutta minun\u00a0on mahdoton hyv\u00e4ksy\u00e4 sit\u00e4 kokonaan. Ei siksi, ett\u00e4 kaipaisin yleishumanistista nostatusta pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n holokaustin kauhuja, vaan siksi, ett\u00e4 Littell yliannostelee skatologisia ja perverssej\u00e4 yksityiskohtia uppotuessaan teoksen myyttis-eroottisiin sy\u00f6vereihin.<\/p>\n

Ongelma on lopulta yksinkertainen: seksikuvauksissa\u00a0Littell paljastuu tautisen huonoksi kirjoittajaksi. Harva laaturomaani pursuaa samanlaisia itseparodiaksi nyrj\u00e4ht\u00e4vi\u00e4 juoksutuksia:<\/p>\n

Halusin mielett\u00f6m\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4vyn, joka k\u00e4tkeytyi kahden valkoisen liharailon v\u00e4liin turpeana kuin reisien tarjottimella tarjoiltuna, ja kuljettaa kielt\u00e4ni melkein kuivassa vaossa, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas, varovasti, yhden ainoan kerran. Halusin my\u00f6s katsoa kun tuo komea ruumis pissaa kyyristyneen\u00e4 p\u00f6nt\u00f6n p\u00e4\u00e4lle, kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t polviin nojaten, kuulla virtsan kohisevan veteen, ja halusin my\u00f6s, ett\u00e4 h\u00e4nen suunsa kurkottaisi samaan aikaan ottamaan viel\u00e4 velton kaluni sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, nen\u00e4 koskettaisi karvojani, kivesten ja pakaroiden v\u00e4list\u00e4 kannasta sek\u00e4 lantiolinjaani ja humaltuisi kirpe\u00e4nhappamasta hajustani, miehenhajusta jonka min\u00e4 niin hyvin tunsin. Paloin halusta laskea tuo ruumis s\u00e4ngylle ja levitt\u00e4\u00e4 sen reidet, ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 nen\u00e4ni kosteaan h\u00e4pyyn kuin emakko, joka tonkii k\u00e4rs\u00e4ll\u00e4\u00e4n mustia tryffeleit\u00e4\u2026<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Surrealistisia s\u00e4vyj\u00e4 saava seksuaalih\u00f6rh\u00f6ily korostuu Hyv\u00e4ntahtoisten<\/em> loppujaksoissa, joissa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n himokkaat fantasiat sulautuvat\u00a0Kolmannen valtakunnan tuhon ja h\u00e4vityksen n\u00e4kymiin. Groteskisti ylikirjoitetut kohtaukset saivat\u00a0minut melkein menett\u00e4m\u00e4\u00e4n uskoni koko teokseen. Niin ei sent\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt, mutta ruma naarmu romaaniin j\u00e4i.<\/p>\n

On aivan oikein, ett\u00e4 Prix Goncourtin lis\u00e4ksi\u00a0Littell\u00a0\u201dpalkittiin\u201d my\u00f6s vuoden huonoimmista seksikuvauksista Bad Sex Fiction Awardilla.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Seksi ja kirjallisuus, seksi kirjallisuudessa. Siin\u00e4p\u00e4 ehtym\u00e4t\u00f6n puheenaihe. Nuorena kirjallisuudenopiskelijana matkustin junassa…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/04\/Rothin-Portnoy-1024x576.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1063"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1063"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1063\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1880,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1063\/revisions\/1880"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1063"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1063"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1063"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}