{"id":1077,"date":"2015-04-21T18:00:54","date_gmt":"2015-04-21T16:00:54","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1077"},"modified":"2018-02-28T09:25:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:16","slug":"kirjallisuudessa-ei-ole-elitismia-vain-elitismin-vastustajia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuudessa-ei-ole-elitismia-vain-elitismin-vastustajia\/","title":{"rendered":"Kirjallisuudessa ei ole elitismi\u00e4, vain elitismin vastustajia"},"content":{"rendered":"

\"mallarme\"<\/a><\/p>\n

Eduskuntavaalien tulos oli minulle, vapaamieliselle urbaanille sielulle, ankara\u00a0pettymys.<\/p>\n

En kuitenkaan ymm\u00e4rr\u00e4 Helsingin Sanomissa \u00e4\u00e4nestystulosta vastaan kiukutelleita kulttuuripersoonia. N\u00e4yttelij\u00e4 Krista Kosonen my\u00f6nsi avoimesti, ettei h\u00e4nen tuttavapiiriins\u00e4 kuulu perussuomalaisia \u00e4\u00e4nest\u00e4vi\u00e4. \u201dEi minun Suomeni!\u201d<\/p>\n

Meill\u00e4 jokaisella on toki sis\u00e4ryhm\u00e4mme, mutta on vaikea kuvitella, miten taiteen tekemist\u00e4 voisi palvella umpioituminen samanmielisten pariin.<\/p>\n

Olen kuullut v\u00e4itett\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 suomalainen kirjallisuus on niin itseens\u00e4 k\u00e4pertynytt\u00e4, ett\u00e4 joka toisen kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on kirjailija. V\u00e4ite ei ole aivan tuulesta temmattu. Kirjailijoillekin muodostuu sis\u00e4ryhm\u00e4ns\u00e4 kollegoista, median ja kustannusalan ihmisist\u00e4 ja muusta kulttuuriv\u00e4est\u00e4.<\/p>\n

Pahimmillaan se johtaa laiskaan, fraasimaiseen ajatteluun ja saa ulkoryhmien edustajat n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n karikatyyrein\u00e4 vailla yksil\u00f6llisi\u00e4 piirteit\u00e4. Ei ole Reiskaa tai Arskaa, on vain taantumuksellinen juntti, joka \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 persuja, koska haluaa Kekkosen tai 1950-luvun takaisin.<\/p>\n

Eip\u00e4 silti. Samanlaisia karikatyyrej\u00e4 rakentelevat maakuntien arvokonservatiivit p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun cityliberaaleista. On varmasti sellaisia perussuomalaisten \u00e4\u00e4nest\u00e4ji\u00e4, jotka eiv\u00e4t koskaan joudu tekemisiin niin sanotun kulttuuriv\u00e4en kanssa. \u201dEi kuulu meid\u00e4n Suomeen sellaiset kermaperseet!\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Nelj\u00e4n vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kulttuurimanifesti hy\u00f6kk\u00e4si \u201dpostmodernia tekotaidetta\u201d vastaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa\u00a0velkaantuminen, kest\u00e4vyysvaje ja leikkauslistat hallitsivat vaalikeskustelua niin totaalisesti\u00a0ett\u00e4 taide ja monet muutkin teemat j\u00e4iv\u00e4t pimentoon.<\/p>\n

Vastakkainasettelun aika kulttuurikysymyksiss\u00e4 ei kuitenkaan ole ohi.<\/p>\n

”Kansan maun” vastainen teatteri, kirjallisuus tai kuvataide on aina otollinen hy\u00f6kk\u00e4yksen kohde niille, jotka kokevat puolustavansa tavallisen veronmaksajan etua j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n rahan haaskauksen keskell\u00e4. \u201dTehk\u00f6\u00f6t omilla rahoillaan mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4v\u00e4t, valtion ei pid\u00e4 kustantaa\u00a0tekotaiteellista t\u00f6rky\u00e4!\u201d<\/p>\n

Euroopassa nousevaa arvokonservatismia leimaa monenlainen\u00a0elitismin vastaisuus, mutta erityisen k\u00e4rkk\u00e4\u00e4sti elitismiteema nousee taiteesta ja kulttuurista puhuttaessa.<\/p>\n

Ilmi\u00f6 sin\u00e4ns\u00e4 ei ole uusi. Milan Kundera huomauttaa Romaanin taiteessa<\/em>, ett\u00e4 sana elitismi ilmaantui ranskan kieleen 1967 ja sana elitisti vuotta my\u00f6hemmin. Samoihin aikoihin nuo sanat yleistyiv\u00e4t silloisissa kommunistisissa maissa. Elitismist\u00e4 ei syytetty yritysjohtajia, poliitikkoja tai urheilijoita, vaan kirjailijoita, filosofeja ja professoreja.<\/p>\n

Ajat ovat muuttuneet monin tavoin, mutta elitismi-sanan leimaava k\u00e4ytt\u00f6 ei niink\u00e4\u00e4n. Edelleenkin se keskittyy pikemminkin kulttuuriel\u00e4m\u00e4n kuin talouden ja politiikan vallanpit\u00e4jiin. Kuten Kundera kirjoittaa: \u201dSe saa ajattelemaan ett\u00e4 kulttuurieliitti on luovuttamassa paikkaansa toisille eliiteille.\u201d<\/p>\n

Surkuhupaisaa t\u00e4ss\u00e4 on se, ett\u00e4 taiteen maailma on lopulta huomattavasti inklusiivisempi kuin vaikkapa rahan. Kuka tahansa voi menn\u00e4 kirjastoon lainaamaan kokeellisia runoteoksia tai galleriaan katsomaan abstrakteja maalauksia, mutta kuka tahansa ei voi ruveta miljon\u00e4\u00e4riksi ja l\u00e4hte\u00e4 hengailemaan P\u00f6rssiklubille.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Elitismipuheet ovat l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s kirjallisuudessa.<\/p>\n

Perinteiset jakolinjat taiteen ja viihteen, korkean ja matalan, literary fictionin ja genrekirjallisuuden v\u00e4lill\u00e4 ovat h\u00e4m\u00e4rtyneet tai h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4. Tarvitsemmeko kaanonia hahmottaaksemme kirjallisuutta taiteenlajina? Eiv\u00e4tk\u00f6 kaanonit ole rajaavia, poissulkevia?<\/p>\n

Anglosaksista maailmaa on t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 puhuttanut Kazuo Ishiguron uusi romaani The Buried Giant<\/em>, jossa t\u00e4m\u00e4 literary fictionin edustajana profiloitunut kirjailija ammentaa Tolkien-henkisest\u00e4 fantasiasta. En kuitenkaan n\u00e4e Ishiguron teosta laajemmassa mieless\u00e4 irtiottona. Korkean ja matalan yhdistely on ollut romaaneissa arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n 1960-luvulta saakka eik\u00e4 taideproosan tekij\u00e4lt\u00e4 vaadita en\u00e4\u00e4 uhkarohkeutta ottaa teoksiinsa genre-elementtej\u00e4.<\/p>\n

Ent\u00e4p\u00e4 julkinen keskustelu?<\/p>\n

Sanoisin, ett\u00e4 yleinen mielipide my\u00f6s kirjallisuusv\u00e4en parissa on johdonmukaisesti\u00a0elitismin vastainen. Harvassa ovat puheenvuorot, joissa kirjailija, kriitikko tai kustantaja julistautuu elitistiksi ja halventaa viihde- ja genrekirjallisuutta. T\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 sen sijaan t\u00f6rm\u00e4\u00e4n puheenvuoroihin, joissa tuomitaan kirjallisuudenlajeja eriarvoistavat puhetavat ja arvonantosysteemit.<\/p>\n

Korkeasta ja matalasta saa puhua vain jos kiist\u00e4\u00e4 niiden v\u00e4lisen jaon mielekkyyden. \u201dThomas Mann ei ollut parempi kirjailija kuin Stephen King, ainoastaan toisentyppinen.\u201d<\/p>\n

Historiallisesti t\u00e4m\u00e4 on uusi tilanne. 1800-luvulta l\u00e4htien, jolloin moderni kirjallisuus ja kirjallisuuden instituutiot alkoivat muotoutua, vallitsevana on ollut er\u00e4\u00e4nlainen\u00a0antiegalitarismi. Yhdet ovat pyhempi\u00e4 ja parempia kuin toiset, tietynlaiset kirjat arvokkaampia kuin muut.<\/p>\n

1800-luvulla nousi iskulauseeksi taidetta taiteen vuoksi<\/em>. Sen taustalla oli halu puolustaa taiteen autonomisuutta\u00a0aikakauden mullistusten\u00a0keskell\u00e4. Hallitsevaan asemaan noussut porvaristo tuotti uudenlaisen, avoimesti mammonaa palvovan ihmistyypin. Taiteilijat kavahtivat porvareiden vaatimusta saada kirjallisuudesta irti jotain konkreettista, \u201dvastauksia aikamme suuriin kysymyksiin\u201d tai \u201dteoksia, joiden parissa voi viett\u00e4\u00e4 mukavasti aikaa joutohetkin\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

\u00c4\u00e4rimm\u00e4isimmill\u00e4\u00e4n taidetta taiteen vuoksi<\/em> -asennetta edusti runoilija Stephane Mallarm\u00e9 (kuvassa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4), joka loukkaantui syd\u00e4njuuriaan my\u00f6ten kuullessaan kirjailijayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 saaneen teksteist\u00e4\u00e4n moittivaa palautetta sivistym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 t\u00e4dilt\u00e4\u00e4n. Mallarm\u00e9lle moinen julkeus\u00a0edusti majesteettirikosta, vain moukat saattoivat vaatia taiteilijaa vesitt\u00e4m\u00e4\u00e4n teoksensa sellaiseen muotoon, ett\u00e4 alemman luokan yleis\u00f6kin sit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Mallarm\u00e9n mielest\u00e4 kirjallisuutta piti viimeiseen saakka varjella porvareilta, koska porvareilla ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ollut sielua. Moukat eiv\u00e4t saa rynn\u00e4t\u00e4 kirjallisuuden pyh\u00e4kk\u00f6ihin!<\/p>\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olisi mahdotonta kuvitella kirjailijoiden puhuvan Mallarm\u00e9n tavoin. Elitistien ylh\u00e4is\u00f6vallan sijasta olemme p\u00e4\u00e4tyneet \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tasa-arvoiseen maailmaan, jossa teosten laatu on puhtaasti mielipidekysymys. Ei vaadi rohkeutta sanoa, ett\u00e4 Hesarin kriitikko ei tied\u00e4 sen paremmin kuin kukaan muukaan. Rohkeutta vaatisi pikemminkin v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Hesarin kriitikon n\u00e4kemysten olevan huomattavasti jalostuneempia kuin tavallisen kulttuurin kuluttajan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Elitismipuhe hakeutuu kirjallisuudessa samoille urille kuin politiikassakin. Elitismi\u00e4 ei ole mahdollista puolustaa, ainoastaan vastustaa. Tai ehk\u00e4 sit\u00e4 olisi mahdollista puolustaa, mutta kukaan ei viitsi moiseen ryhty\u00e4, koska elitisti on m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4llisesti kusip\u00e4\u00e4, ahdasmielinen suppeiden mieltymystens\u00e4 julistaja. Elitisti ei oikeasti koe taidetta, h\u00e4n vain hienostelee ja t\u00e4rkeilee. \u201dTodellinen taiteen kokija\u201d ei voi koskaan olla elitisti.<\/p>\n

Mutta eih\u00e4n maailma voi olla n\u00e4in mustavalkoinen?<\/p>\n

Verkkojulkaisu Electric Literaturen toimittaja Lincoln Michel julkaisi hiljattain esseen<\/a>, jossa h\u00e4n kyseenalaisti sen, onko nykyajan kirjallisuussnobi en\u00e4\u00e4 juoniromaaneja halveksiva taideproosan lipunkantaja. Tasa-arvo matalan ja korkean v\u00e4lill\u00e4 on johtanut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 siihen, ett\u00e4 viihde- ja genrekirjallisuus vaatii itselleen jatkuvasti enemm\u00e4n tunnustusta, kun taas perinteinen taidekirjallisuus yritt\u00e4\u00e4 h\u00e4peillen puolustaa asemansa viimeisi\u00e4 rippeit\u00e4.<\/p>\n

Michel muistelee Yhdysvalloissa hiljattain k\u00e4yty\u00e4 debattia nuorten aikuisten kirjallisuudesta eli YA:sta. Sen kriitikot syyllistyiv\u00e4t halpamaisiin ylily\u00f6nteihin, mutta yht\u00e4 lailla typeri\u00e4\u00a0argumentteja esittiv\u00e4t puolustajat. Er\u00e4s Michelin kirjailijayst\u00e4v\u00e4 tviittasi, ett\u00e4 kaikki ne, jotka eiv\u00e4t muka lue YA-romaaneja, ovat valehtelijoita. Itse olen kuullut sunnilleen samanlaisen v\u00e4itteen er\u00e4\u00e4lt\u00e4 j\u00e4nnityskirjailjalta: ”Sanovat, etteiv\u00e4t lue dekkareita. No, ihan varmasti lukevat!”<\/p>\n

Ahdasmielisimm\u00e4t kirjallisuusihmiset eiv\u00e4t Michelin mielest\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikutakaan\u00a0perinteisen korkeakirjallisuuden piiriss\u00e4.<\/p>\n

Snobistisimmat kriitikot ovat antisnobeja. He kuvittelevat, ett\u00e4 sellaiset, jotka lukevat kompleksisia tai lyyrisi\u00e4 (tai, luoja paratkoon, vieraista kielist\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettyj\u00e4) teoksia ovat elitistisi\u00e4 huijareita.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Jos olemme luopuneet kaanonien tyranniasta ja korkean ja matalan v\u00e4lisest\u00e4 vastakkainasettelusta, olisi vihdoin syyt\u00e4 luopua my\u00f6s \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rasittavasta vastakkainasettelusta \u201dtavallisten lukijoiden\u201d ja ”kirjallisuussnobien” v\u00e4lill\u00e4. On olemassa erilaisia kirjallisia mieltymyksi\u00e4, mutta ei rehellisi\u00e4 ja ep\u00e4rehellisi\u00e4 mieltymyksi\u00e4.<\/p>\n

Minuun Jean-Philippe Toussaintin romaanit j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t syvemm\u00e4n lukuj\u00e4ljen kuin Jo Nesb\u00f8n j\u00e4nn\u00e4rit, mutta molempia olen mielihyvin lukenut ja aion lukea vastedeskin. Se, ett\u00e4 Toussaint on taideprosaistina pienemm\u00e4n piirin suosikki\u00a0ei tarkoita, ett\u00e4 tarttuessani\u00a0h\u00e4nen kirjoihinsa alkaisin jotenkin feikata.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Eduskuntavaalien tulos oli minulle, vapaamieliselle urbaanille sielulle, ankara\u00a0pettymys. En kuitenkaan ymm\u00e4rr\u00e4 Helsingin…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":15,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/04\/mallarme.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1077"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1077"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1077\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1879,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1077\/revisions\/1879"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1077"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1077"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1077"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}