{"id":108,"date":"2013-04-09T14:18:00","date_gmt":"2013-04-09T12:18:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/klikkeja-tai-kuolema\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:26","slug":"klikkeja-tai-kuolema","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/klikkeja-tai-kuolema\/","title":{"rendered":"Klikkej\u00e4 tai kuolema"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/click.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/click.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>Helsingin Sanomien datajournalisti Esa M\u00e4kinen p\u00e4ivitti Facebookissa ikivanhan filosofisen probleemin nettiaikaan: &#8220;Jos kirjoittaa verkkoon helvetin hyv\u00e4n kritiikin, ja se saa 1000 klikki\u00e4, onko kritiikki olemassa?&#8221;<\/p>\n<p>Miksei M\u00e4kinen kirjoittanut kysymyslauseen asemesta v\u00e4itelausetta: &#8220;Helvetin hyv\u00e4 kritiikki ei ole olemassa, jos se saa verkossa 1000 klikki\u00e4&#8221;? Se olisi ollut rehellisemp\u00e4\u00e4 ja suoraselk\u00e4isemp\u00e4\u00e4. Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 lehtitaloissa lasketaan klikkej\u00e4 kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. On pakko, koska mainostajatkin laskevat.<\/p>\n<p>Taidekritiikill\u00e4 ja kulttuurijournalismilla ei klikkej\u00e4 ker\u00e4t\u00e4. Siksi niihin ei kannata my\u00f6sk\u00e4\u00e4n verkkovetoisessa journalismissa panostaa.<\/p>\n<p>M\u00e4kisen ulostulo liittyy Otso Kantokorven aloittamaan keskusteluun. Kuten kaikki t\u00e4m\u00e4n blogin lukijat varmasti jo tiet\u00e4v\u00e4t, Kantokorpi ilmoitti lopettavansa kritiikkien kirjoittamisen lehtitaloille, koska ei halua tukea nykyist\u00e4 kulttuurijournalismin kurjistumiskehityst\u00e4.<\/p>\n<p>Kantokorpi haikailee 1990-luvulle, piikitteli M\u00e4kinen. Vanhalle jarrulle on helppo naureskella, kun on ensin itse ilmoittautunut niiden joukkoon, jotka edustavat tulevaisuutta ja muutosta.<\/p>\n<p>Min\u00e4 en kaipaa 1990-luvulle. Kaipaan tulevaisuuteen! Saisinpa synty\u00e4 vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Silloin voisin viett\u00e4\u00e4 parhaat vuoteni nauttimalla viidenkymmenen vuoden kuluttua teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 kulttuurijournalismista. Sen t\u00e4ytyy olla nykyist\u00e4 huikeasti parempaa ja antoisampaa, onhan se viisikymment\u00e4 vuotta uudempaa. M\u00e4kisen kaltaiset 2010-luvun airuet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t 2060-luvulla s\u00e4\u00e4litt\u00e4vilt\u00e4 menneen maailman miehilt\u00e4, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 maailman muuttumista.<\/p>\n<p>No, leikki sikseen.<\/p>\n<p>Pystyn kyll\u00e4 halutessani ajattelemaan ns. realistisesti ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miksi lehtitalojen kannattaa tehostaa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n ja ketjuttaa esimerkiksi taidekritiikkej\u00e4 (samalla kun pid\u00e4tt\u00e4ytyv\u00e4t kirjoituspalkkioiden nostosta). Journalisti-lehdess\u00e4 kirjoitettiin hiljattain siit\u00e4, millaisia kultakaivoksia lehtitalot ovat. Totta. Niiden liikevoittoprosentit ovat huimia verrattaessa suomalaisten p\u00f6rssiyhti\u00f6iden keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isiin tasoihin. Esimerkiksi Ilkka teki viime vuonna 24 prosentin liikevoiton ja Keskisuomalainen 16 prosentin (Ilkan liikevoittoprosenttia p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 osakkuusyhti\u00f6 Alma Media, operatiivisesti sen kannattavuus liikkuu Keskisuomalaisen tasolla). Alma Medialle viime vuosi oli tulosmieless\u00e4 surkea, mutta liikevoitto ylsi kuitenkin kahdeksaan prosenttiin, kun se liikkui Helsingin p\u00f6rssiss\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin 5-6 prosentin tasolla.<\/p>\n<p>Mutta kuinka kauan lehtitalot jaksavat jauhaa nykyisen kaltaisia liikevoittoja? Viisi vuotta? Vai kymmenen? Viisitoista? En olisi toiveikas, jos minun pit\u00e4isi haarukoida lehtitalojen tulevien kassavirtojen ja osinkojen kehityst\u00e4 (kuten sijoittajilla on tapana tehd\u00e4). V\u00e4est\u00f6n vanheneminen johtaa tulevina vuosina siihen, ett\u00e4 sanomalehtien levikit supistuvat tuntuvasti, ja sit\u00e4 kautta levikkitulot. Paperilehti aamukahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ei ole verkkomaailmassa varttuneelle nuorelle polvelle samanlainen rutiini ja tottumus kuin keski-ik\u00e4isille. Samaan aikaan mainostajat siirt\u00e4v\u00e4t panostustaan verkkoon, ja paljolti samoista syist\u00e4. Mainosrahat liikkuvat siell\u00e4, miss\u00e4 ihmisetkin. Lehtitaloilla on kova ty\u00f6 p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 liiketoimintansa ja ansaintalogiikkansa sellaiseksi, ett\u00e4 voivat tyydytt\u00e4\u00e4 omistajiensa tuottovaatimukset tulevaisuudessakin.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 kapitalismia, josta Otso Kantokorpi puhui.<\/p>\n<p>Realistisesti ajateltuna kapitalismille ei ole nykymaailmassa uskottavaa vastavoimaa. Lehtitalot eiv\u00e4t py\u00f6ri sivistysaatteen tai kulttuuritahdon vaan rahan voimalla, ja raha tulee kapitalisteilta. Yh\u00e4 suurempi osa lehtitalojen tulovirrasta koostuu tulevaisuudessa mainoseuroista. Yh\u00e4 useammin kuullaan kysymys: &#8220;Onko helvetin hyv\u00e4\u00e4 juttua olemassa, jos se ei tuo taloon klikkej\u00e4 eli mainosrahaa. (Ok, varmasti lukijalaskureissa korostuvat ajan mittaan my\u00f6s muut asiat kuin pelkk\u00e4 otsikon klikkaus, esimerkiksi jutun parissa k\u00e4ytetty aika. Se ei kuitenkaan asetelmia suoranaisesti muuta. Lehtitalot tavoittelevat mieluummin maksimaalista suurta yleis\u00f6\u00e4 kuin minimaalista erityisyleis\u00f6\u00e4.)<\/p>\n<p>Kun journalismista h\u00e4vi\u00e4\u00e4 idealismi ja j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle vain realismi, tuotteista eli jutuista tulee tuiki tavallisia kulutushy\u00f6dykkeit\u00e4. Runoarvostelulla ja lenkkimakkaralla ei ole periaatteessa en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eroa. Ja kylm\u00e4t numerot kertovat, ett\u00e4 runoarvostelu on helvetin huonosti myyv\u00e4\u00e4 lenkkimakkaraa. Siit\u00e4 ehk\u00e4 nauttii muutama tuhat kulttuurikulinaristia, mutta heist\u00e4 ei kerry lehtitalolle kassavirtaa. Runoarvostelut pit\u00e4\u00e4 siis tuottaa mahdollisimman pienill\u00e4 resursseilla, optimoidusti. Tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mieluummin kokonaan tuottamatta. Joka ei t\u00e4t\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, on s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4 takaisin 1990-luvulle haikaileva nostalgikko.<\/p>\n<p>Realistinen ajattelu tekee kyyniseksi. Tarpeeksi kyyniseksi tultuaan alkaa uskoa, ettei muunlaisia maailmoja voi ollakaan kuin se yksi ja ainoa, josta kerrotaan Kauppalehdess\u00e4 ja Kymmenen uutisissa. Maailma, jossa lehtitalon ja lihajalostamon v\u00e4lill\u00e4 ei ole muuta eroa kuin tuoteraaka-aine.<\/p>\n<p>Min\u00e4 en halua olla pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n realisti. Rakastan runoarvosteluja, joita klikkaa vain tuhat ihmist\u00e4. Rakastan runokirjoja, joita myyd\u00e4\u00e4n muutama sata kappaletta. Rakastan kirjailijoita ja taiteilijoita, jotka eiv\u00e4t osaa eiv\u00e4tk\u00e4 halua ajatella kaupallisesti. Rakastan euroille sokeaa kulttuurijournalismia, jonka yli Bj\u00f6rn Wahlroos hypp\u00e4\u00e4 ja rehvastelee sill\u00e4 taloustoimittajien lounastapaamisella. Rakastan taidetta taiteen -vuoksi asennetta sen kaikissa muodoissa.<\/p>\n<p>Realisti sanoo, ett\u00e4 edustan marginaaliyleis\u00f6\u00e4. Minun kaltaisiani on niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 meid\u00e4n palvelemiseen ei kannata uhrata lehtitalojen hupenevia resursseja. Kulttuurisivut on t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 sellaisilla jutuilla, joita &#8220;ihmiset sutena lukevat&#8221;. Siis juttuja Nightwishin uudesta levyst\u00e4, Angry Birdsin maailmanmenestyksest\u00e4 tai siit\u00e4, mit\u00e4 Cheek ajattelee yritt\u00e4jyydest\u00e4 ja kokoomuksesta. Toisin sanoen juttuja niille, joita kulttuurisivut eiv\u00e4t edes kiinnosta.<\/p>\n<p>Siit\u00e4 vaan. Luovutan kulttuurisivut mielihyvin lenkkimakkaraa kaupitteleville realisteille, joiden on palveltava osingonn\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 osakkeenomistajia. Kyll\u00e4 minulla lukemista riitt\u00e4\u00e4 muuallakin.<\/p>\n<p>Vaikka kulttuurijournalismi ja taidekritiikki, sellaisina kuin olemme oppineet ne tuntemaan, tekev\u00e4t hidasta kuolemaa, en usko, ett\u00e4 tinkim\u00e4t\u00f6n ajattelu ja n\u00e4kemyksellinen kirjoittaminen taiteesta ja kulttuurista olisivat vaarassa kadota. Ne siirtyv\u00e4t, muodossa tai toisessa, verkkoon. Niit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n talkoo- ja vapaaehtoist\u00f6in\u00e4 tai nimellist\u00e4 korvausta vastaan, aidosta rakkaudesta, aidosta sanomisen tarpeesta. Esimerkiksi kirjallisuudesta voi jo nykyisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 painokkaampaa kamaa villist\u00e4 ja vapaasta verkosta kuin lehtitalojen tuottamilta kulttuurisivuilta. Paljon huttuakin siell\u00e4 toki on, mutta v\u00e4h\u00e4t siit\u00e4.<\/p>\n<p>Olenko idealisti? Varmasti olen, ja osittain tietoisesti. Haluan pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 kykenen ajattelemaan muutenkin kuin realistisesti, n\u00e4kem\u00e4\u00e4n muitakin mahdollisia maailmoja kuin sen, josta Kauppalehdess\u00e4 ja Kymmenen uutisissa kerrotaan. Uhmakkaalla p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessani v\u00e4lill\u00e4 suorastaan toivon lehtitalojen tukehtuvan omaan realismiinsa, omaan lenkkimakkaraansa. Mit\u00e4 pikaisemmin n\u00e4kemyksellinen kulttuurikirjoittaminen tekee pysyv\u00e4n pes\u00e4eron yh\u00e4 irvokkaammin kaupalliseen, yh\u00e4 estottomammin mainosrahaa liehittelev\u00e4\u00e4n valtavirtajournalismiin, sen parempi!<\/p>\n<p>Samaan hengenvetoon on pakko tunnustaa, ett\u00e4 tietynlainen haikeuden h\u00e4ive mieless\u00e4ni viiv\u00e4ht\u00e4\u00e4. Verkossa kaikki on hajallaan, vapaasti<br \/>\n poimittavissa. Paljon sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4, mutta paljon j\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4kin. Parhaimmillaan sanomalehden kulttuurisivut voivat tarjota yleiskatsauksellisuutta. Itse olen tottunut seuraamaan esimerkiksi kuvataidetta Helsingin Sanomista. En ole niin intohimoinen kuvataiteen harrastaja, ett\u00e4 minulla riitt\u00e4isi aikaa ja tarmoa haravoida kiinnostavia juttuja verkosta. Otan vastaan sen, mink\u00e4 Helsingin Sanomat tarjoaa, ja jos se p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjoittaa v\u00e4hemm\u00e4n kuvataiteesta ja enemm\u00e4n videopeleist\u00e4, en pysy en\u00e4\u00e4 vastedes perill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 kaikkea kuvataiteessa tapahtuu. Se on t\u00e4m\u00e4n kehityksen surullisin puoli.<\/p>\n<p>P.S.<\/p>\n<p>Soisin, ett\u00e4 Suomeenkin syntyisi <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/htmlgiant.com\/\" target=\"_blank\">HTMLGiantin<\/a> kaltaisia kirjallisuussivustoja. Toivottavasti keskustelu kulttuurijournalismin tulevaisuudesta tuottaisi jotain t\u00e4llaisia positiivisia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ratkaisuja eik\u00e4 vain py\u00f6risi sen ymp\u00e4rill\u00e4 kuinka maailma muuttuu eik\u00e4 sille mahda mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Helsingin Sanomien datajournalisti Esa M\u00e4kinen p\u00e4ivitti Facebookissa ikivanhan filosofisen probleemin nettiaikaan: &#8220;Jos&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":747,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":31,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/click.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/click.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/108"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=108"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/108\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1994,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/108\/revisions\/1994"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/747"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=108"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=108"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=108"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}