{"id":109,"date":"2013-03-31T12:11:00","date_gmt":"2013-03-31T10:11:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/novellin-taide\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:26","slug":"novellin-taide","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/novellin-taide\/","title":{"rendered":"Novellin taide"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

If you set out to write a poem about two dogs fucking, and you write a poem about two dogs fucking, then you’ve written a poem about two dogs fucking.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Vaihtakaa t\u00e4h\u00e4n Gerald Sternin lausahdukseen runon tilalle novelli, niin p\u00e4\u00e4sette George Saundersin mielest\u00e4 asian ytimeen. Novellin taide on odotusten luomisen ja odotusten ylitt\u00e4misen taidetta. Jos novelli ei yll\u00e4t\u00e4 lukijaansa, se j\u00e4\u00e4 kehnoksi tai keskinkertaiseksi.<\/p>\n

Saunders on yll\u00e4tysten mestari. Olen viime kuukaudet lukenut h\u00e4nen kokoelmiaan (Civilwarland in Bad Decline<\/i>, In Persuasion Nation<\/i>, Pastoralia<\/i> ja Tenth of Decembe<\/i>r) enk\u00e4 muista, milloin viimeksi olen ollut n\u00e4in innoissani novelleista (tai lyhytproosasta).<\/p>\n

Suomessa Saunders ei ole tunnettu nimi, mutta kotimaassaan Yhdysvalloissa todellinen kulttihahmo. H\u00e4nen uusimman teoksensa Tenth of Decemberin<\/i> kansipapereissa on ylist\u00e4v\u00e4t sitaatit Zadie Smithilt\u00e4, Jonathan Franzenilta, Margaret Atwoodilta ja jopa Thomas Pynchonilta (“An astoundingly tuned voice — graceful, dark, authentic and funny”). My\u00f6s edesmennyt David Foster Wallace lukeutui Saundersin innokkaisiin lukijoihin. Infinite Jesti\u00e4<\/i> viimeistelless\u00e4\u00e4n Wallace kertoi olevansa koukussa Saundersin novelleihin. Saundersin esikoinen, Civilwarland in Bad Decline<\/i> ilmestyi samana vuonna kuin Infinite Jest<\/i>.<\/p>\n

Esseekokoelmassaan The Braindead Megaphone<\/i> Saunders pohtii novellin taidetta tekstiss\u00e4, jossa h\u00e4n analysoi Donald Barthelmen tarinaa “The School”. Insin\u00f6\u00f6rin koulutuksen saanut Saunders vertaa novellia lapsuutensa Hot Wheels -autorataan, jossa oli huoltoasema ja huoltoaseman sis\u00e4ll\u00e4 kumipy\u00f6r\u00e4t, joihin osuessaan pikkuautot singahtivat kiit\u00e4m\u00e4\u00e4n kovaa vauhtia ymp\u00e4ri rataa. Hyv\u00e4ss\u00e4 novellissa on oltava riitt\u00e4v\u00e4n monta singahduspistett\u00e4. Lukijalle ei riit\u00e4 se, ett\u00e4 tavaa novellin alusta loppuun. Lukijan on saatava nauttia my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 kiihdytyksist\u00e4, vauhdin hurmasta.<\/p>\n

Useimmissa novelleissa hahmottuu jo varhaisessa vaiheessa tarinan kulkua ja logiikkaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 kaava. T\u00e4m\u00e4n kaavan pohjalta rakentuvat ne lukijan odotukset, jotka h\u00e4n toivoo kirjailijan lunastavan tekstin viimeisiss\u00e4 kappaleissa. Saunders vertaa novellien kirjoittamista vitsien kertomiseen. Vitsin kertojan on onnistuttava punchlinessaan. Jos h\u00e4n ei onnistu, vitsi on surkea ja kuulijat pit\u00e4v\u00e4t vitsin kertojaa dorkana. Samoin k\u00e4y mahalaskuun p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n novellin kanssa. Surkea novellin lopetus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijassa samanlaisia my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4n tuntemuksia kuin surkea p\u00e4iv\u00e4llispuhe. “What we want our ending to do is to do more than we could have dreamed it would do”, Saunders tuumii.<\/p>\n

Barthelmen “The School” on esimerkki novellista, jossa vasta lopetuksesta huomaa, ett\u00e4 se on per\u00e4isin mestarin kyn\u00e4st\u00e4. Viimeisiss\u00e4 kappaleissa Barthelme ehtii kieputtaa asetelmat pariinkin kertaan aivan uuteen asentoon. Sen sijaan, ett\u00e4 Barthelme laskisi hallitusti lentokorkeutta ja l\u00e4hestyisi vakaasti kiitorataa, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4kin koneen nokan uudestaan kohti pilvi\u00e4 ja tekee pari uhkarohkeaa silmukkaa ennen kuin ohjaa h\u00e4keltyneen lukijan maan kamaralle. T\u00e4ss\u00e4 on Saundersin mielest\u00e4 taidokkaan ja taiturimaisen novellistin ero. Teknisesti moitteeton, huolellisesti sommiteltu ja sujuvasti kirjoitettu novelli on usein puuduttavan tyls\u00e4, pelkk\u00e4\u00e4 laatuty\u00f6t\u00e4. Sellainen novelli ei yll\u00e4t\u00e4 lukijaa vaan vie ainoastaan uskollisesti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ensimm\u00e4isist\u00e4 lauseista l\u00e4htien hahmottuvan kaavan.  Taiturimainen novellisti tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaminen ei ole “tietoa, hallintaa ja ammattitaitoa”. H\u00e4n uskaltaa tehd\u00e4 jekkuja ja kepposia, leikitell\u00e4 lukijan odotusten kustannuksella.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen lukemani Saundersin novelli oli h\u00e4nen esikoisteoksensa niminovelli. Sen lopetus ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vaan suorastaan t\u00e4r\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Novellin tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain sis\u00e4llissotaa j\u00e4ljittelev\u00e4\u00e4n teemapuistoon ja k\u00e4rjistyv\u00e4t absurdin v\u00e4kivaltaisiksi. Viimeisell\u00e4 sivulla min\u00e4kertoja otetaan hengilt\u00e4. Perusetev\u00e4 novellisti olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti tyytynyt vain vihjaamaan onnettomaan loppuun, j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen niin sanotusti avoimeksi, lukijan mielikuvituksen varaan. Saunders toimii p\u00e4invastoin. H\u00e4n sinkoaa min\u00e4kertojansa tuonpuoleisen tietoisuuden tasolle, jossa kietoutuvat yhteen niin menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kuin suru, empatia ja vilpitt\u00f6myys:<\/p>\n

Possessing perfect knowledge I hover above him as he hacks me to bits. I see his rough childhood. I see his mother doing something horrid to him with a broomstick. I see the hate in his heart and the people he has yet to kill before pneumonia gets him at eighty-three. I see the dead kid’s mom unable to sleep, pounding her fists against her face in grief at the moment I was burying his son’s hand. I see the pain I’ve caused. I see the man I could have been, and the man I was, and then everything is bright and new and keen with love and I sweep through Sam’s body, trying to change him, trying so hard, and feeling only hate and hate, solid as stone.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Saundersia on verrattu Barthelemeen, eik\u00e4 syytt\u00e4. H\u00e4nen teksteiss\u00e4\u00e4n on samanlaista viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 sarkasmia ja absurdiuden tajua. Jotkut n\u00e4kev\u00e4t my\u00f6s vahvoja vaikutteita Vonnegutista, mik\u00e4 sekin on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Monet Saundersin tarinoista sijoittuvat dystooppiss\u00e4vyiseen tulevaisuuden ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jossa ihmisel\u00e4m\u00e4 ruhjoutuu tieteellis-teknologisten voimien puristuksessa.<\/p>\n

Minun mielest\u00e4ni Saundersin novellien suurin vieh\u00e4tys piilee niiden kieless\u00e4. H\u00e4nen novellihenkil\u00f6ns\u00e4 eiv\u00e4t ole klassisia huolellisesti py\u00f6ristettyj\u00e4 ja psykologisesti perusteltuja vaan tulevat el\u00e4viksi pikemminkin puheen kuin tavanomaisen karakterisoinnin kautta. Saunders on todella taitava liikkumaan kielellisest\u00e4 rekisterist\u00e4 toiseen, katuslangista yrityskieleen ja tieteellisest\u00e4 jargonista hyperkorrektiin porvarilliseen puheenparteen. Tenth of Decemberiss\u00e4<\/i> on farssimainen novelli nimelt\u00e4 “My Chivalric Fiasco”, joka saa voimansa siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4kertojan monologi ylentyy kuin huomaamatta vanhahtavan korkeakirjalliseksi englanniksi. Aivan kuten Barthelme, my\u00f6s Saunders tuntuu saavan nautintoa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 hiukan briljeeraa ja leikittelee erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tarkalla kielen vivahteiden ja puheen rytmin tajullaan: “a pleasure which comes in part from our awareness that this syntax is not exactly necessary, it is, yes, character-indicating, but mostly it’s funny, and also impressive: we take pleasure in how well it’s done.”<\/p>\n

Useimmat Saundersin novellihenkil\u00f6t ovat pikemminkin antisankareita kuin sankareita, tahattoman koomisia ja hieman yksinkertaisia. Tahaton komiikka nousee siit\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6hahmot yritt\u00e4v\u00e4t tehd\u00e4 oikein, mutta eiv\u00e4t tajua, ett\u00e4 maailma kusettaa heit\u00e4. “Parhaansa yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ihminen on naurettavimmillaan”, sanoi Jouko Turkka. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee Saundersin novellihenkil\u00f6ihin. Armottomimman satiirinsa h\u00e4n kuitenkin kohdistaa yksil\u00f6iden yl\u00e4puolella oleviin voimiin: ennen muuta nykyist\u00e4 maailmanj\u00e4rjestyst\u00e4 hallitsevaan globaaliin teknokapitalismiin ja sen spektaakkelimaisiin manifestaatioihin.<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

If you set out to write a poem about two dogs fucking,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":748,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/george-saunders.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/george-saunders.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/109"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=109"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/109\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1995,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/109\/revisions\/1995"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/748"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=109"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=109"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=109"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}