{"id":1092,"date":"2015-04-25T18:16:59","date_gmt":"2015-04-25T16:16:59","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1092"},"modified":"2018-02-28T09:25:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:16","slug":"kirjailija-kaipaa-lukijaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjailija-kaipaa-lukijaa\/","title":{"rendered":"Tuntemattomat lukijat, siell\u00e4 jossain"},"content":{"rendered":"

\"leena<\/a><\/p>\n

Kenelle kirjoitan kirjani?<\/p>\n

Kollegoille, kirjallisuudentutkijoille, kriitikoille, k\u00e4\u00e4nn\u00f6soikeuksien ostajille? Vuosien takaisille ihastuksilleni? Entisen itseni kaltaisille nuorille miehille? Kuvitteellisille sukulaissieluilleni? Tuleville sukupolville? Ostokykyisille kuluttajille?<\/p>\n

Heille kaikille, enk\u00e4 kellek\u00e4\u00e4n heist\u00e4. En tied\u00e4, en osaa sanoa.<\/p>\n

Kun julkaisin parikymppisen\u00e4 kirjallisuudenopiskelijana ensimm\u00e4isen runoteokseni, er\u00e4s sukulaismies sanoi: \u201dKirjoita seuraavaksi jotain sellaista, mik\u00e4 myy. Kylm\u00e4 yhteiskunta mittaa meid\u00e4n kaikkien ty\u00f6panoksen rahassa.\u201d<\/p>\n

Sukulaismiehen n\u00e4k\u00f6kulmasta en ole vuosien saatossa viisastunut. Edelleenk\u00e4\u00e4n en osaa (enk\u00e4 halua) ajatella liikemiesm\u00e4isesti. Minulta puuttuu kohderyhm\u00e4, jolle suuntaisin teokseni.<\/p>\n

Ajattelen kirjailijuutta puhtaasti sis\u00e4isen motivaation n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ellen pysty innostumaan siit\u00e4 mit\u00e4 teen, ei ole mielek\u00e4st\u00e4\u00a0jatkaa. Kirjoitan siis sellaisia romaaneja ja esseit\u00e4, jotka vaativat tulla kirjoitetuksi enk\u00e4 erityisemmin vaivaa p\u00e4\u00e4t\u00e4ni sill\u00e4, ket\u00e4 ne miellytt\u00e4v\u00e4t ja kuinka paljon ne mahdollisesti myyv\u00e4t. Olen toki onnellinen jokaisesta lukijasta.<\/p>\n

En sit\u00e4 paitsi\u00a0usko, ett\u00e4 onnistumisen mahdollisuudet olisivat h\u00e4\u00e4vit, jos yritt\u00e4isin tieten tahtoen saada aikaiseksi hurjia m\u00e4\u00e4ri\u00e4\u00a0myyv\u00e4n dekkarin tai suuria joukkoja koskettavan lukuromaanin. Kirjallisuusmaailmassa kaupalliset\u00a0menestykset syntyv\u00e4t usein sattumalta. Kerran saavutetun menestyksen p\u00e4\u00e4lle voi sitten rakentaa uutta.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Vaikka en t\u00e4sm\u00e4llisesti tied\u00e4, kelle kirjoitan, pid\u00e4n kirjailijan ja lukijan v\u00e4list\u00e4 intiimi\u00e4 kohtaamista ylivoimaisesti t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 asiana kirjallisuudessa. Olen sit\u00e4 my\u00f6s paljon pohtinut.<\/p>\n

Perustilanteessa kirjailija ja lukija ovat fyysisesti toistensa tavoittamattomissa, eiv\u00e4t kohtaa silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kaunokirjallista teksti\u00e4 molemmilla suunnilla ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 toisen<\/em> poissaolo viritt\u00e4\u00e4 toiveen kommunikaatiosta, halun kuulla ja tulla kuulluksi. Parhaassa tapauksessa v\u00e4limatka h\u00e4vi\u00e4\u00e4 ja lukijassa syntyy tunne, ett\u00e4 tekstin takana on yst\u00e4v\u00e4 \u2013 fyysisesti poissaoleva mutta yht\u00e4 kaikki todellinen \u2013 joka onnistuu kertomaan h\u00e4nelle jotain olennaista ja t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tai lahjoittamaan h\u00e4nelle jotain, mik\u00e4 vetoaa h\u00e4nen \u00e4lyyns\u00e4 ja esteettiisiin mieltymyksiins\u00e4.<\/p>\n

Vahvimmin minuun vaikuttaneet\u00a0ajatukset kirjailijan ja lukijan v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta on muotoillut David Foster Wallace (1962-2008).<\/p>\n

H\u00e4nen kirjallisessa eetoksessaan korostui sielunkumppanuus kirjailijan ja lukijan v\u00e4lill\u00e4. Wallacelle kirjoittaminen oli kommunikaatiota ja vuorovaikutusta, ei manipulaatiota ja vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. \u201dOn rakastettava lukijaa niin paljon, ett\u00e4 uskaltaa olla h\u00e4nelle v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s julma\u201d, Wallace sanoi ja tarkoitti, ett\u00e4 lukijalle ei pid\u00e4 sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 nautintoa valmiiksi pureskeltuna lusikalla. Nautinnon asemesta h\u00e4n halusi tarjota lukijoilleen iloa, joka on syvemp\u00e4\u00e4 ja kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin nautinto, koska se syntyy palkintona tekstille omistautumisesta ja my\u00f6s tietynlaisesta ponnistelusta.<\/p>\n

Wallace ei ollut maailman helpoimpia kirjailijoita, mink\u00e4 jokainen h\u00e4nen tuhatsivuiseen p\u00e4\u00e4teokseensa Infinite Jestiin\u00a0<\/em>tarttunut voi todistaa. Toisaalta Infinite Jestin<\/em>\u00a0suunnaton vaikeus on osaltaan myytti. Kuten esseisti Adam Kirsch on huomauttanut, sen rinnakkaisista \u00e4\u00e4nist\u00e4 ja sis\u00e4isist\u00e4 viittauksista muodostuvan rihmaston hahmottaminen ei oikeastaan vaadi enemp\u00e4\u00e4 kuin vaikkapa David Lynchin elokuvien seuraaminen. Toki kirjan pituus koettelee lukijan pinnaa.<\/p>\n

Yksinkertaistavana voi pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Wallaceen isketty\u00e4 korkealentoisen taideprosaistin leimaa. H\u00e4n syytti avantgardisteja siit\u00e4, ett\u00e4 he kirjoittavat vain toisilleen piittaamatta siit\u00e4, puhutteleeko heid\u00e4n tekstins\u00e4 ket\u00e4\u00e4n pienten piirien ulkopuolella. Jos kaavamaista viihdett\u00e4 tuottava bestselleristi manipuloi lukijoitaan, avantgardisti vastaavasti halveksii heit\u00e4. Wallace halusi yhdist\u00e4\u00e4 viihteen ja avantgarden parhaat puolet kirjoittamalla teksti\u00e4, joka olisi \u00e4lyllisesti ja emotionaalisesti haastavaa, mutta jota olisi samalla mukava lukea.<\/p>\n

Se, kuinka hyvin h\u00e4n siin\u00e4 onnistui, on makuasia. Jotkut rakastavat Wallacen teoksia intohimoisesti, toiset suhtautuvat niihin varauksellisesti tai vihamielisesti, useimmat eiv\u00e4t tule niit\u00e4 koskaan\u00a0lukeneeksi.<\/p>\n

Olennaista kuitenkin oli\u00a0Wallacen halu jakaa lukijalle jotain omasta maailmastaan, yhdist\u00e4\u00e4 kaksi ihmistietoisuutta. Sen taustalla vaikuttivat h\u00e4nen filosofian opintonsa ja viehtymyksens\u00e4 Wittgensteiniin. Ehk\u00e4 t\u00e4rkein\u00a0Wallacen tuotantoa\u00a0l\u00e4p\u00e4isev\u00e4 teema on wittgensteinilainen ajatus kielest\u00e4 ihmisten v\u00e4listen yhteyksien luojana. Jotta kieli olisi mielek\u00e4st\u00e4 ja merkityksellist\u00e4, sen on perustuttava sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Kieli ei vain kuvaa ja selit\u00e4 maailmaa, vaan my\u00f6s mahdollistaa yksil\u00f6iden v\u00e4liset kohtaamiset.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Wallace oli varsin estynyt, liiallisen itsetietoisuuden riivaama. Kaikenlaiset\u00a0kirjalliset tapahtumat koettelivat h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4n totesikin, ett\u00e4 h\u00e4nen kaltaisensa kirjailijat ovat\u00a0synnynn\u00e4isi\u00e4 tarkkailijoita ja h\u00e4keltyv\u00e4t joutuessaan huomion keskipisteeksi.<\/p>\n

Wallacen hahmo nousi mieleeni, kun luin Leena Krohnin tuoreen romaanin Erehdys<\/em>. Siin\u00e4 kirjailija E matkustaa toiseen kaupunkiin kirjalliseen matineaan. Pahaenteinen aavistus v\u00e4ijyy ilmassa jo menomatkalla ja voimistuu voimistumistaan teoksen edetess\u00e4. Kirjailija E lukee novelleja ja katkelmia romaaneistaan ja joutuu jokaisen tekstin j\u00e4lkeen kohtaamaan\u00a0yleis\u00f6ns\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4t reaktiot. Tekstit ovat kirjassa kokonaisuudessaan, joten Erehdys<\/em> on oikeastaan novellikokoelma, jonka ymp\u00e4rille on punottu kehyskertomus.<\/p>\n

Kirjailija E:n novellit\u00a0ovat leenakrohnmaiseen tyyliin filosofisesti monikerroksellisia ja kiertyv\u00e4t eri tavoin erehdyksen teeman ymp\u00e4rille. Tekstien saama vastaanotto on lannistava ja jopa tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4. Yleis\u00f6n joukossa h\u00e4list\u00e4\u00e4n, r\u00e4pel\u00f6id\u00e4\u00e4n \u00e4lypuhelimia ja kirjailija E joutuu kuulemaan paitsi typeri\u00e4 kysymyksi\u00e4 my\u00f6s\u00a0suoranaisia solvauksia.<\/p>\n

Treeniasuun pukeutunut nuori mies haukkuu kirjailija E:n esikoisromaanin lyttyyn k\u00e4ytt\u00e4en pahimpia mahdollisia kliseit\u00e4:<\/p>\n

No juoni nyt ainakin (\u2026) Kerta kaikkiaan ep\u00e4uskottava! Semmoista nyt ei vain todellisuudessa tapahdu. Logiikka petti tykk\u00e4n\u00e4\u00e4n. Ja mit\u00e4 tuli henkil\u00f6kuvaukseen, no jaa, t\u00f6nkk\u00f6\u00e4 oli, kun taas kieli \u2013 miten sen nyt sanoisi \u2013 se kai oli olevinaan jollain tapaa runollista. Sill\u00e4 lailla tekotaiteellista. N\u00e4m\u00e4 nyt alkuun tulee mieleen.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Asetelma on armoton: ansiokas taideprosaisti joutuu vastakkain kirjallisuudesta mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hoi polloin<\/em> kanssa. Merkityksellist\u00e4\u00a0kirjailijan ja lukijoiden v\u00e4list\u00e4 kohtaamista ei tapahdu. Kirjailija haluaisi jakaa\u00a0omaa maailmaansa yleis\u00f6lle, mutta yleis\u00f6 ei h\u00e4nen teksteist\u00e4\u00e4n piittaa ja suhtautuu h\u00e4neen kuin \u00f6-luokan julkkikseen.<\/p>\n

Onko Erehdys<\/em>\u00a0kehyskertomuksensa tasolla pureva satiiri nykyp\u00e4iv\u00e4n kirjallisesta julkisuudesta?<\/p>\n

Varmasti sen voi sellaisena lukea, mutta itse luin sen my\u00f6s kuvauksena kirjailijanty\u00f6h\u00f6n elimellisesti liittyv\u00e4st\u00e4 ep\u00e4ilyn noidankeh\u00e4st\u00e4. Piittaako tekemisist\u00e4ni kukaan, tavoittaako tekstini ket\u00e4\u00e4n? Onko kaikki vain suurta erehdyst\u00e4?<\/p>\n

Lukijoiden v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys\u00a0ja pahantahtoisuus\u00a0synnytt\u00e4\u00e4 kirjailija E:ss\u00e4\u00a0pelkoa ja vihaa, jotka h\u00e4n ilmaisee passiivis-aggressiiviseen tapaan. Er\u00e4s nainen kysyy, miten h\u00e4n voisi edist\u00e4\u00e4 8-vuotiaan tytt\u00e4rens\u00e4 unelmaa kirjailijan ammatista. Kirjailija E haluaisi vastata: \u201dKuolla! Sin\u00e4 voisit kuolla\u201d, mutta ei h\u00e4n voi sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen sanoa ja suistuu sis\u00e4iseen monologiin, jossa tiivistyy yleisp\u00e4tev\u00e4sti kirjailijanty\u00f6n mielett\u00f6m\u00e4ksi\u00a0kokemisesta syntyv\u00e4\u00a0ahdistus:<\/p>\n

Hyv\u00e4 nuori rouva, te jonka silm\u00e4t ovat niin suopeat ja s\u00e4teilev\u00e4t, katsokaa minua! Katsokaa ja keskittyk\u00e4\u00e4. N\u00e4ette edess\u00e4nne kuluneen ihmisen, miehen, joka on k\u00e4ytt\u00e4nyt vuosikymmeni\u00e4 sananj\u00e4rjestyksen ja v\u00e4limerkkien pohtimiseen, osuvimman adjektiivin ja parhaan synonyymin valitsemiseen. Miehen, joka on v\u00e4heksynyt oleellisia asioita ep\u00e4olellisien vuoksi, yksitt\u00e4isen pirulaisen, joka on vaihtanut el\u00e4v\u00e4t ihmiset kirjan henkil\u00f6ihin, tuoreet aistimuksensa sanojen kuivuuteen ja sosiaalisen el\u00e4m\u00e4n kammionsa autiuteen. Onko hullumpaa puuhaa? Kun nyt menette kotiin ja n\u00e4ette kahdeksanvuotiaanne seesteisen otsan, miettik\u00e4\u00e4 viel\u00e4 uudestaan. Miksi toivotte viattomalle olennolle niin ankeaa tulevaisuutta?<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Useimmat ihmiset varmaan kuvittelevat, ett\u00e4 kirjailijat haaveilevat maineesta ja menestyksest\u00e4, kuolemattomista mestariteoksista. Toki he haaveilevatkin. Mutta aika moni haaveilee my\u00f6s kirjoittamisen lopettamisesta, siit\u00e4, ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 ei tarvitsisi puristaa sanoja paperille, hakea hahmoa ajatuksilleen, yritt\u00e4\u00e4 antaa muotoa muodottomalle.<\/p>\n

1900-luvun klassikoihin kuuluva Robert Walser fantasioi kirjallisuudesta vapautumisesta niin kiihke\u00e4sti, ett\u00e4 uhkasi olla puhumatta yst\u00e4v\u00e4lleen, jos t\u00e4m\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan sanoisi h\u00e4nt\u00e4 suurimmaksi saksan kielell\u00e4 kirjoittavaksi kirjailijaksi. Walserin ranne kramppasi lopulta niin, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sialansa k\u00e4vi lukukelvottomaksi, kun h\u00e4n rustasi\u00a0k\u00e4sikirjoituksiaan. Muuta kuin kaunokirjallista teksti\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4 kykeni kirjoittamaan vailla\u00a0suurempia ongelmia.<\/p>\n

Miksi niin harva kirjailija antaa lopettamishaaveilleen my\u00f6ten?<\/p>\n

Juuri siksi, ett\u00e4 he ovat kirjailijoita. Tavallinen kirjoittaja voi kyll\u00e4 lopettaa tekstin tekemisen, ellei en\u00e4\u00e4 huvita, mutta kirjailija ei voi. Parhaina aikoina kirjailijaa ajaa kutsumus, huonoina aikoina pakkomielle.<\/p>\n

Niin on my\u00f6s Erehdyksen<\/em>\u00a0kirjailija E:n kohdalla. Ylitsevy\u00f6ryv\u00e4n turhautumisensa keskell\u00e4kin h\u00e4n muistaa pilkahduksen niist\u00e4 onnen hetkist\u00e4, jolloin merkit muuttuvat merkityksiksi ja kuviteltu todellisuus voittaa sen todellisuuden kuvitelman, jossa me ihmiset el\u00e4mme.<\/p>\n

Ne onnen hetket jokainen kirjailija toivoo voivansa jakaa lukijoilleen, vaikkei tiet\u00e4isik\u00e4\u00e4n, keit\u00e4 nuo mahdolliset lukijat voisivat olla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kenelle kirjoitan kirjani? Kollegoille, kirjallisuudentutkijoille, kriitikoille, k\u00e4\u00e4nn\u00f6soikeuksien ostajille? Vuosien takaisille ihastuksilleni? Entisen…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/04\/leena-krohn.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1092"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1092"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1092\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1878,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1092\/revisions\/1878"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1092"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1092"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1092"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}