{"id":1105,"date":"2015-05-03T13:21:40","date_gmt":"2015-05-03T11:21:40","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1105"},"modified":"2018-02-28T09:25:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:16","slug":"iloa-iloa-luin-hienon-romaanin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/iloa-iloa-luin-hienon-romaanin\/","title":{"rendered":"Iloa iloa, luin hienon romaanin"},"content":{"rendered":"

\"jenny<\/a><\/p>\n

Innostun uutuusromaaneista harvoin mutta onneksi sent\u00e4\u00e4n joskus.<\/p>\n

Saksalaisen Jenny Erpenbeckin Aller Tage Abend<\/em> (englanniksi The End of Days<\/em>) voitti minut puolelleen.<\/p>\n

Romaanin alussa tytt\u00f6vauva kuolee viime vuosisadan alussa Galitsiassa Habsburgien imperiumin it\u00e4isell\u00e4 laidalla. Romaanin lopussa p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 yhdeks\u00e4nkymppinen nainen berliinil\u00e4isess\u00e4 vanhainkodissa Saksojen yhdistymisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Tytt\u00f6vauva ja yhdeks\u00e4nkymppinen nainen ovat sama ihminen.<\/p>\n

Erpenbeckin vajaa 250-sivuinen teos jakaantuu viiteen kirjaan (ei lukuun), joissa jokaisessa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kuolee, mutta lopun intermezzossa eli v\u00e4lisoitossa kaikkivoipa kirjailija her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net henkiin. Tarvitsee vain vaihtaa muutama tarinan yksityiskohta niin tapausten kulkukin muuttuu.<\/p>\n

Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 kertomakirjallisuuden lainalaisuuksilla leikittelevi\u00e4 romaaneja, mutta usein ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t asetelmallisiksi tai tukehtuvat n\u00e4pp\u00e4ryyteens\u00e4. Erpenbeck v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sudenkuopat ja juuri sen vuoksi onnistuu toistamaan saman tempun viisi kertaa \u2013 tuudittamaan lukijan kerronnan lumoon ja ravistelemaan h\u00e4net siit\u00e4 irti ilman ett\u00e4 lukija v\u00e4syy tai turhautuu leikkiin.<\/p>\n

Sopii yritt\u00e4\u00e4 per\u00e4ss\u00e4. Voin vakuuttaa, ettei ole helppoa.<\/p>\n

Erpenbeckin salaisuus on lopulta banaalin yksinkertainen: h\u00e4n kirjoittaa todella hyvin. Sen tajuaa, kun laskee kirjan hetkeksi k\u00e4sist\u00e4\u00e4n ja tarkastelee teksti\u00e4 l\u00e4hemmin.<\/p>\n

Englanninkielisest\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4kin v\u00e4littyy Erpenbeckin kyky tarkentaa merkityksellisiin yksityiskohtiin ja punoa kerronnan ymp\u00e4rille moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4 ep\u00e4suoralla sis\u00e4isell\u00e4 kerronnalla ja upotetuilla dialogeilla. H\u00e4nen taituruutensa ei pompi silmille, mutta on tavattoman vaikutusvoimaista.<\/p>\n

Vaivihkaa h\u00e4n my\u00f6s johdattaa lukijan kertomakirjallisuuden peruskysymysten \u00e4\u00e4relle.<\/p>\n

Onko The End of Daysin<\/em> viidess\u00e4 kirjassa yksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ja yksi min\u00e4 vai yksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ja viisi min\u00e4\u00e4? Mit\u00e4 ajatella psykologiseen realismiin liitetyst\u00e4 pyrkimyksest\u00e4 paljastaa henkil\u00f6hahmojen “syv\u00e4 minuus” huolellisella karakterisoinnilla?<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Isaak Babel sanoi, ett\u00e4 pystyy tekem\u00e4\u00e4n tarinan kenest\u00e4 tahansa naisesta, jos saa n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 naisella on k\u00e4silaukussaan.<\/p>\n

Mielest\u00e4ni h\u00e4n oli vaatimaton. Eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Babel olisi osannut punoa monta mahdollista tarinaa niukastakin k\u00e4silaukun sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Mutta yhden henkil\u00f6hahmon ja yhden el\u00e4m\u00e4ntarinan ajatus on kertomakirjallisuuden rakkaita valheita.<\/p>\n

Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6hahmot olisivat vain materiaa, jota kirjailija muokkaa mielens\u00e4 mukaan, tuntuu intuitiivisesti julmalta. Muistan, kuinka aloittelevana kirjallisuudenlukijana h\u00e4tk\u00e4hdin lukiessani Milan Kunderan Olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 keveytt\u00e4<\/em>, jossa Kundera yht\u00e4kki\u00e4 kurkistaa esiripun takaa ja huomauttaa:<\/p>\n

Kirjailija toimisi typer\u00e4sti yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n uskotella lukijalle, ett\u00e4 h\u00e4nen henkil\u00f6ns\u00e4 ovat todella el\u00e4neet. He eiv\u00e4t suinkaan ole syntyisin \u00e4idin kohdusta, vaan yhdest\u00e4, kahdesta kietovasta lauseesta, tai yhdest\u00e4 perustilanteesta.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Ymm\u00e4rsin toki faktan ja fiktion eron, mutta kuvittelin, ett\u00e4 kertomakirjallisuuden t\u00e4rkeimpi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 on saada lukija el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n niin vahvasti ett\u00e4 kokee fiktion todeksi. Miten todellisuusilluusio voi synty\u00e4, jos henkil\u00f6hahmot eiv\u00e4t muutu paperista ja musteesta lihaksi ja vereksi?<\/p>\n

Markku Eskelinen ja Jyrki Lehtola pilkkasivat t\u00e4llaista haikailua kielt\u00e4 ja kerrontaa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n autenttisuuden tilaan Sianhoito-oppaassaan<\/em> 1980-luvun lopulla. Yksi heid\u00e4n maalitauluistaan oli vakaiden lauseiden mies Erno Paasilinna: \u201dMit\u00e4 Erno Paasilinna kokee lukiessaan hinttikirjallisuutta? Sladdin perseess\u00e4\u00e4n vai vice versa; kumpi tilanne on h\u00e4nelle \u2019el\u00e4m\u00e4nmakuisempi\u2019?\u201d<\/p>\n

Moinen vitsailu on helppoa. Todellisuusilluusioon tuudittautuminen edellytt\u00e4\u00e4 vapaaehtoista hyv\u00e4uskoisuutta, joka kriittisess\u00e4 tarkastelussa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naiivilta.<\/p>\n

Erpenbeckin romaanin luettuani rupesin pohtimaan sit\u00e4, miten k\u00e4sitys kertomakirjallisuuden henkil\u00f6hahmoista on muuttunut ajan saatossa.<\/p>\n

Yksinkertaistaen voisi sanoa, ett\u00e4 entisaikoina henkil\u00f6hahmot olivat yht\u00e4 kuin toiminta, kun taas nykyaikana henkil\u00f6hahmot ovat yht\u00e4 kuin tietoisuus.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, etteiv\u00e4tk\u00f6 esimerkiksi antiikin kirjailijat ja filosofit olisi tunnustaneet ja tunnistaneet yksil\u00f6n sis\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Hyveellisess\u00e4 sankarissa eiv\u00e4t kuitenkaan olleet olennaisia puhtoiset ajatukset, vaan valmius toimia hyveen vaatimusten mukaisesti.<\/p>\n

Entisaikojen ja nykyajan v\u00e4liss\u00e4 oli 1800-luku, jolloin koettiin teollistuminen, modernisaatio ja arvojen suhteellistuminen. N\u00e4m\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdat loivat edellytykset ja puitteet niin yksil\u00f6llistymiselle kuin klassiselle realistiselle romaanille. Jos ihmiset eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, ammattikuntansa tai verenperint\u00f6ns\u00e4 edustajia, vaan yksil\u00f6it\u00e4 haluineen, toiveineen ja pelkoineen, kirjallisuuden piti my\u00f6s kuvata heid\u00e4t sellaisina.<\/p>\n

Toiminnan rinnalle tuotiin toiminnan (ristiriitaiset) motiivit. Viimeist\u00e4\u00e4n 1800-luvulta romaanit ovat keskittyneet ratkaisemaan min\u00e4n arvoitusta, joten siin\u00e4 mieless\u00e4 Erpenbeckin romaani asettuu pitk\u00e4\u00e4n ja monipolviseen traditioon.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

1800-luvun klassikoista tekee mieli nostaa esiin Balzac. H\u00e4n yhdisti sosiologisen ja psykologisen mielikuvituksen, tutki yksil\u00f6it\u00e4 kuin p\u00f6lyhiukkasia mikroskoopilla. H\u00e4nen romaaninsa l\u00e4p\u00e4isev\u00e4t teollistuvan yhteiskunnan sosiaaliset kerrostumat ja nivovat ihmiskohtalot aikakauden murroksiin.<\/p>\n

Ei ole liioittelua v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n suuret psykologisen realismin hengess\u00e4 kirjoitetut aikalaisromaanit tulevat Balzacin viitan alta.<\/p>\n

Modernismi teki pes\u00e4eron klassiselle realismille ominaiseen yleiskatsauksellisuuteen. Polttopisteeseen nousivat lavean sosiaalisen todellisuuden sijasta yksitt\u00e4iset tilanteet ja olosuhteet, joissa sosiaalinen todellisuus ilmaisee itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

N\u00e4in luotiin uudet kerronnalliset ty\u00f6kalut min\u00e4n arvoituksen tutkimiseen. Tajunnanvirtatekniikka avasi suoran v\u00e4yl\u00e4n henkil\u00f6hahmojen sis\u00e4iseen maailmaan.<\/p>\n

Samalla kuitenkin toteutui se yksil\u00f6llisyyden paradoksi, jota Kundera kuvaa Romaanin taiteessa<\/em>:<\/p>\n

Mit\u00e4 tarkemmaksi kehittyi min\u00e4\u00e4 tutkivan mikroskoopin optiikka, sit\u00e4 ep\u00e4tarkemmin min\u00e4 ja sen ainutlaatuisuus meille ilmeni. James Joycen suuren linssin alla, joka hajottaa sielun atomeiksi, olemme kaikki samanlaisia. Mutta jos min\u00e4 ja sen ainutlaatuinen luonne eiv\u00e4t l\u00f6ydy ihmisen sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mist\u00e4 ja miten ne sitten l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n?<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Erpenbeckin romaani on yhdenlainen vastaus t\u00e4h\u00e4n yksil\u00f6llisyyden paradoksiin. Ei tyhjent\u00e4v\u00e4 tai lopullinen, mutta poikkeuksellisen ansiokkaasti hahmoteltu.<\/p>\n

The End of Daysin<\/em> taustalla vaikuttaa 1900-luvun verinen historia imperiumien luhistumisineen, maailmansotineen, totalitarismeineen ja kansanmurhineen. Erpenbeck ei onneksi typist\u00e4 henkil\u00f6hahmojaan historian marioneteiksi tai historiaa henkil\u00f6hahmojensa el\u00e4m\u00e4nvaiheiden pahvikulisseiksi.<\/p>\n

Viisi kertaa kuolevan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aikakauden tragediat ilmenev\u00e4t modernistisessa\u00a0hengess\u00e4 tilanteina, eiv\u00e4t suurena tapahtumien vy\u00f6ryn\u00e4. Historia ei tapahdu yksil\u00f6ille, vaan maanosille, kansakunnille ja yhteiskuntaluokille. Yksil\u00f6ille tapahtuvat onnettomuudet, v\u00e4kivalta ja kuolema.<\/p>\n

Erpenbeck onnistuu taitavasti ja alleviivaamatta ujuttamaan kuvaamiinsa tilanteisiin olennaisen elementin, kontingenssin.<\/p>\n

Kontingenssilla tarkoitetaan asiaa tai ilmi\u00f6t\u00e4, joka on mahdollinen, mutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Maailmansotien v\u00e4lisen Wienin kaduilla liikkuva nainen voi joutua tappavan v\u00e4kivallan uhriksi tai olla joutumatta. It\u00e4vallasta stalinistiseen Neuvostoliittoon paennut nainen voi tulla tuomituksi kuolemaan n\u00e4yt\u00f6soikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 tai olla tulematta.<\/p>\n

Kun luemme historian tragedioista, ne ovat jo tapahtuneet. Mutta ne, joille ne tapahtuivat, eliv\u00e4t maailmassa, jossa oli viel\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 traaginen optimismi, paremman vaihtoehdon mahdollisuus.<\/p>\n

Pelastamalla p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 useamman kerran kuolemalta Erpenbeck samalla vaivihkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuinka armottomasti 1900-luvun historia yksil\u00f6it\u00e4 riepotteli ja ruhjoi. Toisin kuin romaani, se ei suonut uusia alkuja asetettuaan ihmiset v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n eteen.<\/p>\n

Er\u00e4s merkityksellisist\u00e4 tasoista\u00a0Erpenbeckin romaanissa liittyy nime\u00e4miseen. Vasta kirjan loppupuolella h\u00e4n antaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lleen tavanomaisimman identiteetin markkeeraajan, nimen.<\/p>\n

Kertooko t\u00e4m\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on er\u00e4\u00e4nlainen jokamies tai jokanainen? Ei viisi rinnakkaista vaan ties kuinka monta mahdollista min\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Se tuntuisi j\u00e4rkeenk\u00e4yv\u00e4lt\u00e4 tulkinnalta, koska tilanteet, joiden eteen h\u00e4n joutuu, ovat tilanteita, joiden eteen olisi voinut joutua kuka tahansa muukin samanlaisista taustoista tuleva.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4nlainen yksil\u00f6llisyyden paradoksi sekin.<\/p>\n

 <\/p>\n

PS<\/p>\n

 <\/p>\n

Jenny Erpenbeckilta on saatu suomeksi kaksi kirjaa Kodin ik\u00e4v\u00e4<\/em> (Avain 2011) ja Vanhan lapsen tarina<\/em> (Avain 2011). Soisin, ett\u00e4 Aller Tage Abend<\/em> k\u00e4\u00e4nnett\u00e4isiin my\u00f6s.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Innostun uutuusromaaneista harvoin mutta onneksi sent\u00e4\u00e4n joskus. Saksalaisen Jenny Erpenbeckin Aller Tage…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/jenny-er.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1105"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1105"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1105\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1877,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1105\/revisions\/1877"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1105"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1105"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1105"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}