{"id":1115,"date":"2015-05-09T14:40:22","date_gmt":"2015-05-09T12:40:22","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1115"},"modified":"2018-02-28T09:25:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:16","slug":"haluaisin-olla-saatanan-voimakas","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/haluaisin-olla-saatanan-voimakas\/","title":{"rendered":"Haluaisin olla saatanan voimakas"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/karl-ove_2149902b.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-1116\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/karl-ove_2149902b-300x188.jpg\" alt=\"Karl-Ove_2149902b\" width=\"300\" height=\"188\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/karl-ove_2149902b-300x188.jpg 300w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/karl-ove_2149902b.jpg 620w\" sizes=\"(max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><\/a><\/p>\n<p>Otsikko ei ole liioittelua. Haluaisin todellakin olla voimakas.<\/p>\n<p>Kun kerron toiveestani \u00e4\u00e4neen, minulta usein kysyt\u00e4\u00e4n: \u201dMit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 sulle siit\u00e4 olisi?\u201d Joskus olen kuullut toiveeni edustavan \u201dtyypillist\u00e4 maskuliinista fantasiaa\u201d.<\/p>\n<p>Olisivatko reaktiot samanlaisia, jos sanoisin haluavani olla viisas?<\/p>\n<p>En haaveile vahvuudesta osoitettavissa olevien hy\u00f6tyjen takia. Minua vain kiinnostaisi el\u00e4\u00e4 ihmisen\u00e4, jonka attribuutteihin kuuluu fyysinen voima. Saattaa hyvinkin olla, ett\u00e4 edustan t\u00e4ss\u00e4 asiassa typer\u00e4\u00e4 ja taantumuksellista ajattelua, mihin kiertoilmaus \u201dtyypillinen maskuliininen fantasia\u201d ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 viittaa.<\/p>\n<p>Karl Ove Knausg\u00e5rdin <em>Taisteluni-<\/em>romaanisarjan kertojamin\u00e4 kokee samanlaista vahvuudenkaipuuta.<\/p>\n<p>Romaanisarjan kakkososassa Karl Oven viimeisill\u00e4\u00e4n raskaana oleva puoliso Linda j\u00e4\u00e4 illanistujaisissa lukkojen taakse vessaan. Paikalle kutsutaan lukkosepp\u00e4, mutta h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei pysty auttamaan. Ovi on kerta kaikkiaan jumissa, ei auta kuin potkaista se sis\u00e4\u00e4n. Karl Ove kokee olevansa \u201dmiehen\u00e4 vastuussa Lindasta\u201d, mutta pelk\u00e4\u00e4 oven olevan itselleen liian lujaa tekoa.<\/p>\n<p>Paikalla oleva nyrkkeilij\u00e4 tulee avuksi ja monottaa niin ett\u00e4 oven s\u00e4leet sinkoilevat ymp\u00e4riins\u00e4. Karl Ove hehkuu h\u00e4pe\u00e4st\u00e4. Kotona h\u00e4n pahoittelee Lindalle, kun ei ollut tarpeeksi miehek\u00e4s hoitamaan hommaa. Linda on ihmeiss\u00e4\u00e4n: \u201dEth\u00e4n sin\u00e4 ole sit\u00e4 tyyppi\u00e4.\u201d<\/p>\n<p>Samassa kirjassa Karl Ove kohtaa illanistujaisissa toisenkin nyrkkeilij\u00e4n ja lannistuu h\u00e4nen fyysisest\u00e4 ylivoimaisuudestaan:<\/p>\n<blockquote><p><em>H\u00e4n istui siin\u00e4 notkeana ja rentona, ja joka kerta kun vilkaisin h\u00e4nt\u00e4, ajattelin ett\u00e4 h\u00e4n voisi hakata minut kuoliaaksi muutamassa sekunnissa, eik\u00e4 minulla olisi siihen vastaan sanomista. Se sai minut tuntemaan itseni naismaiseksi. Se oli n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta n\u00f6yryytys oli t\u00e4ysin minun omaani, sit\u00e4 ei voinut n\u00e4hd\u00e4, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n aavistaa.<\/em><\/p><\/blockquote>\n<p>Avainsana sitaatissa on \u201dnaismainen\u201d. Nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4 Karl Ove kantaa yh\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n niit\u00e4 n\u00f6yryytyksi\u00e4, joita koki yl\u00e4asteella tullessaan pilkatuksi feminiinisyydest\u00e4\u00e4n. Meille n\u00e4l\u00e4st\u00e4, kurjuudesta ja katastrofeista mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mille l\u00e4nsimaalaisille yl\u00e4asteen piha voi olla l\u00e4heisin kokemus maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 helvetist\u00e4.<\/p>\n<p>Minun vahvuudenkaipuuni kumpuaa samanlaisesta l\u00e4hteest\u00e4 kuin Karl Oven. En tosin muista, haukuttiinko minua koulussa naismaiseksi, mutta kuuntelemani brittipop edusti \u201dhinttimusiikkia\u201d ja teki minusta paskiaisten pilailun kohteen. Kovanaamat huutelivat: \u201dKuuntelisit, saatana, Popedaa niin kuin muutkin!\u201d<\/p>\n<p>Miten Karl Ove k\u00e4sittelee vahvuudenkaipuunsa? Miten min\u00e4 olen k\u00e4sitellyt sen?<\/p>\n<p>Uppoutumalla kirjoihin. Lukemalla ja \u2013 luoja paratkoon \u2013 my\u00f6s kirjoittamalla.<\/p>\n<p>Nyrkkeilij\u00f6it\u00e4 kadehtiva Karl Ove voisi treenaamalla hankkia samanlaiset lihakset, mutta sen sijaan ett\u00e4 r\u00e4\u00e4kk\u00e4isi itse\u00e4\u00e4n kuntosalilla, h\u00e4n sulkeutuu ty\u00f6huoneeseensa suoltamaan teksti\u00e4. Min\u00e4k\u00e4\u00e4n en hakkaa nyrkkeilys\u00e4kki\u00e4ni tullakseni <em>oikeasti<\/em> voimakkaaksi. Hakkaan sit\u00e4 pysy\u00e4kseni jonkinlaisessa kunnossa jotta jaksaisin lukea ja kirjoittaa.<\/p>\n<p>Meid\u00e4n kaltaisiamme paskahousuhumanisteja repii jatkuva sis\u00e4inen ristiriita. Emme voisi el\u00e4\u00e4 ilman kirjallisuutta, mutta emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan tule t\u00e4ysin vakuuttuneiksi lukemisen ja kirjoittamisen mielekkyydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 asetelma ruokkii \u00e4lyllist\u00e4 itseinhoa. Siit\u00e4 voi laskea leikki\u00e4 tai siihen voi yritt\u00e4\u00e4 suhtautua v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, mutta kokonaan sit\u00e4 ei voi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 mielest\u00e4\u00e4n pois.<\/p>\n<p>\u00c4lyllinen itseinho v\u00e4ijyy taustalla, kun Karl Ove ruotii yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Geirin kanssa el\u00e4m\u00e4n ankaria totuuksia: \u201dOli vitsi varttua 70- ja 80-luvulla. Se oli pilaa. Me emme tee mit\u00e4\u00e4n.\u201d Kirjallisuushistorian maskuliiniset sankarit Yukio Mishima ja Ernst J\u00fcnger kiehtovat heit\u00e4, kuten my\u00f6s norjalainen 1920-luvun vitalismi.<\/p>\n<p>Voima, rohkeus, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyys, kunnia.<\/p>\n<p>Suuria sanoja. Sanoja, joissa on vastustamatonta vetovoimaa. Karl Ove ei kuitenkaan lankea niiden pauloihin, vaan pit\u00e4\u00e4 ne k\u00e4sivarren mitan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei tee niist\u00e4 itselleen ohjelmaa alimittaisen maskuliinisuutensa kompensoimiseksi.<\/p>\n<p>En tee min\u00e4k\u00e4\u00e4n vahvuudenkaipuustani. Se on minussa, mutta en tunne pakottavaa tarvetta el\u00e4\u00e4 sit\u00e4 todeksi. Taidan olla liian pinttynyt paskahousuhumanisti.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><em>Taisteluni<\/em>-romaanisarjan nimess\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 monia ulottuvuuksia. Er\u00e4s t\u00e4rkeimmist\u00e4 liittyy Karl Oven taisteluun sukupuolirooleista. H\u00e4n ei taistele pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niit\u00e4 vastaan, vaan toisinaan my\u00f6s niiden puolesta.<\/p>\n<p>Kuusiosaisessa ja kolmetuhatsivuisessa romaanisarjassa riitt\u00e4\u00e4 jaksoja, joissa Karl Ove yritt\u00e4\u00e4 olla itkem\u00e4tt\u00e4. Paljon useammin h\u00e4n kuitenkin antaa kyyneleille periksi.<\/p>\n<p><em>The Guardianin<\/em> haastattelussa Knausg\u00e5rd kertoi omaksuneensa lapsuudessaan ahtaan k\u00e4sityksen maskuliinisesta identiteetist\u00e4. Siihen ei kuulunut tunteiden n\u00e4ytt\u00e4minen tai itkeminen. Ankarana roolimallina toimi is\u00e4, jonka edess\u00e4 romaanin Karl Ove tuntee itsens\u00e4 viel\u00e4 avuttomammaksi kuin voimaa uhkuvien nyrkkeilij\u00f6iden edess\u00e4.<\/p>\n<p>Aina kun Karl Ove itkee, h\u00e4n h\u00e4p\u00e4isee is\u00e4ns\u00e4 edustaman miesihanteen. Se on taistelu, jota h\u00e4n ei voi voittaa, eik\u00e4 h\u00e4n lopulta edes yrit\u00e4 voittaa sit\u00e4. Ahdas k\u00e4sitys maskuliinisuudesta pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 otteessaan, mutta h\u00e4n ei anna sen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4\u00a0k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n tai ajatuksiaan.<\/p>\n<p>Knausg\u00e5rdin tavassa laittaa Karl Ove itkem\u00e4\u00e4n on aistittavissa is\u00e4kapinaa.<\/p>\n<p>Jos kyynelet tirahtaisivat silloin t\u00e4ll\u00f6in, ne el\u00e4v\u00f6itt\u00e4isiv\u00e4t tarinaa. Mutta kun romaanisarjan sivut ovat suorastaan kyynelten tahrimat, niist\u00e4 nousee uhman elementti. Karl Oven on h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4 taistelunsa itkemist\u00e4 vastaan mahdollisimman n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti. Silloin tappiossa siint\u00e4\u00e4 voiton aavistus.<\/p>\n<p>\u201dEn puhu tunteista, mutta kirjoitan niist\u00e4 paljon. Lukeminen, se on feminiinist\u00e4. Kirjoittaminen, sekin on feminiinist\u00e4. On j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ajatella niin, todella j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4, mutta en mahda itselleni mit\u00e4\u00e4n\u201d, Knausg\u00e5rd sanoi <em>The Guardianille<\/em>.<\/p>\n<p>Tunteiden lis\u00e4ksi romaanisarjassa kirjoitetaan paljon kodin arkeen liittyvist\u00e4 asioista. Karl Ove kokkaa, pyykk\u00e4\u00e4, siivoaa ja leikkii lastensa kanssa. Kristina Carlson arveli <em>Suomen Kuvalehden<\/em> kolumnissa, ett\u00e4 Knausg\u00e5rdin suosion salaisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa kuin nainen. Se pit\u00e4nee osittain paikkansa.<\/p>\n<p>Mutta kuten edell\u00e4 sanoin, <em>Taisteluni<\/em> ei ole (pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n) voimaannuttava sukupuolirooleista vapautumisen kertomus.<\/p>\n<p>Karl Ove ei tunne oloaan kotoisaksi Ruotsissa, vaan kokee sosiaalista edistyksellisyytt\u00e4 ja sukupuolineutraaliutta korostavan ilmapiirin kaksinaismoralistisena. Kuten h\u00e4n sanoo, Ruotsissa on vain \u201djohtavia mielipiteit\u00e4\u201d, ei toisinajattelua. Mielenkuohussaan h\u00e4n el\u00e4ttelee toisinaan haaveita kansankodin tuhoutumisesta.<\/p>\n<p>Eli niin ahtaana kuin Karl Ove kokeekin is\u00e4nperint\u00f6n\u00e4 saamansa miesihanteen, h\u00e4n ei pysty eik\u00e4 edes halua \u201dvapautua\u201d siit\u00e4 lopullisesti. \u00a0Vihoviimeist\u00e4 h\u00e4nelle olisi leimautua homoksi tai tulla homon iskuyrityksen kohteeksi. Romaanisarjan viidenness\u00e4 osassa Karl Ove kokee helpotusta, kun baarissa seuraan ly\u00f6tt\u00e4ytynyt mies osoittautuu tavalliseksi heteroksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Mist\u00e4 Knausg\u00e5rdin kaltainen \u00e4lyllist\u00e4 itseinhoa tunteva kirjailija haaveilee? Tietysti siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaisi saatanan painokkaan romaanin.<\/p>\n<p>Knausg\u00e5rdin toive toteutui, ja viel\u00e4p\u00e4 niin, ett\u00e4 yhden romaanin asemesta h\u00e4n tuli kirjoittaneeksi yhteen p\u00f6tk\u00f6\u00f6n kuusi.<\/p>\n<p>Saattaa johtua henkil\u00f6kohtaisista fiksaatioistani, mutta n\u00e4en <em>Taisteluni<\/em>-romaanisarjan kirjallisissa l\u00e4ht\u00f6kohdissa kosolti miehist\u00e4 uhoa ja uhmakkuutta.<\/p>\n<p>Knausg\u00e5rd tekee selv\u00e4ksi, ettei halua kirjoittaa hyv\u00e4\u00e4 tai edes loistavaa kirjaa, vaan sellaisen, joka laittaa uusiksi koko kertomakirjallisuuden. Perinteinen romaani on kangistunut kaavoihinsa ja menett\u00e4nyt elinvoimansa. Tarvitaan uudistajaheeros palauttamaan voima, rohkeus ja kunnia.<\/p>\n<p>Jos sis\u00e4ll\u00f6n tasolla <em>Taisteluni<\/em>-romaanisarjaa hallitsee is\u00e4kapina, muodon tasolla hallitsevaksi nousee kapina kirjallista kulttuuria vastaan. Ennen kuin Knausg\u00e5rd alkoi kirjoittaa omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, h\u00e4n oli ajautunut tekstiens\u00e4 kanssa umpikujaan. Narsistisille kirjailijoille ominaiseen tyyliin h\u00e4n tulkitsi henkil\u00f6kohtaisen umpikujansa kulttuurikriisiksi:<\/p>\n<blockquote><p><em>Aina kun luin jotakin, minulle tuli tunne ett\u00e4 se oli jonkun keksim\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 se johtui siit\u00e4 ett\u00e4 olimme t\u00e4ydellisesti fiktion ja kertomusten miehitt\u00e4mi\u00e4. Niille oli tapahtunut inflaatio. (\u2026) Se oli kriisi, tunsin sen ruumiini joka osassa, tietoisuuteeni levisi jotakin kyll\u00e4stetty\u00e4, ihramaista, sill\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n fiktion ydin, tosi tai ep\u00e4tosi, oli samanlaisuus ja se ett\u00e4 sen et\u00e4isyys todellisuuteen n\u00e4hden oli vakio, siis samaa.<\/em><\/p><\/blockquote>\n<p><em>Taisteluni-<\/em>romaanisarja on yritys palata alkuper\u00e4iseen ja juurevaan, muodostaa v\u00e4lit\u00f6n yhteys todellisuuteen ilman et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4vi\u00e4 muotorakenteita, fiktion ihraa. Siin\u00e4 onnistuakseen Knausg\u00e5rdin oli tietysti ep\u00e4onnistuttava. Lukijoiden onneksi niin my\u00f6s k\u00e4vi.<\/p>\n<p>Kymmenien sivujen yksityiskohtaiset kuvaukset lukiolaisbileist\u00e4, lastenkutsuista tai uudenvuodenjuhlista luovat v\u00e4litt\u00f6myyden tuntua, mutta se syntyy kirjallisista silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6tempuista aivan kuten tavanomaisen\u00a0kertomakirjallisuuden luoma todellisuusilluusio. Knausg\u00e5rdin kaunokirjallinen presentismi nojautuukin mit\u00e4 perinteisimp\u00e4\u00e4n idealistiseen ajatukseen p\u00e4\u00e4syst\u00e4 kielt\u00e4 ja kerrontaa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n tilaan, jossa lukeminen muuttuu kokemiseksi.<\/p>\n<p>Mit\u00e4 katsomme, kun katsomme torin\u00e4kym\u00e4\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 maalausta? Maalausta vai torin\u00e4kym\u00e4\u00e4? Tietenkin edellist\u00e4. Sama p\u00e4tee Knausg\u00e5rdin el\u00e4m\u00e4nmakuisiin vuodatuksiin. Ne ovat el\u00e4m\u00e4nmakuisia, eiv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jokainen Karl Oven itkem\u00e4 kyynel on vain painomustetta ja paperia.<\/p>\n<p>Mutta koska Knausg\u00e5rd on kirjoittajana saatanan voimakas, haluamme ajatella toisin. Kirjailijan lihakset ovat t\u00e4ysin kuvitteelliset. Silti ne vaikuttavat lukijoihin v\u00e4kev\u00e4sti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Otsikko ei ole liioittelua. Haluaisin todellakin olla voimakas. Kun kerron toiveestani \u00e4\u00e4neen,&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/karl-ove_2149902b-300x188.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1115"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1115"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1115\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1876,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1115\/revisions\/1876"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1115"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1115"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1115"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}