{"id":112,"date":"2013-03-23T19:41:00","date_gmt":"2013-03-23T17:41:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/tunnustuksia\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:26","slug":"tunnustuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/tunnustuksia\/","title":{"rendered":"Tunnustuksia"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Vuoden 2007 kova juttu oli Antti Nyl\u00e9nin Vihan ja katkeruuden esseet<\/i>.<\/p>\n

Luin sen tuoreeltaan innosta puhkuen ja kirjoitin siit\u00e4 pateettisen merkinn\u00e4n blogiini. Sanoin siin\u00e4 jotain sellaista, ett\u00e4 Nyl\u00e9nin komeimmat lauseet painuvat tajuntaan kuin parhaiden biisien sanat. Silt\u00e4 se silloin tuntui, ja my\u00f6hemm\u00e4n tiedon valossa aavistukseni osoittautui oikeaksi. Muistan er\u00e4it\u00e4 kohtia Vihan ja katkeruuden esseist\u00e4<\/i> edelleen ulkoa. “Toivottavasti kehuni eiv\u00e4t tuntuneet vaivaannuttavilta”, sanoin Nyl\u00e9nille baarissa Nuoren Voiman liiton kirjallisen salongin jatkoilla loppusyksyst\u00e4 2007. H\u00e4n my\u00f6nsi, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n ne tuntuivat. En voinut moittia.<\/p>\n

Tuoreessa Tunnustuskirjassaan<\/i> Nyl\u00e9n muistelee Vihan ja katkeruuden esseiden<\/i> yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 suosiota. H\u00e4n odotti saavansa osakseen ivaa tai inhoa, mutta saikin ihailua ja rakkautta. Runsaan viiden vuoden takainen esikoisesseekokoelma tuntuu kirjoittajastaan nyt hieman et\u00e4iselt\u00e4 (ja miksei tuntuisi). Vihan ja katkeruuden esseet<\/i> on r\u00f6yhke\u00e4, hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4 teos, er\u00e4\u00e4nlainen kirjallinen kostoretki. Muistan, kuinka sit\u00e4 ensi kertaa lukiessani ajattelin, ett\u00e4 Nyl\u00e9nin esseet ovat vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla pastissimaisia, t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 lauseista aisti kaikuja Baudelairelta, Linkolalta, Morrisseylt\u00e4. Virkkeiss\u00e4 oli keinotekoista patinaa ja henkevyytt\u00e4, joka loi virkist\u00e4v\u00e4n ep\u00e4ajanmukaista vaikutelmaa. Samaan aikaan ne kuitenkin olivat eletyn ja koetun oloisia. Ne oli kirjoittanut ihminen, jolla on sielu halki.<\/p>\n

“Provokaatio on yksi miellytt\u00e4misen muoto, ja ensimm\u00e4isess\u00e4 esseekirjassani on reaktionaarisia ja antihumanistisia heittoja, joissa en ole jaksanut vastustaa aikalaisteni \u00e4rsytt\u00e4misen kiusausta”, Nyl\u00e9n tunnustaa Tunnustuskirjassa<\/i>. Sittemmin t\u00e4m\u00e4ntyyppisist\u00e4 provokaatioista on tullut er\u00e4\u00e4nlainen muoti-ilmi\u00f6. Toisessa esseekirjassaan Halun ja ep\u00e4luulon esseiss\u00e4<\/i> Nyl\u00e9n jo per\u00e4\u00e4ntyi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 linjastaan. H\u00e4n kirjoitti enemm\u00e4n asioista, joita rakastaa kuin asioista, joita vihaa. Jotkut kriittiset sielut ovat valittaneet Nyl\u00e9nin kesyyntyneen, “siistineen suunsa”. Min\u00e4 n\u00e4en asian toisin. Nyl\u00e9n kirjoittaa nyt itselleen rehellisemmin kuin ennen, on aidommin se mik\u00e4 oikeasti on. H\u00e4n ei yrit\u00e4 niin sinnikk\u00e4\u00e4sti tehd\u00e4 vaikutusta lukijoihin kuin esikoisesseiss\u00e4\u00e4n. Kesyyntymisest\u00e4 en puhuisi. Kyll\u00e4 Nyl\u00e9nin esseist\u00e4 edelleenkin paistaa h\u00e4nen viehtymyksens\u00e4 v\u00e4kivaltaiseen kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n vain annostelee provokaationsa tarkemmin, mik\u00e4 on hyv\u00e4. Provokaatio vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 eniten niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole hirmuisen kiinnostuneita itse sanataiteesta. Vihan ja katkeruuden esseist\u00e4<\/i> tuttujen tyylikeinojen suruton monistaminen olisi taittanut ter\u00e4n Nyl\u00e9nin my\u00f6hemmilt\u00e4 teksteilt\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei ole taiteellisesti niin kunnianhimotonta kuin rutiiniksi muodostunut provosoiminen.<\/p>\n

Silti. Vihan ja katkeruuden esseist\u00e4<\/i> ei sopisi ottaa mit\u00e4\u00e4n pois. Sen taittovedoksessa luki lauseen “Valitse v\u00e4kivalta” per\u00e4ss\u00e4 “Mutta kunnioita viidett\u00e4 k\u00e4sky\u00e4.” T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4yksen Nyl\u00e9n poisti lopullisesta versiosta. Onneksi poisti. Jos Vihan ja katkeruuden esseit\u00e4<\/i> olisi ollut yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n r\u00f6yhke\u00e4 ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4, se ei olisi koskettanut niin monia ihmisi\u00e4, eik\u00e4 tuntunut niin ainutlaatuiselta niiss\u00e4 olosuhteissa. Siihen kirjaan eiv\u00e4t sovi laimennukset eiv\u00e4tk\u00e4 taka-askeleet. My\u00f6hemmiss\u00e4 teoksissaan Nyl\u00e9n on muistuttanut viidennen k\u00e4skyn kunnioittamisesta. Se sopii niihin.<\/p>\n

Mit\u00e4 Nyl\u00e9n sitten tunnustaa Tunnustuskirjassaan<\/i>? Ainakin sen, ett\u00e4 on vegaani ja kristitty. Eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 varmastikaan haittaa, jos n\u00e4iden luonnehdintojen eteen laittaa m\u00e4\u00e4reet “militantti” ja “radikaali”. Vihan ja katkeruuden esseiden<\/i> j\u00e4lkimainingeissa er\u00e4\u00e4t tahtot moittivat Nyl\u00e9ni\u00e4 konservatiiviksi. Sellainen h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ole, ja tekee sen my\u00f6s selv\u00e4ksi.<\/p>\n

Jos konservatismi nimens\u00e4 mukaisesti tarkoittaisi s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4, siin\u00e4 olisi mielt\u00e4. Sit\u00e4 se ei tarkoita. Vaan sit\u00e4, ett\u00e4 konservatiivi kulkee maailmassa s\u00e4ilytett\u00e4vien asioiden luettelo k\u00e4dess\u00e4. Luettelossa oleviin asioihin h\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 hell\u00e4sti kyltin: ‘Ei saa koskea’. H\u00e4n sanoo puolustavansa perinteit\u00e4. Tosiasiassa h\u00e4n puolustaa viitt\u00e4 aatteellisesti valikoitua perinnett\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4t v\u00e4litt\u00e4\u00e4 viidest\u00e4sadasta muusta<\/i><\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4ss\u00e4 on osuvasti kuvattu konservatismin paradoksaalisuus. Monet sellaiset asiat, joita nykyisin konservatiiveiksi julistautuvat t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n kannattavat, olisivat olleet sata vuotta sitten suuri kauhistus silloisille konservatiiveille. Nyl\u00e9n valitteleekin konservatiivi-liberaali-jaon hallitsevuutta meid\u00e4n p\u00e4iviemme poliittisessa keskustelussa. H\u00e4nelle itselleen on l\u00e4heisempi jako vasemmistoon ja oikeistoon, jonka h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 viime k\u00e4dess\u00e4 kysymykseksi siit\u00e4, ollaanko heikkojen vai vahvojen puolella. Nyl\u00e9n ei peittele vasemmistolaista sensibiliteetti\u00e4\u00e4n. N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n Stockmannin Herkussa sivistysporvaripariskuntia valitsemassa oliivi\u00f6ljyj\u00e4, h\u00e4ness\u00e4 pilkahtaa luokkaviha. T\u00e4llaisten huomioiden j\u00e4lkeen on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n kristinopista.<\/p>\n

Tunnustuskirjan <\/i>v\u00e4kevimpi\u00e4 jaksoja ovat omael\u00e4m\u00e4kerralliset osuudet, joissa Nyl\u00e9n kuvailee lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Herkkin\u00e4 vuosinaan h\u00e4n palvoi Morrisseyt\u00e4, omaa popjeesustaan. Ei h\u00e4n toki ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n popjeesustaan hyl\u00e4nnyt, mutta Morrisseyn yl\u00e4puolella on nyt oikea Jeesus. Nyl\u00e9nin mielest\u00e4 Suomessa esiintyy kahta kristillisen uskon perustyyppi\u00e4: viatonta lapsenuskoa, joka kuuluu i\u00e4n karttuessa menett\u00e4\u00e4 ja heikkoa aikuisen uskoa, jota tunnustaa esimerkiksi Jukka Relander kertoessaan uskovansa “jollain hyvin yksityisell\u00e4, ujolla ja ep\u00e4varmalla tavalla.” Nyl\u00e9nin usko ei edusta kumpaakaan n\u00e4ist\u00e4. H\u00e4n tunnustautuu kiihke\u00e4ksi opin kannattajaksi, “Uskon mukisematta kaiken, mit\u00e4 apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan. Mutten juuri muuta.” Kuten hyvin tiedet\u00e4\u00e4n, Nyl\u00e9n on katolilainen. Ei kuitenkaan erityisen katolinen. H\u00e4n ei tarkistuta ajatuksiaan Vatikaanissa. Tunnustuskirja<\/i> on siit\u00e4 yhdenlainen todiste.<\/p>\n

Radikaalin luonteensa mukaisesti Nyl\u00e9n rakastaa kristinuskossa eniten sen vallankumouksellisia, vallitsevat instituutiot kyseenalaistavia piirteit\u00e4. Uskonnollisista hahmoista h\u00e4nelle ovat l\u00e4heisimpi\u00e4 erilaiset Jumalan hullut, \u00e4kkiv\u00e4\u00e4r\u00e4t oman tiens\u00e4 kulkijat, jotka eiv\u00e4t kumarra esivaltaa, patriarkaattia tai ydinperhett\u00e4. Erilaiset utooppiset hullutukset vetoavat Nyl\u00e9niin niin kristittyn\u00e4 kuin ihmisen\u00e4, h\u00e4n mainitsee kiintymysvanhemmuuden, taaperoimetyksen, Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan, veganismin, “uskonnon yleens\u00e4”. Nyl\u00e9n tunnustaa haaveilevansa jostain suuresta, k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4st\u00e4 mullistuksesta. Jostain “\u00e4mmien jutusta”, joka muuttaisi kaiken. Toisin sanoen kristinuskon utooppisuus on Nyl\u00e9nille unelmaa paremmasta maailmasta, eik\u00e4 suinkaan tuonpuoleisuudessa vaan t\u00e4m\u00e4npuoleisuudessa. T\u00e4llaisten ajatusten esitt\u00e4j\u00e4 on helppo leimata haaveilijaksi.<\/p>\n

Tunnustuskirjan<\/i> viimeisiss\u00e4 jaksoissa Nyl\u00e9n kertoo katolisuudestaan, sen her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 ennakkoluuloista ja suhteestaan katoliseen kirkkoon. H\u00e4nt\u00e4 inhottavat ne, joiden mielest\u00e4 katolisuuden ydin on abortin, ehk\u00e4isyn, homouden ja naispappeuden vastustamisessa ja jotka tyrmistynein\u00e4 jakavat sosiaalisessa medissa paavin “kohulausunnoista” kertovia uutisia. Toisaalta h\u00e4nt\u00e4 inhottaa moni asia my\u00f6s katolisessa kirkossa, ennen kaikkea sen suhde homoihin. Nyl\u00e9nin mielest\u00e4 koko kristikunnalla on homouden parissa teht\u00e4v\u00e4, ellei per\u00e4ti kutsumus. Niinp\u00e4 Rooman kirkonkin olisi sopeuduttava postpatria
\nrkaaliseen maailmaan. Nyl\u00e9n muistuttaa kristinuskon l\u00e4ht\u00f6kohdista: se on k\u00e4\u00e4ntymyksen, vanhan hylk\u00e4\u00e4misen kultti. “Muuta ehdotusta minulla ei kirkolle ole — ainoastaan: ‘Katso homoa. N\u00e4etk\u00f6 h\u00e4ness\u00e4 vikaa?'”<\/p>\n

Tekstiaines Tunnustuskirjassa<\/i> on hieman ep\u00e4tasaista. V\u00e4kevimm\u00e4t jaksot, eli lapsuus- ja nuoruuskuvaukset, ovat j\u00e4ntev\u00e4\u00e4 ja tyylik\u00e4st\u00e4 proosaa, joissa pilkahtelee \u00e4lyllisesti ja esteettisesti hienoja kiteytyksi\u00e4. Pohdiskelevammat, meditatiivisemmat osuudet taas ovat v\u00e4liin turhankin luonnosmaisia. Joskus ajatuksen vapaamuotoinen harhailu ja poukkoilu johtaa uusille, yll\u00e4tt\u00e4villekin puoluille, mutta joskus virkkeet j\u00e4\u00e4v\u00e4t liian pitk\u00e4ksi aikaa jauhamaan tyhj\u00e4\u00e4. Parhaimmissa kohdissa tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 Nyl\u00e9n on l\u00f6yt\u00e4nyt juuri oikeanlaisen muodon ja ilmaisun asialleen. Heikommissa kohdissa taas mieleen hiipi puolitekoisuuden vaikutelma. Totuus lienee jossain v\u00e4limaastossa.<\/p>\n

Niin sanottuun uskontokeskusteluun Nyl\u00e9n ei omien sanojensa mukaan mielell\u00e4\u00e4n osallistu, enk\u00e4 voi h\u00e4nt\u00e4 moittia. Kyseist\u00e4 keskustelua hallitsevat toisella puolella fundamentalistiset kristityt ja toisella puolella   militantit vapaa-ajattelijat. Jaan Nyl\u00e9nin vastenmielisyyden kumpaakin ryhm\u00e4\u00e4 kohtaan. Enk\u00e4 n\u00e4e niiden v\u00e4lill\u00e4 oikeastaan muita eroja kuin ne ilmeisimm\u00e4t. Pahimmillaan vapaa-ajattelijat vain tunkevat Jumalan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4\u00e4n paikkaan omaa skientismi\u00e4\u00e4n. He suorastaan ylpeilev\u00e4t sill\u00e4, kuinka vieraantuneita ovat kristillisest\u00e4 ajatusmaailmasta, mutta tekisi mieli sanoa, ett\u00e4 jos he olisivat siit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n vieraantuneita, he huomaisivat ett\u00e4 nykyinen sekulaari humanismi on er\u00e4\u00e4nlainen kristinopin my\u00f6h\u00e4ismuoto. Jumala on viskattu pois, mutta kristinuskoa j\u00e4sent\u00e4v\u00e4t myyttiset rakenteet ovat evankelisessa uusateismissa monin paikoin voimissaan. Selvimmin t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy sekulaariin humanismiin leimallisesti kuuluvassa edistysuskossa, joka pohjimmiltaan on universaalin kristillisen narratiivin reliikki. Edistys (tieteess\u00e4 ja teknologiassa) on toki fakta, mutta edistysusko on siit\u00e4 huolimatta taikauskoa. Nykyajan vapaa-ajattelijoilla olisi paljon opittavaa Nietzschelt\u00e4. H\u00e4n nimitt\u00e4in tajusi mit\u00e4 kritisoi, kun kritisoi kristinuskoa.<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuoden 2007 kova juttu oli Antti Nyl\u00e9nin Vihan ja katkeruuden esseet. Luin…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":751,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":15,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tunnustuskirja.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tunnustuskirja.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/112"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=112"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/112\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1998,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/112\/revisions\/1998"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/751"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=112"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=112"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=112"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}