{"id":114,"date":"2013-03-09T13:01:00","date_gmt":"2013-03-09T11:01:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/humanismin-haaveet-ja-harhat\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:27","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:27","slug":"humanismin-haaveet-ja-harhat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/humanismin-haaveet-ja-harhat\/","title":{"rendered":"Humanismin haaveet ja harhat"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Harmittaakohan brittil\u00e4ist\u00e4 filosofia John Grayt\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on t\u00e4yskaima, joka kirjoittaa “miehet Marsista, naiset Venuksesta” -tyyppisi\u00e4 huuhaabestsellereit\u00e4? Oikea John Gray on t\u00e4m\u00e4n hetken parhaita englanninkielisi\u00e4 asiaprosaisteja. Vastik\u00e4\u00e4n ilmestynyt The Silence of Animals: On Progress and Other Modern Myths<\/i> ei ehk\u00e4 tuo uusia piirteit\u00e4 h\u00e4nen ajatteluunsa, mutta on sommittelultaan kekseli\u00e4s ja mielenkiintoinen. Siin\u00e4 Gray rakentaa esseens\u00e4 kirjallisuussitaattien ymp\u00e4rille: mukana on fragmentteja ja s\u00e4keit\u00e4 kymmenilt\u00e4 prosaisteilta ja runoilijoilta, joukossa vilahtelevat niin Curzio Malaparte ja Jorge Luis Borges kuin Wallace Stevens ja John Ashbery. On virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 lukea filosofista asiaproosaa, joka ammentaa yht\u00e4 paljon kaunokirjallisuudesta kuin toisten filosofien teoksista.<\/p>\n

Ylent\u00e4vi\u00e4 ajatuksia ja toiveikkaita n\u00e4k\u00f6aloja kaipaavalle Gray aiheuttaa (taas kerran) karvaan pettymyksen. H\u00e4n purkaa armotta humanisteille rakkaita edistyksen myyttej\u00e4. “To think of humans as freedom-loving, you must be ready to view nearly all history as a mistake.” Gray kirjoittaa arvostavaan s\u00e4vyyn Alexander Herzenist\u00e4, 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 vaikuttaneesta radikaalista ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 journalistista, joka kirjoituksissaan pilkkasi Rousseaun ajatuksia. “Ihminen on vapaana syntynyt, mutta kaikkialla kahleissa”, v\u00e4itti Rousseau. Herzen kysyi, mit\u00e4 Rousseaun opetuslapset vastaisivat, jos heille sanottaisiin: “Kalat ovat syntyneet lent\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta joutuvat kaikkialla uimaan vedess\u00e4.” Miksi ihmeess\u00e4 ihminen on maailmassa ainoa olento, joka el\u00e4\u00e4 luontonsa vastaisessa tilassa? Miksi kahleet, jos kerran ihmiskunnan perusolemukseen kuuluu vapauden rakastaminen?<\/p>\n

Vapautta rakastava, syytt\u00e4 suotta kahleissa oleva ihminen on yksi sekulaarin humanismin haavekuvista. Samalla se on alkumyytti, jonka varassa erilaiset edistykselliset (ja kesken\u00e4\u00e4n hyvinkin ristiriitaiset) utooppiset ideologiat lep\u00e4\u00e4v\u00e4t. Varsinaista \u00e4lyllist\u00e4 sumutusta on Grayn mielest\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sekulaari humanismi olisi muka karistanut ylt\u00e4\u00e4n uskonnon viimeisetkin rippeet ja nojautuisi rationaaliseen ajatteluun, tieteelliseen maailmankuvaan ja kommunikatiiviseen j\u00e4rkeen. Humanistisissa edistyksen ideoissa yhdistyy sokraattinen j\u00e4rjen myytti kristilliseen pelastuksen myyttiin.<\/p>\n

Humanists today, who claim to take a wholly secular view of things, scoff at mysticism and religion. But the unique status of humans is hard to defend, and even to understand, when it is cut off from any idea of transcendence. In a strictly naturalistic view — one in which the world is taken on its own terms, without reference to a creator or any spiritual realm — there is no hierarchy of value with humans at the top. There are simply multifarious animals, each with their own needs. Human uniqueness is a myth inherited from religion, which humanists have recycled into science.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Vaikka Gray p\u00f6llytt\u00e4\u00e4 armottomasti humanismin harhoja ja haavekuvia, h\u00e4n ei usko (eik\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes toivo), ett\u00e4 humanistit luopuisivat rakkaista myyteist\u00e4\u00e4n. Sellaisen vaatiminen olisi typer\u00e4\u00e4, koska ihmisill\u00e4 kaikesta p\u00e4\u00e4tellen sattuu olemaan tarve rakentaa erilaisia myyttej\u00e4. Niinp\u00e4 humanistiset edistyksen ideat kaikuvat vastedeskin korvissamme kuin halpahintainen musiikki, joka nostattaa mielialaa mutta turruttaa ajattelua.<\/p>\n

Pursued consistently, scientific inquiry acts to undermine myth. But life without myth is impossible, so science has become a channel for myths — chief among them, a myth of salvation through science. When truth is at odds with meaning, it its meaning that wins.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Miksi n\u00e4in on, kysyy Gray, ja malttaa olla vastaamatta yksiselitteisesti. Jos minun pit\u00e4isi tuohon kysymykseen vastata, sanoisin T.S. Eliotin sanoin: “Humankind cannot bear very much reality.” Tarvitsemme kauniita illuusioita siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4mme (niin yksil\u00f6in\u00e4 kuin yhteis\u00f6n\u00e4) on jokin suurempi merkitys. Vaarallisena sen sijaan pid\u00e4n utooppista ajattelua, joka kuvittelee tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mik\u00e4 tuo suurempi merkitys on ja viel\u00e4p\u00e4 lupaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tien sen t\u00e4ydelliseen toteuttamiseen. Gray huomauttaa, ett\u00e4 vaikka ihmiskunta on osoittanut kykyns\u00e4 kasvattaa tietoa kumulatiivisesti tieteess\u00e4 ja teknologiassa, sama ei p\u00e4de politiikkaan ja yhteiskuntael\u00e4m\u00e4\u00e4n.  Niinp\u00e4 eettiset ongelmat ovat nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ytimelt\u00e4\u00e4n samankaltaisia kuin vuosisatoja sitten. Orjuus ja kidutus ovat muuttaneet muotoaan, mutta eiv\u00e4t kadonneet: niit\u00e4 kutsutaan nyt esimerkiksi ihmiskaupaksi ja tehostetuiksi kuulustelumenetelmiksi. Sivistyneen yhteiskuntael\u00e4m\u00e4n edellytt\u00e4mi\u00e4 kieltoja, rajoitteita ja pid\u00e4kkeit\u00e4 ei voi tallentaa kovalevylle samalla tavalla kuin tieteellist\u00e4 tietoa. Ne ovat k\u00e4ytt\u00e4ytymiskoodeja, joita on vaikea palauttaa sen j\u00e4lkeen kun ne on murrettu. “Civilzation is natural for humans, but so is barbarism”, Gray kirjoittaa. T\u00e4ss\u00e4 huomiossa kiteytyy h\u00e4nen antiutooppisuutensa. Kuvitelmat siit\u00e4, ett\u00e4 voisimme ideologian tai tieteellisen tiedon pohjalta luoda uudenlaisen ihmisen ja ihmiskunnan ovat tuomittuja ep\u00e4onnistumaan. Jos yrit\u00e4mme uljaamman tulevaisuuden nimiss\u00e4 tehd\u00e4 ihmisest\u00e4 tyhj\u00e4n taulun pyyhkim\u00e4ll\u00e4 pois kaiken vuosisatojen aikana kertyneen sosiaalisen ja kulttuurisen p\u00e4\u00e4oman, p\u00e4\u00e4dymme sivilisaation asemesta barbariaan.<\/p>\n

The evidence of science and history is that humans are only ever partly and intermittently rational, but for modern humanists the solution is simple: human beings must in future be more reasonable. These enthusiasts for reason have not noticed that the idea that humans may one day be more rational requires a greater leap of faith than anything in religion.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Toisin kuin joku saattaa kuvitella, Grayn kritiikki edistyksellist\u00e4 humanismia kohtaan ei kohdistu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n politiikan vasemmalle laidalle. Yht\u00e4 kovin sanoin h\u00e4n ruotii my\u00f6s konservatiivien ja liberaalien harhakuvia. Amerikkalaiset konservatiivit, er\u00e4\u00e4nlaiset nykyajan jakobiinit, kuvittelevat voivansa tuoda maan p\u00e4\u00e4lle universaalin demokratian harkitun voimank\u00e4yt\u00f6n avulla. Liberaalit ihmisoikeusaktivistit taas uskovat vakaasti, ett\u00e4 suurin osa maailman ihmisist\u00e4 haluaa tulla juuri heid\u00e4n kaltaisikseen.<\/p>\n

Varsinaisen t\u00e4yslaidallisen Gray laukaisee erilaisia kukoistusfilosofeja ja muita humanismin helppoheikkej\u00e4 kohti. He paketoivat edistyksen ideat tuotteistettuihin paketteihin, joita kaupittelevat erilaisilla selfhelp-iskulauseilla “henkist\u00e4 kasvua” ja “yksil\u00f6llisten voimavarojen realisoimista” janoaville wannabe-menestyjille. T\u00e4llaisen markkinarihkamaksi rappeutuneen humanismin taustalla Gray n\u00e4kee romantiikan kurjimman perinn\u00f6n: kuvitelman siit\u00e4 ett\u00e4 ihmisen kutsumuksena on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 “todellinen minuutensa” (tai konsulttikielell\u00e4 ilmaistuna “sis\u00e4inen sankarinsa”). Nykyajan yrityskulttuuri suosii t\u00e4llaisia “todellisen minuuden” etsij\u00f6it\u00e4, koska he ovat yleens\u00e4 kunnianhimoisia ja opportunistisia yksil\u00f6it\u00e4, ihanteellisia uraihmisi\u00e4, jotka nielev\u00e4t purematta kaikenlaisen corporate bullshitin ja palvovat pyh\u00e4\u00e4 talouskasvua ynn\u00e4 muita ahneuden eufemismeja kuin pohjoiskorealaiset pioneerit suurta johtajaa.<\/p>\n

The idea of self-realization is one of the most destructive of modern fictions. It suggests you can flourish in only one sort of life, or a small number of similar lives, when in fact everybody can thrive in a large variety of ways. We think of a happy life as one that culminates in eventual fulfilment.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Usko “suureen unelmaan” ja kuvitelma suoraviivaisesta “hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n k\u00e4sikirjoituksesta” johtaakin paradoksaa
\nlisesti kukoistuksen sijasta lakastumiseen. Ihminen alkaa tarkastella el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 takaperoisesti ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jo p\u00e4\u00e4ttynyt. H\u00e4n keskittyy kirjoittamaan vapaaehtoisesti omaa muistokirjoitustaan: “N\u00e4in saavutin suuren unelmani…” El\u00e4m\u00e4n ilke\u00e4 jekku on kuitenkin siin\u00e4, ett\u00e4 kammottavimpia unelmia ovat toteutuneet unelmat. Siksi onnellisuutta tavoittelevasta ei koskaan tule onnellista. Gray on vakaasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos onnellisuus on synty\u00e4kseen, se syntyy kaiken muun tarkoituksettomana sivutuotteena.<\/p>\n

Kuten kirjan nimest\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, Gray kirjoittaa paljon my\u00f6s el\u00e4imist\u00e4 ja el\u00e4inkunnasta, mutta n\u00e4ihin ajatuksiin en t\u00e4ss\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 puutu. Lukekaa ne h\u00e4nen kirjastaan!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Harmittaakohan brittil\u00e4ist\u00e4 filosofia John Grayt\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on t\u00e4yskaima, joka kirjoittaa…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":753,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/silence-of-animals.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/silence-of-animals.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/114"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=114"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2000,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions\/2000"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/753"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=114"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=114"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}