{"id":1143,"date":"2015-05-31T16:38:40","date_gmt":"2015-05-31T13:38:40","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1143"},"modified":"2018-02-28T09:25:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:16","slug":"olin-kirjallisuuden-ongelmakayttaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/olin-kirjallisuuden-ongelmakayttaja\/","title":{"rendered":"Olin kirjallisuuden ongelmak\u00e4ytt\u00e4j\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"flaubert\"<\/a><\/p>\n

Olin eilen alakoulun 4\u20136 \u00a0luokkien kev\u00e4tjuhlassa. Ennen suvivirren veisuuta julistettiin stipendien ja lukudiplomien saajat. J\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4 my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n ahkerille lukijoille. En yll\u00e4ttynyt huomatessani, ett\u00e4 valtaisa enemmist\u00f6 lukudiplomin saajista oli tytt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n

Eiv\u00e4th\u00e4n pojat lue, heill\u00e4 on parempaa tekemist\u00e4.<\/p>\n

Niin oli minullakin aina lukion viimeiseen luokkaan asti, jolloin innostuin modernistisesta lyriikasta. Teinin\u00e4 ja varhaisnuorena muistan lukeneeni kaksi romaania: V\u00e4in\u00f6 Linnan Tuntemattoman sotilaan<\/em> ja Paavo Rintalan Leningradin kohtalosinfonian<\/em>. En tarttunut niihin siksi, ett\u00e4 olisin ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta. Minua kiinnosti toinen maailmansota.<\/p>\n

Henkil\u00f6historiani vuoksi olen aina suhtautunut ep\u00e4ilev\u00e4sti erilaisiin lukemista edist\u00e4viin kampanjoihin. En suinkaan vastusta niit\u00e4, p\u00e4invastoin, arvostan ihmisi\u00e4, jotka pyyteett\u00f6m\u00e4sti uurastavat kirjallisuuden puolesta.\u00a0Minussa vain ei ole lobbarihenke\u00e4. En ole yritt\u00e4nyt usuttaa edes omia poikiani lukemaan, eiv\u00e4tk\u00e4 he ole kirjojen parissa viihtyneetk\u00e4\u00e4n. \u201dLukekaa, jos silt\u00e4 tuntuu\u201d, sanon heille.<\/p>\n

Olen samoilla linjoilla kuin argentiinalainen prosaisti C\u00e9sar Aira, joka nimettiin taannoin Man Booker Internationalin ehdokkaaksi. Palkintokandidaattien julkistusta seuranneessa lehtihaastattelussa Airaa pyydettiin suosittelemaan jotain lukuisista teoksistaan. H\u00e4n vastasi, ettei halua suositella kirjojaan kellek\u00e4\u00e4n. \u201dItse asiassa en halua suositella edes kirjallisuutta kellek\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Lukemisen pit\u00e4isi olla vapaaehtoista, omasta intohimosta kumpuavaa. Voiko intohimoa tartuttaa? En tied\u00e4. Kenties on mahdollista luoda ymp\u00e4rist\u00f6, jossa intohimo voi puhjeta kukkaan.<\/p>\n

Jos poikani innostuvat joskus lukemaan, minulla on hyllyt t\u00e4ynn\u00e4 kirjoja. Valitkoot sielt\u00e4, mielens\u00e4 mukaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Viime vuosina olen kuullut runsaasti puheenvuoroja siit\u00e4, kuinka kirjallisuus vahvistaa ihmissuhdetaitoja ja edist\u00e4\u00e4 mielenterveytt\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4llaisia argumentteja toki pit\u00e4\u00e4\u00a0esitt\u00e4\u00e4 nykyisen\u00e4 hy\u00f6dyn aikakautena. Jos saadaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t uskomaan, ett\u00e4 kirjallisuudesta koituu hyv\u00e4\u00e4 kansantaloudelle ja kansanterveydelle, julkisen rahoituksen saaminen onnistuu paremmin. Lobbarit jatkakoot ty\u00f6t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Henkil\u00f6kohtaisesti minun on vaikea innostua ajatuksesta, ett\u00e4 lukemisesta\u00a0olisi saatava\u00a0kouriintuntuvia ulkokirjallisia hy\u00f6tyj\u00e4. En kiist\u00e4, etteik\u00f6 kirjallisella kulttuurilla olisi ollut monia suotuisia, sivilisoivia vaikutuksia yhteiskunnillemme. Niit\u00e4 ei silti kannata ylikorostaa. Historiassa riitt\u00e4\u00e4 esimerkkej\u00e4 kirjallisesti sivistyneist\u00e4 ihmisist\u00e4, jotka ovat sopivissa olosuhteissa \u00e4ityneet hirmutekoihin.<\/p>\n

Aina kun kuulen puhuttavan kirjallisuudesta empatian edist\u00e4j\u00e4n\u00e4, mieless\u00e4ni h\u00e4iv\u00e4ht\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Ilmari Kianto kirjoitti punaisista naissotilaista. Eik\u00f6 Kianto ollut lukenut tarpeeksi maailmankirjallisuutta, kun tuli vuodattaneeksi niin raakalaismaista teksti\u00e4?<\/p>\n

Lapsuudestani muistan, ett\u00e4 etenk\u00e4\u00e4n vanhemmat ihmiset eiv\u00e4t olleet yksiselitteisen vakuuttuneita lukemisen siunauksellisuudesta. Silloisen kotikaupunkini kaduilla vaelteli hassahtaneen oloinen nainen, joka oli valmistunut nuorena filosofian maisteriksi. Sed\u00e4t ja t\u00e4dit tiesiv\u00e4t kertoa, ett\u00e4 nainen oli lukenut liikaa ja mennyt sen vuoksi j\u00e4rjilt\u00e4\u00e4n: \u201dTulee sit\u00e4 hulluksi lukemallakin.\u201d<\/p>\n

Olen joskus haaveillut siit\u00e4, ett\u00e4 kaunokirjallisuus vapautuisi sakralisoidusta asemastaan.<\/p>\n

Mit\u00e4 jos romaanien liepeisiin alettaisiin painaa samanlaisia varoitustekstej\u00e4 kuin tupakkiaskien kansiin? Mit\u00e4 jos Elinkeinoel\u00e4m\u00e4n keskusliitto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos patistelisivat kansalaisia lukemaan v\u00e4hemm\u00e4n ja liikkumaan enemm\u00e4n? Mit\u00e4 jos Matti Apunen kiivailisi Helsingin Sanomien palstoilla kaunokirjallisuuden nihilistisest\u00e4, yritt\u00e4j\u00e4hengelle vihamielisest\u00e4 arvomaailmasta?<\/p>\n

Innostuisivatko pojat kirjoista, jos lukemisessa olisi kapinallisuuden vivahde?<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Olisiko minusta tullut huonompi ihminen, jos en olisi ruvennut himolukijaksi?<\/p>\n

Joitakin vuosia sitten luin maanisesti Gustave Flaubertin kirjeenvaihtoa. Erin\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4 minussa oli silloin alttiutta monille Flaubertin esitt\u00e4mille ihmisvihamielisille ajatuksille. Mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 luin, sit\u00e4 kitker\u00e4mp\u00e4\u00e4 sappea sisuksistani pursusi. Ny\u00f6kyttelin innoissani kun Flaubert kirjotti:<\/p>\n

Min\u00e4 uskon, ett\u00e4 joukko, m\u00e4\u00e4r\u00e4, lauma tulee aina olemaan vihattava. Merkitt\u00e4v\u00e4 on vain pieni ajattelijoiden joukko, aina samojen, jotka siirt\u00e4v\u00e4t soihdun eteenp\u00e4in.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Yksitt\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 Flaubert osasi rakastaa, mutta ajatellessaan ihmiskuntaa, maanmiehi\u00e4\u00e4n tai kotiseutunsa tavallista v\u00e4ke\u00e4 h\u00e4nen oli mahdoton l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n suopeutta, saati helli\u00e4 tunteita. Miss\u00e4 ikin\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki v\u00e4kijoukkoja, h\u00e4n n\u00e4ki typeryytt\u00e4, kopeutta, kelvottomuutta. Flaubert eli aikana, jolloin modernisaatio alkoi muokata maailmaa uusiksi ja syntyi urbaani el\u00e4m\u00e4ntyyli muotivouhotuksineen. Flaubertille massakulttuurin syleilem\u00e4t v\u00e4kijoukot olivat kauhistus, koska ne eiv\u00e4t koostuneet h\u00e4nen kaltaisistaan taiteilijaneroista vaan typerist\u00e4, sieluttomista porvareista.<\/p>\n

Omaksuin Flaubertin ajatuksia melkeinp\u00e4 kirjaimellisesti, koska ne antoivat lohtua omaan viihtym\u00e4tt\u00f6myyteni. Kirjoitin yhden romaaninkin (Ranskalaisen yst\u00e4v\u00e4n<\/em>), jossa toteutin kirjallisen roolileikin kuvittelemalla kaksi sensibiliteetilt\u00e4\u00e4n Flaubertin ja Baudelairen kaltaista henkil\u00f6hahmoa nykyaikaisiin ympyr\u00f6ihin. Baudelaire oli Flaubertin ik\u00e4toveri ja yht\u00e4 vakaumuksellinen porvareiden vihaaja.<\/p>\n

J\u00e4lkeenp\u00e4in olen luonnehtinut tuolloista el\u00e4m\u00e4nvaihettani \u201dkaudeksi ihmisvihaajana\u201d. Kulutin melkein kaiken aikani lukemalla ja kirjoittamalla, minusta uhkasi tulla samanlainen haamumainen olento kuin niist\u00e4 kalpeista nuorukaisista, jotka eiv\u00e4t tee muuta kuin pelaavat tietokonepelej\u00e4.<\/p>\n

Olin kirjallisuuden ongelmak\u00e4ytt\u00e4j\u00e4, ep\u00e4terveell\u00e4 tavalla Flaubertin vaikutuksen alainen.<\/p>\n

Mik\u00e4 minut havahdutti?<\/p>\n

Yksinkertaisesti se, ett\u00e4 aloin tuntea oloni siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, ennen kaikkea ruumiillisesti. Tajusin, ett\u00e4 tein kaiken v\u00e4\u00e4rin. Istuin v\u00e4\u00e4rin, seisoin v\u00e4\u00e4rin, k\u00e4velin v\u00e4\u00e4rin, hengitin v\u00e4\u00e4rin. Olin levoton ja pingottunut, sis\u00e4ll\u00e4ni kihisi kaiken aikaa. P\u00e4\u00e4tin muuttaa elintapani, opetella tekem\u00e4\u00e4n perusasiat oikein. Halusin laittaa itseni kuntoon.<\/p>\n

Opettelen edelleen hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oikein, mutta menen koko ajan parempaan suuntaan. Sis\u00e4ll\u00e4ni ei en\u00e4\u00e4 kihise, ajatukset virtaavat keve\u00e4mpin\u00e4.<\/p>\n

En min\u00e4 Flaubertia hyl\u00e4nnyt ole, mutta suhtaudun h\u00e4neen eri tavalla kuin ennen ja luen h\u00e4nt\u00e4 vivahteikkaammin, v\u00e4hemm\u00e4n kirjaimellisesti. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koe mink\u00e4\u00e4nlaista tarvetta “sanoutua irti” aiemmin kirjoittamistani jutuista. Kirjailijoilla, kuten kaikilla ihmisill\u00e4, on erilaisia el\u00e4m\u00e4nvaiheita, jotka heijastuvat siihen, miten he asioita tekev\u00e4t.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Amerikkalainen prosaisti William Gass lienee painiskellut samanlaisten asioiden parissa kuin min\u00e4. H\u00e4n nostaa Flaubertin kirjeenvaihdon henkil\u00f6kohtaiseen kaanoniinsa esseekokoelmassaan A Temple of Texts<\/em>, mutta korostaa samalla, ett\u00e4 Flaubertin kirjeit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lukea terveen kriittisesti.<\/p>\n

Gass oppi ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa kiukkuaan tutkimalla Flaubertin raivoa, mutta h\u00e4nest\u00e4 ei tullut sen pahempaa kuin \u201dkolmannen luokan fanaatikko\u201d.<\/p>\n

Vaikka Gass tunnustaa oikeamielisen vihan hy\u00f6dyllisyyden henkisess\u00e4 taistelussa typeryytt\u00e4 ja valheellisuutta vastaan, h\u00e4n t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vihaa ei saa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 holtittomaksi. \u201dUskoakseni viha tappoi lopulta Flaubertin, eik\u00e4 se tehnyt kovin hyv\u00e4\u00e4 C\u00e9linellek\u00e4\u00e4n\u201d, Gass kirjoittaa.<\/p>\n

Ent\u00e4p\u00e4 min\u00e4? Onko minusta tullut kirjallisuuden s\u00e4vyis\u00e4 kohtuuk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4, kun sisuksistani ei pursua sappea entiseen malliin? Tuskin. Taidan olla Gassin kaltainen \u201dkolmannen luokan fanaatikko.\u201d<\/p>\n

Ei minusta ikip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saa mannekiinia kirjallisuuden henkist\u00e4 tasapainoa edist\u00e4ville vaikutuksille.<\/p>\n

 <\/p>\n

PS.<\/p>\n

On toki yksitt\u00e4isi\u00e4 lukukokemuksia, joiden j\u00e4lkeen tunnen aitoa iloa & eheytt\u00e4, vaikkapa Tua Forsstr\u00f6min lyriikka ja Tim Parksin Teach Us to Sit Stillin<\/em> kaltaiset ei-l\u00e4ssytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ei-ohjelmallista el\u00e4m\u00e4nviisautta henkiv\u00e4t teokset.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin eilen alakoulun 4\u20136 \u00a0luokkien kev\u00e4tjuhlassa. Ennen suvivirren veisuuta julistettiin stipendien ja…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":13,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/05\/flaubert-300x149.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1143"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1143"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1143\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1874,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1143\/revisions\/1874"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1143"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1143"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1143"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}