{"id":115,"date":"2013-03-02T10:29:00","date_gmt":"2013-03-02T08:29:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuus-ja-elaman-pelastaminen\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:27","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:27","slug":"kirjallisuus-ja-elaman-pelastaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuus-ja-elaman-pelastaminen\/","title":{"rendered":"Kirjallisuus ja el\u00e4m\u00e4n pelastaminen"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa David Shieldsin uudesta kirjasta How Literature Saved My Life<\/i>, mutta ei ole huvittanut. El\u00e4n taas vaihteeksi aikoja, jolloin kaikenlainen kirjoittaminen tuntuu vastenmieliselt\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4<\/a> Lauri Sihvosen merkint\u00e4 Shieldsist\u00e4 sai minut v\u00e4\u00e4nt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tietokoneen \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n

Sihvosta \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 Shieldsin “omahyv\u00e4isyys” ja “itsekorostus”. Ymm\u00e4rr\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa, mutta toisaalta: Shieldsin kirjalliseen ohjelmaan kuuluu peittelem\u00e4t\u00f6n subjektiviisuus ja henkil\u00f6kohtaisuus, oman kirjoittajapersoonan esill\u00e4 pit\u00e4minen. En pid\u00e4 Shieldsi\u00e4 sen narsistisempana kirjoittajana kuin vaikkapa Paul Austeria. Tai oikeastaan: Austerin narsismi on rasittavampaa, koska h\u00e4n ulkoistaa sen teoksiinsa. Useimmat Austerin romaanit ovat kansankielell\u00e4 ilmaistuna “tekotaiteellista paskaa”. Amerikkalainen kriitikko James Wood on luonnehtinut Austeria ontoksi ja kliseiseksi kertojaksi. H\u00e4nen teoksensa ovat 80-prosenttisesti silkkaa perusproosaa, mutta antaakseen itsest\u00e4\u00e4n kirjallisesti nokkelan vaikutelman, h\u00e4n rakentaa perusproosansa p\u00e4\u00e4lle erilaisia “edistyksellisi\u00e4” narratiivisia kikkoja ja intertekstuaalisia kiemuroita.<\/p>\n

Austerin kaltaiset piilonarsistit toisinaan \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t, toisinaan haukotuttavat minua. Shieldsille annan h\u00e4nen itsetehostuksensa anteeksi, koska h\u00e4n ei edes yrit\u00e4 piilotella alhaisia motiivejaan. Jos h\u00e4n poseeraa, h\u00e4n tekee sen t\u00e4ysin avoimesti.<\/p>\n

Sihvonen mainitsee my\u00f6s, kuinka h\u00e4nt\u00e4 nyppi Shieldsin edellisess\u00e4 teoksessa Reality Hunger<\/i> sen tapa “m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 dogmaattisesti” kokonaista kirjallisuuden alaa eli fiktiivist\u00e4 kertomakirjallisuutta. Taaskin ymm\u00e4rr\u00e4n, mit\u00e4 Sihvonen tarkoittaa, mutta samalla tekee mieli sanoa vastaan. Jos Hannu Raittila tai Jonathan Franzen vaativat, ett\u00e4 “romaanit on kirjoitettava ytimens\u00e4 ymp\u00e4rille ja kunnioittaen t\u00e4m\u00e4n taidemuodon perusolemusta”, harva \u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mill\u00e4 ihmeen oikeudella Raittila tai Franzen kokee asiakseen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 romaanitaiteen perusolemuksen. Heit\u00e4 ei moisesta “dogmaattisuudesta” laiteta tilille, koska he edustavat kertomakirjallisuuden valtavirtaa. Eli eiv\u00e4t uhkaa ket\u00e4\u00e4n. Mutta mit\u00e4p\u00e4 siit\u00e4. Shields ei tekeydy uhriksi ja valita osaansa vaan niin sanotusti “jatkaa keskustelua”.<\/p>\n

Yht\u00e4 kaikki, minun on pakko tunnustaa, ettei How Literature Saved My Life<\/i> tehnyt j\u00e4rin suurta vaikutusta. Shields esitti teesins\u00e4 perinteisen kertomakirjallisuuden kulttuurisen relevanssin ehtymisest\u00e4 vakuuttavasti Reality Hungerissa<\/i>. Uusi teos ei tuo juuri mit\u00e4\u00e4n uutta sen paremmin ajatuksellisesti kuin el\u00e4myksellisesti, vaikka nimens\u00e4 mukaisesti pyrkii olemaan henkil\u00f6kohtaisempi. Minua rasittaa How Literature Saved My Lifess\u00e4<\/i> ennen kaikkea se, ett\u00e4 Shields toistelee tuttuja iskulauseitaan etenem\u00e4tt\u00e4 niist\u00e4 tekstin tasolla mihink\u00e4\u00e4n. H\u00e4n jaksaa jankuttaa siit\u00e4, millainen kirjallisuus h\u00e4nt\u00e4 puhuttelee ja millaisia kirjoja haluaa kirjoittaa, mutta ei p\u00e4\u00e4se tuumasta toimeen. Tulee mieleen anekdootti, jonka Shields kertoo er\u00e4\u00e4st\u00e4 opiskelijastaan. Opiskelija yritti pitk\u00e4\u00e4n kirjoittaa romaania ja kokosi sit\u00e4 varten suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t erilaista aineistoa. “Se aineisto on romaanisi, usko pois”, Shields neuvoi opiskelijaa.<\/p>\n

How Literature Saved My Lifess\u00e4<\/i> Shields on pikemminkin koonnut aineiston kirjaa varten kuin kirjoittanut kirjan, mik\u00e4 toki lienee h\u00e4nen tarkoituksensakin. Tekstikollaaseihin perustuva kirjallinen estetiikka toimi hienosti Reality Hungerissa, <\/i>mutta uuden teoksen miniesseet, muistiinpanot, anekdootit ja sitaatit eiv\u00e4t syvene painokkaaksi kirjalliseksi ainekseksi. Mielest\u00e4ni Shieldsin olisi kannattanut valita kerronnallisempi ote ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 teesien naulaaminen t\u00e4ll\u00e4 kertaa v\u00e4hemm\u00e4lle. Tai vaihtoehtoisesti typist\u00e4\u00e4 kerronnallisia jaksoja ja tehd\u00e4 ohjelmallisemmin fragmentaarista tekstiainesta. Nyt ollaan h\u00e4iritsev\u00e4sti puolitiess\u00e4, katsotaanpa asiaa kummasta suunnasta tahansa.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4st\u00e4 asiasta olen Sihvosen kanssa varauksetta samaa mielt\u00e4: teoksen k\u00f6yhin jakso on “Fifty-five works I swear by”, jossa Shields listaa itselleen t\u00e4rke\u00e4t teokset. Onkohan h\u00e4n saanut idean t\u00e4h\u00e4n listaan William Gassilta? Jos on, niin h\u00e4vetk\u00f6\u00f6n. Gassin essee “A Temple of Texts: Fifty Literary Pillars” on aidosti n\u00e4kemyksellinen katsaus tekij\u00e4lleen t\u00e4rkeisiin mestariteoksiin, kun taas Shieldsin r\u00e4pellys on kuin nopeasti suollettua blogiteksti\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa David Shieldsin uudesta kirjasta How Literature Saved…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":754,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/how-lit-saved.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/how-lit-saved.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/115"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=115"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/115\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2001,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/115\/revisions\/2001"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/754"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=115"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=115"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=115"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}