{"id":1163,"date":"2015-06-06T11:46:34","date_gmt":"2015-06-06T08:46:34","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1163"},"modified":"2018-02-28T09:25:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:15","slug":"kirjallisen-selfien-klassinen-taitaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjallisen-selfien-klassinen-taitaja\/","title":{"rendered":"Kirjallisen selfien klassinen taitaja"},"content":{"rendered":"<p>&nbsp;<\/p>\n<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/06\/montaigne.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-full wp-image-1164\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/06\/montaigne.jpg\" alt=\"Montaigne\" width=\"287\" height=\"175\" \/><\/a><\/p>\n<p>Blogaaminen on kirjoituksen paluuta teini-ik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>N\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Horace Engdahl, entinen Ruotsin akatemian sihteeri, joka opittiin tuntemaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon julkistajana.<\/p>\n<p>Olen joitakin kertoja siteerannut Engdahlia sosiaalisen median ja el\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n keskusteluissa. Useimmiten reaktiot ovat sit\u00e4, ett\u00e4 Engdahlia haukutaan kelkasta pudonneeksi elitistiksi. Henkil\u00f6kohtaisesti minua ei h\u00e4nen v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 \u00e4rsyt\u00e4 tai loukkaa, vaikka olen aktiivinen bloginpit\u00e4j\u00e4. Sen todenper\u00e4isyydest\u00e4 en uskalla sanoa mit\u00e4\u00e4n, koska en seuraa blogeja niin laajasti, ett\u00e4 tohtisin esitt\u00e4\u00e4 yleiskatsauksia.<\/p>\n<p>Loukkaantumista \u2013 oli asia mik\u00e4 tahansa \u2013 pyrin yleens\u00e4kin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mieluummin vaikka suutun. En pid\u00e4 siit\u00e4 yleiseksi k\u00e4yneest\u00e4\u00a0\u201dargumentointitavasta\u201d, jossa henkil\u00f6 A v\u00e4itt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6 B:n olevan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, koska se mit\u00e4 henkil\u00f6 B sanoo, loukkaa henkil\u00f6 A:n tunteita.<\/p>\n<p>Juha Sepp\u00e4l\u00e4 kirjoittaa Parnasson (2\/2015) kolumnissaan: \u201dOlen sill\u00e4 tavalla rajoittunut ihminen, ett\u00e4 luulin Ruotsin akatemian entisen sihteerin Horace Engdahlin olevan jonkinlainen protokollahahmo, joka rinnastui joulurauhan julistajaan Brinkkalan talon parvekkeelta.\u201d Luettuaan Engdahlin aforismeista ja miniesseist\u00e4 koostuvan suomennosvalikoiman <em>Sen j\u00e4lkeen savuke <\/em>(Siltala 2013, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Jyrki Kiiskinen) Sepp\u00e4l\u00e4 joutui tarkistamaan k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n: Engdahl onkin merkitt\u00e4v\u00e4 kirjailija.<\/p>\n<p>Olen samaa mielt\u00e4, Engdahl on merkitt\u00e4v\u00e4 kirjailija. Se ei tietystik\u00e4\u00e4n tarkoita, ett\u00e4 h\u00e4n olisi lausunut viisaita sanoja rinnastaessaan blogaamisen teinimeininkiin. Kirjailijat nyt sanovat\u00a0mit\u00e4 sattuu, merkitt\u00e4v\u00e4tkin.<\/p>\n<p>Suomennosvalikoimasta l\u00f6ytyy teksti \u201dTaantumuksellisia pohdintoja I-XX&#8221;, jossa Engdahl esitt\u00e4\u00e4 edell\u00e4 mainitut kriittiset huomionsa blogeista. Se ei koostu laiskoista heitoista, vaan sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 relevanttia\u00a0pohdintaa. Engdahl vertailee nykyist\u00e4 sosiaalisen median kirjoittelua Michel de Montaignen (1533-92) edustamaan klassiseen esseistiikkaan.<\/p>\n<p>Asetelma on kiinnostava, koska olen varma, ett\u00e4 Montaigne ryhtyisi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n blogia, jos palaisi keskuuteemme.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Montaignen \u00a0esseiden kolmas ja viimeinen osa <em>Esseit\u00e4 III<\/em> ilmestyi vastik\u00e4\u00e4n suomeksi (WSOY 2015, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Renja Salminen). Se on minulle viime aikojen t\u00e4rkeimpi\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjoja. Kunniapaikalla kirjahyllyss\u00e4ni ovat my\u00f6s 2003 julkaistu ensimm\u00e4inen ja 2008 julkaistu toinen osa.<\/p>\n<p>Esseit\u00e4 kirjoitettiin toki jo antiikissa, mutta Montaigne paalutti esseistiikan kirjallisuushistoriaan. H\u00e4nen tekstins\u00e4 soveltuvat yh\u00e4 esimerkeiksi siit\u00e4, mit\u00e4 lauseilla voi saada aikaan, kun kirjoittamista eiv\u00e4t m\u00e4\u00e4rit\u00e4 ennalta omaksutut kerronnan konventiot tai muodon ja sommittelun ihanteet. Montaignelle essee oli kyn\u00e4ll\u00e4 ajattelemista ja h\u00e4nen kyn\u00e4ns\u00e4 oli yht\u00e4 vapaa ja oikukas kuin h\u00e4nen ajatuksensa. Teksti hakee alati uusia v\u00e4yli\u00e4 ja eksyy t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 iloisille harhapoluille.<\/p>\n<p>Aiheinaan Montaignella oli periaatteessa koko el\u00e4m\u00e4n kirjo, mutta lopulta kaikki aiheet\u00a0tiivistyv\u00e4t yhteen ja samaan, h\u00e4neen itseens\u00e4. Korostuneimmin se n\u00e4kyy esseiden kolmannessa osassa. \u201dKukaan ei koskaan ole k\u00e4sitellyt aihetta, jonka h\u00e4n hallitsee ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin kuin min\u00e4 valitsemani aiheen; omalla alallani olen maailman oppinein mies\u201d, Montaigne perustelee itsetutkiskelua kirjoittamisensa l\u00e4ht\u00f6kohtana.<\/p>\n<p>Juuri henkil\u00f6kohtaisuus tekee Montaignesta nykyp\u00e4iv\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta kiinnostavan hahmon. J\u00e4lkimodernia kulttuuriamme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 <em>reality hunger<\/em>, todellisuudenn\u00e4lk\u00e4. Autofiktio ja tunnustuksellisuus ovat vahvoilla kirjallisuudessa, tosi-tv ja dokumentit televisiotuotannossa, el\u00e4ytyv\u00e4 raportointi journalismissa. Arkista el\u00e4m\u00e4\u00e4mme hallitseva sosiaalinen media puolestaan on loputonta suoraa l\u00e4sn\u00e4oloa.<\/p>\n<p>Stephen Toulmin huomauttaa humanismin perint\u00f6\u00e4 tutkivassa teoksessaan <em>Kosmopolis<\/em>, ett\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n ihmisen on helppo samastua Montaignen ajatteluun, koska sit\u00e4 ei m\u00e4\u00e4rit\u00e4 sen paremmin kristinuskon kuin varhaisen valistuksen dogmatismi. Montaigne puhuu ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta tuntevan subjektin v\u00e4litt\u00f6myydell\u00e4. H\u00e4n ammentaa yht\u00e4 lailla arkisista kokemuksistaan ja yst\u00e4vilt\u00e4\u00e4n kuulemistaan jutuista kuin antiikin klassikoiden kirjoituksista.<\/p>\n<p>\u201dPuhun paperille samalla tavoin kuin ensimm\u00e4iselle vastaantulijalle\u201d, Montaigne kirjoittaa. Tulee mieleen, ett\u00e4 jos h\u00e4n todellakin luotti kehen tahansa vastaantulijaan yht\u00e4 paljon kuin lukijaansa, h\u00e4n taisi olla varsin hyv\u00e4uskoinen sielu. Montaigne nimitt\u00e4in tekee lukijalleen v\u00e4lill\u00e4 kiusallisenkin tarkasti selkoa paheistaan, puutteistaan ja intiimiel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. H\u00e4n tunnustaa huonot p\u00f6yt\u00e4tapansa siin\u00e4 miss\u00e4 siittimens\u00e4 vaatimattoman koon.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Avoimen rupatteleva tyyli tuntui Montaignen aikalaisista radikaalilta ja jopa h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Montaigne ei onneksi tinkinyt tyylist\u00e4\u00e4n tippaakaan, pikemminkin p\u00e4invastoin. H\u00e4n halusi hyl\u00e4t\u00e4 ulkokultaiset ja kahlitsevat siveellisyyden normit ja toivoi esimerkkins\u00e4 kannustavan lukijoita tekem\u00e4\u00e4n samoin: \u201dSuokoon Jumala, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4inen estottomuuteni houkuttelisi nykyajan ihmiset olemaan vapaita.\u201d<\/p>\n<p>Vapaus ei tarkoittanut Montaignelle l\u00e4skiksi ly\u00f6mist\u00e4, sit\u00e4, ett\u00e4 jokainen tekee mit\u00e4 huvittaa. Kyse oli ennen muuta hengen vapaudesta. Montaigne piti esikuvanaan Sokratesta ja omaksui h\u00e4nelt\u00e4 ajatuksen, jonka mukaan tutkimaton el\u00e4m\u00e4 ei ole el\u00e4misen arvoista.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 sokraattinen ideaali erottaa Montaignen nykyp\u00e4iv\u00e4n minuuden kultista, ja siit\u00e4 me omaan egoomme tukehtuvat voisimme ottaa opiksemme. Montaignen itsetutkiskelu ei muistuta terapiasukupolven neuroottista napan\u00f6yhd\u00e4n kaivamista eik\u00e4 h\u00e4nen tunnustuksellisuutensa ole samanlaista laskelmoivaa minuuden representaatiota kuin \u201drohkeilla paljastuksilla\u201d ratsastavilla kirjailijoilla, kolumnisteilla tai bloggareilla.<\/p>\n<p>Tehdess\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n esseidens\u00e4 aiheen Montaigne ei k\u00e4pertynyt narsistisesti sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, vaan pyrki syvemp\u00e4\u00e4n vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. H\u00e4n halusi jakaa persoonastaan muille, ei patsastella \u201dparhaana versiona\u201d itsest\u00e4\u00e4n. Kiitollisinta Montaignen esseiss\u00e4 onkin huomata, kuinka h\u00e4nen yksinpuhelunsa kasvaa vuoropuheluksi lukijan kanssa. \u201dKaiken, mink\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n Montaignesta, l\u00f6yd\u00e4n my\u00f6s itsest\u00e4ni\u201d, sanoi Pascal (1623-62). Sama tunne valtaa usein minutkin Montaignea lukiessa, vaikka tietoisuus ajallisesta et\u00e4isyydest\u00e4 ei h\u00e4vi\u00e4isik\u00e4\u00e4n mielest\u00e4ni.<\/p>\n<p>Vuorovaikutukseen hakeutuminen kasvaa Montaignelle esseiden kolmannessa osassa suoranaiseksi eetokseksi: \u201dOlen ihmisille velkaa kokonaiskuvan itsest\u00e4ni. Kuvaukseni viisaus on siin\u00e4, ett\u00e4 se on t\u00e4ysin totuudenmukainen, suorapuheinen ja kaunistelematon.\u201d Totuudenmukaisuudella Montaigne ei tarkoita \u201dsyv\u00e4n minuuden\u201d l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. H\u00e4nen esseemin\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy moniulotteisena ja ristiriitaisena. Se muistuttaa pikemminkin nippua luonnoksia kuin luonnosten pohjalta maalattua edustavaa omakuvaa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>El\u00e4m\u00e4kerroissa ja historiateoksissa Montaignea luonnehditaan skeptikoksi. H\u00e4nelle oli tunnusomaista koetella vallitsevia totuuksia ja tarkastella aikakautensa ilmi\u00f6it\u00e4 kriittisen v\u00e4limatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mutta skeptisyys ei kuvaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nen suhdettaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan, h\u00e4n erittelee asiaan kuuluvalla viileydell\u00e4 my\u00f6s omia p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttymi\u00e4\u00e4n ja vaikuttimiaan.<\/p>\n<p>Systemaattisena ajattelijana Montaignea ei voi pit\u00e4\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n edes sellaista asemaa tavoitellut. Antiikin runoilijat vaikuttivat h\u00e4neen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon kuin filosofit, mutta h\u00e4n itse ei ollut sensibiliteetilt\u00e4\u00e4n sen paremmin runoilija kuin filosofi. Esseisteille tunnusomaiseen tapaan Montaigne oli kiinnostunut ennen muuta ajatuksista, kun taas runoilijat ovat kiinnostuneita sanoista ja filosofit tiedosta.<\/p>\n<p>Mitk\u00e4\u00e4n asiat eiv\u00e4t ole esseistille liian v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi, koska pienetkin el\u00e4m\u00e4n ja olemassaolon detaljit voivat laittaa uteliaan mielen liikkeeseen. Montaignelle kyn\u00e4ll\u00e4 ajattelemisesta muodostui luonteva tapa hankkia ymm\u00e4rryst\u00e4 maailmasta, ja nimenomaan ymm\u00e4rryst\u00e4, ei lopullisia totuuksia. Tieto ja tiedon perustukset olivat h\u00e4nelle aina suhteellisia, jatkuvasti paikkaansa hakevia.<\/p>\n<p>Lopulta Montaignen kiinnostuksen kohteita eiv\u00e4t olleet el\u00e4m\u00e4n ilmi\u00f6t sin\u00e4ns\u00e4, vaan pikemminkin mieli, joka niiden parissa askartelee ja pyrkii muodostamaan niist\u00e4 jonkinlaisen k\u00e4sityksen.<\/p>\n<p>Melkein kaikki kirjoittamisen eetokseen liittyv\u00e4t asiat, jotka nousevat\u00a0Montaignen teksteist\u00e4, ovat sellaisia, joita olen vuosien edetess\u00e4 oppinut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ihanteinani \u2013 niin esseistin\u00e4 kuin bloggarina.<\/p>\n<p><em>(T\u00e4m\u00e4n tekstin pohjana on Paranssoon 3\/2015 kirjoittamani arvio Montaignen Esseet III:sta)<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&nbsp; Blogaaminen on kirjoituksen paluuta teini-ik\u00e4\u00e4n. N\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Horace Engdahl, entinen Ruotsin&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/06\/montaigne.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1163"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1163"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1163\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1873,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1163\/revisions\/1873"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1163"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1163"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1163"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}