{"id":1197,"date":"2015-06-20T09:08:10","date_gmt":"2015-06-20T06:08:10","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1197"},"modified":"2018-02-28T09:25:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:15","slug":"camusn-sivullisessa-murhattu-arabi-saa-nimen-ja-kasvot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/camusn-sivullisessa-murhattu-arabi-saa-nimen-ja-kasvot\/","title":{"rendered":"Camus’n Sivullisessa murhattu arabi saa nimen ja kasvot"},"content":{"rendered":"

\"camus<\/a><\/p>\n

\u201d\u00c4iti el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin.\u201d Noilla sanoilla alkaa Kamel Daoudin romaani Meursault, contre-enqu\u00eate<\/em> (englanniksi The Meursault Investigation<\/em>). Avauslause on muunnelma Albert Camus\u2019n Sivullisesta<\/em>, kuten itse romaanikin.<\/p>\n

Sivullisen<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Meursault tappaa rannalla arabin, mutta kirjan lukijat eiv\u00e4t saa tiet\u00e4\u00e4 edes arabin nime\u00e4. Camus typist\u00e4\u00e4 h\u00e4net filosofisten pohdintojensa rekvisiitaksi. Algerian luonnonilmi\u00f6t, aurinko, kuumuus, hiekka ja meri, saavat Camus\u2019lta paneutuneemman huomion. Eik\u00e4 Meursault\u2019ta lopulta tuomita murhasta, vaan yhteis\u00f6ns\u00e4 vastaisesta kapinasta. \u201dMies, joka ei itke \u00e4itins\u00e4 hautajaisissa, ansaitsee kuolemantuomion\u201d, Camus selitti Sivullisen<\/em> ydinajatusta.<\/p>\n

Conor Cruise O\u2019Brien on huomauttanut, ett\u00e4 Ranskan siirtomaavallan aikana Algeriassa yksik\u00e4\u00e4n oikeusistuin ei olisi m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt ranskalaiselle kuolemantuomiota arabin tappamisesta. Voidaankin perustellusti kysy\u00e4, laittoiko Camus rikoksen uhriksi arabin, jotta l\u00e4nsimaisten lukijoiden olisi helpompi n\u00e4hd\u00e4 Meursault\u2019n \u201dmoraalinen sankaruus\u201d, vaikka h\u00e4n teknisess\u00e4 mieless\u00e4 olikin murhaaja.<\/p>\n

Vastavetona Sivulliselle<\/em> Daoud antaa omassa romaanissaan arabille paitsi nimen (Musa) my\u00f6s el\u00e4m\u00e4ntarinan. Muodoltaan Meursault, contre-enqu\u00eate <\/em>muistuttaa Camus\u2019n viimeist\u00e4 romaania Putoamista<\/em>, sill\u00e4 kerronta rakentuu kapakassa viihtyv\u00e4n vanhenevan miehen monologista. Nykyhetkess\u00e4 tapahtuvaa yksinpuhelua pit\u00e4\u00e4 Harun, Musan nuorempi veli, joka oli seitsenvuotias Sivullisen<\/em> tapahtumien aikoihin vuonna 1942. H\u00e4nt\u00e4 kuuntelee tapauksesta kiinnostunut toimittaja tai dokumentaristi.<\/p>\n

K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Musan ruumista ei koskaan l\u00f6ydetty eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt merkint\u00f6j\u00e4 virallisiin asiapapereihin. Musa julistettiin kuoliaaksi uskonnollisten lakien mukaisen 40 p\u00e4iv\u00e4n odotusajan j\u00e4lkeen, mutta Harun ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 yrittiv\u00e4t vuosikymmenet selvitt\u00e4\u00e4 surman yksityiskohtia. \u00c4idille vanhemman pojan kohtalosta tuli suoranainen pakkomielle, mink\u00e4 vuoksi Harunista tuntuu, ett\u00e4 Musa oli \u00e4idin todellinen poika, h\u00e4n itse pelkk\u00e4 varjo. Perheen is\u00e4 h\u00e4visi teille tietym\u00e4tt\u00f6mille Harunin ollessa pieni.<\/p>\n

Daoudin romaanissa Meursault ei ole fiktiivinen henkil\u00f6, vaan Sivullisen<\/em> omael\u00e4m\u00e4kerrallinen tekij\u00e4, maailmanmaineeseen noussut kirjailija. Lukiessaan Sivullista<\/em> Harun kokee sen eksistentiaaliset pohdinnat l\u00e4heisiksi, mutta ei p\u00e4\u00e4se yli siit\u00e4, ett\u00e4 sana \u201darabi\u201d esiintyy kirjassa toistuvasti nime\u00e4 vailla. Kirja avaa n\u00e4kym\u00e4n surmaajan sieluun, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 surmatun, Harunin veljen, anonyymiksi, vieraaksi, toiseksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Harun puhuu Meursault\u2019sta \u201dteid\u00e4n sankarinanne\u201d. Romaanin sis\u00e4isess\u00e4 maailmassa sanat osoitetaan Harunin kertomusta dokumentoivalle seuralaiselle, mutta laajemmassa mieless\u00e4 kohteena olemme me l\u00e4nsimaiset lukijat. Meursault on \u201dmeid\u00e4n sankarimme\u201d, onhan Sivullinen<\/em> 1900-luvun eurooppalaisen romaanikirjallisuuden juhlituimpia teoksia.<\/p>\n

Aikalaisvastaanotto 1940-luvulla ei kiinnitt\u00e4nyt huomiota arabin nimett\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4tt\u00e4miseen, mutta my\u00f6hempin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 kolonialismin kritiikin voimistuessa t\u00e4h\u00e4n ep\u00e4kohtaan tartuttiin hanakasti. Siin\u00e4 mieless\u00e4 Daoud ei tee uutta avausta, vaan asettuu osaksi pitk\u00e4\u00e4 ja polveilevaa keskustelua.<\/p>\n

Camus\u2019n suhde Algeriaan on her\u00e4tt\u00e4nyt polemiikkia my\u00f6s laajemmin kuin Sivullisen<\/em> osalta, koska h\u00e4n ei liputtanut Algerian vapaustaistelun puolesta, toisin kuin useimmat ranskalaiset intellektuellit.<\/p>\n

Neuvostoliiton vankileirit ja Unkarin kansannousun tukahduttamisen Camus kyll\u00e4 tuomitsi, mutta kommunismin rikosten p\u00f6yhiminen ei ollut 1950-luvun kulttuuripiireiss\u00e4 suosittua. \u201dSinustakin tulee murhaaja\u201d, Camus ilmoitti yst\u00e4v\u00e4lleen, joka kertoi liittyneens\u00e4 kommunistipuolueeseen.<\/p>\n

Miksi moraalisesti n\u00e4in suoraselk\u00e4inen kirjailija ei yksiselitteisesti irtisanoutunut Ranskan siirtomaahallinnosta?<\/p>\n

Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 siihen vaikutti Camus\u2019n oma tausta. H\u00e4n oli pied noir<\/em>, Algeriassa syntynyt ja kasvanut ranskalainen. Vastoin poliittisia realiteetteja h\u00e4n el\u00e4tteli loppuun asti haavetta jaetusta Algeriasta, ranskalaisten ja arabien rinnakkainelosta. H\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s huoletti, miten h\u00e4nen Algeriassa asuvalle \u00e4idilleen k\u00e4visi vapaustaistelun melskeess\u00e4. Terrori-iskut olivat arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4neet sivullisia. Tukholmassa Nobel-palkintoseremonioiden yhteydess\u00e4 Camus sanoi puolustavansa oikeudenmukaisuutta, mutta asettavansa \u00e4itins\u00e4 sen edelle.<\/p>\n

Se ei ollut kaikkein fiksuin lausunto, mutta kuvasti Camus\u2019n Algeria-suhteen ongelmallisuutta.<\/p>\n

Algeria ei ollut Camus\u2019lle mustavalkoinen kysymys oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, kuten Jean-Paul Sartrelle, Simone de Beauvoirille ja muille pariisilais\u00e4lyk\u00f6ille, joilla ei ollut juuria Pohjois-Afrikassa. Camus\u2019n suhdetta Algeriaan s\u00e4vytti henkist\u00e4 tuskaa tuottava kompleksisuus ja ambivalenssi.<\/p>\n

Yht\u00e4 kaikki, j\u00e4lkimaailman silmiss\u00e4 Algeria ja arabit ovat tahra Camus\u2019n moralistin kilvess\u00e4. Siit\u00e4 emme p\u00e4\u00e4se mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Min\u00e4 en silti\u00a0herist\u00e4isi k\u00e4rkk\u00e4\u00e4sti sormea. Tony Judt totesi Camus\u2019sta, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n ei ep\u00e4r\u00f6inyt tehd\u00e4 periaatteellista eroa hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lille, h\u00e4nell\u00e4 riitti ymm\u00e4rryst\u00e4 inhimillisille heikkouksille. Samaa voisi toivoa Camus\u2019n kriitikoilta.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Daoudin romaani ei ole pelkk\u00e4 syytekirjelm\u00e4. Pikemminkin se asettuu Camus\u2019n kanssa vuoropuheluun. Teksti vilisee viittauksia Sivulliseen<\/em> ja Camus\u2019n muuhun tuotantoon. Er\u00e4\u00e4t romaanin jaksot ovat tyylilt\u00e4\u00e4n, kerronnaltaan ja asetelmiltaan suoria muunnelmia Sivullisesta.<\/em><\/p>\n

Harun syyllistyy samanlaiseen rikokseen kuin Meursault. 20 vuotta Musan kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4n ottaa hengilt\u00e4 ranskalaisen siirtolaisen Joseph Larquais\u2019n, mutta ei p\u00e4iv\u00e4saikaan auringon paahteessa, vaan y\u00f6ll\u00e4 kuun loisteessa.<\/p>\n

Vasta itsen\u00e4istyneen Algerian silmiss\u00e4 Harunin varsinainen rikos ei kuitenkaan ole ranskalaisen surmaaminen, vaan se, ettei h\u00e4n osallistunut vapaustaisteluun. H\u00e4pe\u00e4kseen Harun tappoi Larquais\u2019n vasta aselevon julistamisen j\u00e4lkeen. \u201dMe emme ole tappajia, olemme vapauttajia\u201d, tapausta tutkiva upseeri ilmoittaa.<\/p>\n

Jos Sivullisessa<\/em> Algeria j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ksi kulissiksi, Daoudin romaanissa se nousee t\u00e4rkeiden teemojen joukkoon. Harunin mielest\u00e4 h\u00e4nen kotimaansa on ajautunut surkeaan tilaan, sill\u00e4 vapaustaistelun aikaiset ihanteet ovat v\u00e4istyneet uskonnollisen fanatismin tielt\u00e4. Harunista sukeutuu kapinoiva ihminen camuslaisessa hengess\u00e4. H\u00e4n julistaa uskonnollisen kurin ja j\u00e4rjestyksen vaalijoille:<\/p>\n

Siell\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n! Siell\u00e4 ei ole ikin\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n! Moskeija on tyhj\u00e4, minareetti on tyhj\u00e4. Itse tyhjyys vallitsee!<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Romaanin loppujakso, jossa Harun her\u00e4\u00e4 tiedostamaan el\u00e4m\u00e4n perimm\u00e4isen absurdiuden on Sivullisen<\/em> viimeisten sivujen harkittua toisintoa. Tosin sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 Harun hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 vimmaisen monologinsa tuoksinassa imaamin kimppuun siin\u00e4 miss\u00e4 Meursault hy\u00f6kk\u00e4si papin kimppuun.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Huomionarvoista Daoudin romaanissa on, ett\u00e4 kriittisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 edelleen mahdolliseksi n\u00e4hd\u00e4 Meursault\u2019ssa sankarillisuutta, koska sen verran voimallisesti\u00a0Harun samastuu loppujaksossa Meursault\u2019n osaan.<\/p>\n

Samalla tavalla min\u00e4kin samastuin siihen aikoinaan lukiessani Sivullisen<\/em> ensimm\u00e4isen kerran. Sivullinen<\/em> oli yksi nuoruuteni t\u00e4rkeimmist\u00e4 romaaneista, koska minuun vetosi ajatus kapinallisesta, joka kuolemantuomion uhallakin kielt\u00e4ytyy kumartamasta kollektiivisia myyttej\u00e4 ja vastustaa paitsi pappia ja tuomaria my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n absurdiudesta kumpuavaa ep\u00e4toivoa.<\/p>\n

Vuosien saatossa monet kirjallisuusihmiset ovat kyseenalaistaneet t\u00e4m\u00e4n Camus\u2019n innokkaasti lukijoilleen tarjoileman lukutavan. Rene Girard luonnehti Sivullista<\/em> esteettisesti vahvaksi mutta moraalisesti heikoksi teokseksi, mink\u00e4 vuoksi Meursault ei ansaitse lukijoiden sympatiaa.<\/p>\n

\u201dJos murhaajaa ei pidet\u00e4 vastuullisena teoistaan, miten on mahdollista pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net tuomitseviakaan?\u201d Girard kysyi. Miksi yht\u00e4 romaanihenkil\u00f6\u00e4 pit\u00e4isi tarkastella eri asteikolla kuin muita? Voiko olla \u201dsyyt\u00f6nt\u00e4\u201d murhaajaa? Voimmeko kelpuuttaa murhaajan moraaliseksi sankariksemme?<\/p>\n

Luettuani Sivullisen<\/em> uudestaan muutama vuosi sitten minun oli vaikea n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 samanlaista ylev\u00e4\u00e4 kapinaa kuin olin nuorempana n\u00e4hnyt. H\u00e4nell\u00e4 ei ole ohjelmaa, suunnitelmaa tai vakaumuksia. H\u00e4nen olemassaolonsa on tyhj\u00e4\u00e4, mekaanista, unenomaista.<\/p>\n

Meursault ei ole sen paremmin Raskolnikov kuin Josef K, syyllisyyden tai syytt\u00f6myyden kategoriat eiv\u00e4t ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 mahdu h\u00e4nen maailmankuvaansa. H\u00e4n on turta niin kristillisyydelle kuin humanismille. H\u00e4ness\u00e4 ei ole positiivista voimaa. H\u00e4nell\u00e4 on ajoittain jopa vaikeuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikeudenk\u00e4yntins\u00e4 kulkua. Millaiseen vastarintaan sellainen ihminen kykenee?<\/p>\n

Toisaalta Meursault\u2019n hahmossa asuu peruuttamaton ristiriita.<\/p>\n

En ole t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt selville esimerkiksi siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa, kun sanoo menett\u00e4neens\u00e4 onnellisuutensa tapettuaan arabin. Minun on vaikea n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen aikaisemmassa, \u201dvapaan miehen\u201d el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n pilkahdustakaan onnellisuudesta. H\u00e4nt\u00e4 ei hetkauta yst\u00e4vyys, rakkaus tai uralla kunnostautuminen. Mik\u00e4\u00e4n inhimillinen ei ole h\u00e4nelle merkityksellist\u00e4.<\/p>\n

Romaanin lopussa Meursault kokee suuren oivalluksensa keksiess\u00e4\u00e4n tahon, jolle kaikki on viel\u00e4 merkityksett\u00f6m\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin h\u00e4nelle itselleen. Se taho on meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 mykk\u00e4 ja tunteeton universumi.<\/p>\n

Siin\u00e4p\u00e4 syli, johon Meursault kokee voivansa onnellisena nukahtaa. Sankarillistako?<\/p>\n

 <\/p>\n

PS<\/p>\n

 <\/p>\n

Kamel Daoud on saanut romaanistaan ansaitusti suitsutusta, mutta valitettavasti my\u00f6s harmia. Algeriassa uskonoppineet ovat leimanneet h\u00e4net apostaatiksi eli islamin uskon luopioksi ja vaatineet h\u00e4nelle tuomiota jumalanpilkasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201d\u00c4iti el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin.\u201d Noilla sanoilla alkaa Kamel Daoudin romaani Meursault, contre-enqu\u00eate…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/06\/camus-a-300x131.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1197"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1197"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1197\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1871,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1197\/revisions\/1871"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1197"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1197"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1197"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}