{"id":12,"date":"2015-01-04T14:19:00","date_gmt":"2015-01-04T12:19:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/runoutta-joka-vaikutti\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:19","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:19","slug":"runoutta-joka-vaikutti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/runoutta-joka-vaikutti\/","title":{"rendered":"Runoutta, joka vaikutti"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n
Vuoden toinen ostokseni on uusi peiliovi eteisen komeroon. Vanhasta s\u00e4rkyi lasi, ilke\u00e4sti.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Vuoden ensimm\u00e4inen ostokseni oli Paavo Haavikon Kootut runot<\/i>, jonka Teos julkaisi hiljattain. T\u00e4ll\u00e4 ylen kookkaalla & painavalla 900-sivuisella j\u00e4rk\u00e4leell\u00e4 rikkoisi peilioven lasin vaivatta. Jopa v\u00e4h\u00e4n paksummankin lasin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
N\u00e4ill\u00e4 kahdella tapauksella on kuitenkin vain ajallinen yhteys. Peilioven lasin hajottivat riehaantuneet koirat juuri kun olin uppoutunut Haavikon koottuihin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Miksi Haavikon lyyrinen tuotanto on t\u00e4ytynyt taas niputtaa yksiin kansiin? H\u00e4nelt\u00e4h\u00e4n on julkaistu koottuja runoja aiemminkin. No, ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 uutukainen on se kootuista kootuin, l\u00e4hestulkoon kaiken kattava laitos, johon sis\u00e4ltyy my\u00f6s kokoelmien ulkopuolella julkaistuja ja kokonaan julkaisemattomia runoja. <\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Minulla on ollut 1980-luvun lopulta saakka kaksi paksua Haavikon kokoomateosta Runot 1949-1974<\/i> ja Runoelmat<\/i>. Ostin ne nuorena opiskelijana ja suurelta osin ne kasvattivat minusta kirjallisuuden lukijan, kokijan ja lopulta my\u00f6s tekij\u00e4n. Vuosien saatossa hyllyyni on kertynyt my\u00f6s Haavikon yksitt\u00e4isi\u00e4 runokokoelmia, ei suinkaan kaikkia, mutta useimmat 1980-luvulta eteenp\u00e4in ilmestyneet.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kun kuulin Teoksen julkaisevan Kootut runot<\/i>, tiesin ett\u00e4 minun on se hankittava.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 50 parasta sivua Haavikon runoutta ovat maailmankirjallisuuden ehdotonta huippua. Samaan ei minun asteikollani yll\u00e4 kukaan toinen suomalainen runoilija, mutta t\u00e4m\u00e4 on toki t\u00e4ysin subjektiivinen n\u00e4kemys. My\u00f6s Haavikon tuotannon perusosa, ehk\u00e4 300-400 sivua Kootuista runoista<\/i>, on lyriikan riemujuhlaa. Huonoimmillaankin Haavikko oli Haavikko, hutaistun tuntuisistakin teksteist\u00e4 paistaa h\u00e4nen harvinaislaatuinen taitonsa ja herkkyytens\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Moni pit\u00e4\u00e4 Talvipalatsia<\/i> Haavikon runouden komeimpana saavutuksena. Ja ovathan sen villit kielellisten rekistereiden vaihdokset vaikuttavia ja tyhjentym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Talvipalatsin <\/i>jokainen lukukerta on erilainen, aina sielt\u00e4 paljastuu jotain uutta. <\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Henkil\u00f6kohtainen suosikkini on kuitenkin Puut, kaikki heid\u00e4n vihreytens\u00e4<\/i>, Haavikon ainoa 1960-luvulla julkaistu runokokoelma. Sen voi n\u00e4hd\u00e4 saranateoksena h\u00e4nen tuotannossaan. Kuvallisuus ja keskeislyyrisyys saa rinnalleen laajakantoisempaa historian ja yhteiskunnan tarkastelua, joka leimaa vahvasti Haavikon my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 runoutta. Puut, kaikki heid\u00e4n vihreytens\u00e4<\/i> on kokoelmana r\u00f6nsyilev\u00e4, mik\u00e4 tekee siit\u00e4 kiehtovan. Jos sen lukee kerralla alusta loppuun, p\u00e4\u00e4see monenlaisiin paikkoihin ja monenlaisille seuduille.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4rkeit\u00e4 kokoelmia minulle ovat my\u00f6s vuosina 1987-1990 ilmestyneet Viisi sarjaa nopeasti virtaavasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/i>, Toukokuu, ikuinen<\/i> ja Talvirunoja<\/i>. Se varmaankin johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 niiden ilmestymisen aikaan kirjoitin itse runoja ja Haavikko oli johtot\u00e4hteni. En osaa lukea noita kokoelmia muistamatta erin\u00e4isi\u00e4 tuokioita s\u00e4hk\u00f6kirjoituskoneen \u00e4\u00e4rell\u00e4, kun tuntui maailman t\u00e4rkeimm\u00e4lt\u00e4 asialta kirjoittaa runokokoelma ja saada se julki parikymppisen\u00e4 Haavikon tapaan.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Sain tehty\u00e4 ja julkaistua kokoelman tavoittelemassani aikataulussa, mutta runoilijaa minusta ei tullut. Olin aina prosaisti, runoilijanakin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Haavikko on lyyrikkona niin voimallinen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 on mahdoton hyv\u00e4ksy\u00e4 kokonaan. H\u00e4nt\u00e4 vastaan tekee mieli my\u00f6s kapinoida. <\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Vuosien varrella on ollut aikoja, jolloin en ole halunnut tai voinut tarttua Haavikon runoihin. Olen ollut varma, ettei niit\u00e4 kannata lukea en\u00e4\u00e4, koska olen ne lukenut l\u00e4pi niin t\u00e4ydellisesti, kokonaisvaltaisesti, lopullisesti.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Monet Haavikon lyyriikan korkeamodernistiset piirteet ovat saaneet osakseen kipakkaa arvostelua, joko suoraan eli yksil\u00f6idysti tai ep\u00e4suoraan eli viisikymment\u00e4lukulaiseen estetiikkaan yleisesti kohdistuen. My\u00f6s Haavikon oraakkelimaista kryptisyytt\u00e4 on kritisoitu, jopa irvailtu.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Olen ny\u00f6kytellyt Haavikko-kriitikoille, heill\u00e4 on pointtinsa. Mutta aina kun olen palannut takaisin Haavikon lyriikan \u00e4\u00e4relle, se on voittanut minut puolelleen. Arvostelijat voivat sit\u00e4 j\u00e4yt\u00e4\u00e4, mutta eiv\u00e4t murentaa. Haavikko on syvempi, v\u00e4kev\u00e4mpi, moni-ilmeisempi kuin kyseenalaistajansa. Samaa ei voi sanoa kaikista h\u00e4nen viisikymment\u00e4lukulaisista aikalaisistaan. Esimerkiksi Tuomas Anhavan lyriikka tuntuu kovin rajoittuneelta kaiken sen valossa, mit\u00e4 my\u00f6hemmin on runoudessa tapahtunut.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
En ole harjaantunut lyriikasta kirjoittaja, joten en rupea laatimaan pitk\u00e4\u00e4 analyysi\u00e4 Haavikon tuotannosta. Haavikolta itselt\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyy moniakin ohjelmanjulistuksilta maistuvia tekstej\u00e4, joista toiset ovat enemm\u00e4n ja toiset v\u00e4hemm\u00e4n vakuuttavia. Alla oleva, Kootuista runoista<\/i> sivulta 656 l\u00f6ytyv\u00e4 runo, tiivist\u00e4\u00e4 varsin hyvin haavikkomaisen runousopin:<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
\n

Runous ei ole vuodenaika \/ eik\u00e4 s\u00e4\u00e4 \/ vaan ilmasto, \/ ei paikka eik\u00e4 maisema vaan \/ yleisp\u00e4tev\u00e4 talous ja historia \/ yhdess\u00e4 talossa. \/ El\u00e4m\u00e4\u00e4 enempi intohimo. \/ Niin muurattu ett\u00e4 niin monesta \/ kuin se on muurattu \/ se on saumatonta. \/ Saumat ovat kaikki n\u00e4kyviss\u00e4, \/ erilliset kivet yht\u00e4 p
\naatta.<\/i><\/span><\/p><\/blockquote>\n<\/div>\n

<\/div>\n
Haavikon runous koostuu samaan aikaan yksityisist\u00e4 ja yleisp\u00e4tevist\u00e4 asioista, henkil\u00f6kohtainen kokemus niveltyy talouteen ja historiaan. Subjekti ei ole itseriittoinen, itseens\u00e4 sulkeutuva, vaan maailmassa toimiva, maailmaa ihmettelev\u00e4, kykenev\u00e4 tuntemaan “el\u00e4m\u00e4\u00e4 enempi intohimoa.” Ja runo on orgaaninen kokonaisuus, vapaan mittaan kirjoitettu mutta vapaassa mitassaan tarkkaan sommiteltu, “yht\u00e4 paatta”.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Paitsi ett\u00e4 Haavikko on antanut minulle lukijana paljon h\u00e4nen lyriikallaan on ollut my\u00f6s laajempaa merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. <\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Esseekokoelmassani Yhden hengen orgiat<\/i> kerroin, kuinka l\u00f6ysin lukion viimeisen\u00e4 vuotena Haavikon ja muutamien muiden modernistien runouden. Ennen sit\u00e4 en juurikaan lukenut kirjallisuutta. En siis ole koskaan tehnyt tuttavuutta scifin, fantasian tai nuortenkirjojen kanssa toisin kuin monet sellaiset, jotka olivat yl\u00e4aste- ja lukioik\u00e4isin\u00e4 himolukijoita. Aloitin lyriikasta ja se eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 on vaikuttanut siihen, ett\u00e4 minusta kehittyi lukija, jolle sanojen vivahteet ja kielen rytmi ovat kaiken perusta. En ole oikeastaan koskaan janonnut mukaansa tempaavia tarinoita saati pystynyt nauttimaan kirjoista, joissa muut asiat (kuten juoni ja henkil\u00f6kuvaus) toimivat, mutta sanataiteellinen puoli t\u00f6ks\u00e4htelee.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Ensikosketukseni lyriikkaan ei ollut analyyttinen vaan affektiivinen ja emotionaalinen, jopa ruumiillinen. Mit\u00e4 enemm\u00e4n vietin aikaa Haavikon parissa, sit\u00e4 tiukemmin runot kietoivat minut otteeseensa. En etsinyt niist\u00e4 totuuslauseita vaan luin niit\u00e4 vaistonvaraisesti. Ne olivat minulle sanoista tehty\u00e4 musiikkia: rytmi, sointi ja kuvallisuus merkitsiv\u00e4t enemm\u00e4n kuin totuuslauseet. Parhaimmillaan runot auttoivat minut vaikeiden hetkien ylitse. <\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Lukiovuosiani varjostivat ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset ahdistuskohtaukset, joista en hulluksi leimautumisen pelossa hiiskunut kellek\u00e4\u00e4n. Sympaattinen hermostoni kiihtyi, hiki kihosi pintaan, k\u00e4det t\u00e4risiv\u00e4t ja happi tuntui loppuvan. Ahdistuksen hetkell\u00e4 otin tavakseni toistella mieless\u00e4ni lempirunojeni s\u00e4keit\u00e4. Se tepsi. P\u00e4\u00e4lle vy\u00f6ryv\u00e4 paniikki v\u00e4istyi ja sympaattinen hermostoni rauhoittui. Uskoin, ettei mik\u00e4\u00e4n pysty musertamaan minua niin kauan kuin muistan ulkoa Puut, kaikki heid\u00e4n vihreytens\u00e4<\/i> -kokoelman parhaat runot. Ne kulkivat kanssani pahan karkottavana loitsuna, ja kulkevat edelleen.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Haavikon 1980-luvun runokokoelmat ja proosateos Yritys omaksikuvaksi<\/i> saivat minut kiinnostumaan taloudesta ja osakemarkkinoista. Ellei t\u00e4llaista alttiutta olisi syntynyt, ansaitsisin kuukausipalkkani varmaan jotenkin muuten kuin kirjoittamalla n\u00e4ist\u00e4 kovin ep\u00e4runollisista asioista, joista Haavikko onnistui tekem\u00e4\u00e4n kirjallisuutta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Olen ollut usein Haavikolle salaa kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 minusta ei tullut esimerkiksi kulttuuritoimittajaa. El\u00e4m\u00e4ni olisi kapeampaa, jos palkkaty\u00f6ss\u00e4ni kirjoittaisin toisten tekemist\u00e4 kirjoista ja vapaa-ajallani kirjoittaisin itse kirjoja. Kun on p\u00e4iv\u00e4n tuijottanut ruutua, jossa juoksevat p\u00f6rssikurssit ja valuuttojen ja raaka-aineiden hintanoteeraukset, tuntuu mukavalta palata kotiin ja uppoutua lukemaan runoja tai esseit\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuoden toinen ostokseni on uusi peiliovi eteisen komeroon. Vanhasta s\u00e4rkyi lasi, ilke\u00e4sti.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":657,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":22,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Haavikon-2Bkootut.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Haavikon-2Bkootut.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/12"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=12"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/12\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1898,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/12\/revisions\/1898"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/657"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=12"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=12"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=12"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}