{"id":1227,"date":"2015-07-26T17:17:35","date_gmt":"2015-07-26T14:17:35","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1227"},"modified":"2018-02-28T09:25:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:15","slug":"jokaisessa-kirjailijassa-asuu-pieni-idiootti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/jokaisessa-kirjailijassa-asuu-pieni-idiootti\/","title":{"rendered":"Jokaisessa kirjailijassa asuu pieni idiootti"},"content":{"rendered":"

\"Created<\/a><\/p>\n

Albert Einsteinin tunnetuimpia sitaatteja on\u00a0h\u00e4nen typeryyden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4: \u201dToistaa samaa asiaa yh\u00e4 uudelleen ja odottaa eri lopputulosta.\u201d Tuo m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 kuvastaa my\u00f6s kirjailijan ty\u00f6t\u00e4. Kirjailija uurastaa kaksi tai kolme vuotta teoksensa parissa vain huomatakseen sen hautautuvan jokasyksyisen kirjatulvan alle. Harmistusta kest\u00e4\u00e4 jokusen viikon, sitten kirjailija ryhdist\u00e4ytyy ja alkaa ty\u00f6st\u00e4\u00e4 taas uutta teosta, vaikka tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 odottaa sama kohtalo kuin edellisi\u00e4.<\/p>\n

Idiootin hommaa.<\/p>\n

K\u00e4rjist\u00e4nk\u00f6 liikaa? Mahdollisesti.\u00a0T\u00e4sm\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 olisi kai sanoa, ett\u00e4 tyypillinen kirjailija saa huomiota juuri sen verran, ett\u00e4 tuntee olevansa marginaalissa mutta ei tyystin unohdettu. P\u00e4iv\u00e4lehdet julkaisevat arvosteluja, jokunen toimittaja pyyt\u00e4\u00e4 haastattelua, kirjamessuilla on esiintyminen sivulavalla primetimen ulkopuolella. Lukijoitakin n\u00e4ytt\u00e4isi olevan muutaman invataksillisen verran.<\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 astelemista ei nousta bestselleristiksi, k\u00e4\u00e4nn\u00f6smarkkinoiden komeetaksi tai Imagen kansikuvahahmoksi, harvemmin my\u00f6sk\u00e4\u00e4n valveutuneiden piirien ihailemaksi proosataiteen uudistajaksi. Ollaan vain ihan tavallisia\u00a0kirjailijoita.<\/p>\n

Miksi kirjailija kirjoittaa? Ei ainakaan rahan t\u00e4hden. Tuskin my\u00f6sk\u00e4\u00e4n maineen, koska viimeist\u00e4\u00e4n toisen teoksen julkaisemisen j\u00e4lkeen k\u00e4y selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kirjailija vastaa julkisuuden hahmona jalkapallon kakkosdivisioonan joukkueen vasenta pakkia. Kerran minulta kysyttiin, mit\u00e4 julkisuus odottaa kaltaiseltani kirjailijalta. Siihen oli helppo vastata: \u201dEi yhtik\u00e4s mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Kirjailijuus on outo\u00a0sekoitus kutsumusta, toiston pakkoa, j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 toivoa tulevien sukupolvien suosiosta ja puhdasta idiotismia.<\/p>\n

Toisinaan kollegoiden kanssa keskustellessa vilahtaa ajatus, ett\u00e4 joskus ennen oli paremmin. Ennen arvostettiin kunnon kirjallisuutta eik\u00e4 kumarrettu viihteelle, ennen ei tanssittu markkinoiden ja julkisuuden pillin mukaan, ennen oli parempia kriitikoita ja sivistyneempi\u00e4 lukijoita.<\/p>\n

H\u00f6p\u00f6h\u00f6p\u00f6. Mit\u00e4\u00e4n kulta-aikaa ei koskaan ollutkaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Jos nykyajan \u201dpinnallinen ja kaupallinen\u201d meno ahdistaa, kannattaa lukea Pekka Tarkan toimittama teos Kirjailija ja h\u00e4nen kustantajansa. Volter Kilven ja Alvar Renqvistin kirjeenvaihto 1931-1938<\/em>. Se sopii lohtukirjaksi taisteluv\u00e4symyst\u00e4 poteville kirjailijoille ja n\u00e4k\u00f6kulmien avartajaksi kaikille kirjallisesta kulttuurista kiinnostuneille.<\/p>\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n perspektiiviss\u00e4 Volter Kilven Alastalon salissa<\/em> on Seitsem\u00e4n veljeksen<\/em> ja Tuntemattoman sotilaan<\/em> veroinen klassikko, mutta sen aikalaisvastaanotto muistutti pikemminkin keskivertoromaanin kuin kuolemattoman mestariteoksen vastaanottoa.<\/p>\n

Kun Alastalon salissa<\/em> julkaistiin 1933, odotukset olivat kovat niin kirjailijalla kuin kustantajalla. Kilpi oli ty\u00f6st\u00e4nyt romaaniaan vuosikaudet\u00a0ja saatuaan sen vihdoin painotuotteena hyppysiins\u00e4\u00a0tunsi paitsi iloa ja tyytyv\u00e4isyytt\u00e4 my\u00f6s \u201djonkinmoista surumielt\u00e4\u201d. H\u00e4n t\u00e4hdensi Renqvistille tuntevansa ty\u00f6ns\u00e4 arvon, eik\u00e4 antaisi mahdollisten negatiivisten kritiikkien itse\u00e4\u00e4n horjuttaa.<\/p>\n

Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Kilpi uskoikin taiteellisiin n\u00e4kyihins\u00e4, mutta h\u00e4nen kirjeist\u00e4\u00e4n huokuu my\u00f6s kalvavaa v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyksi tulemisen pelkoa. Ent\u00e4 jos kirjallinen maailma ei kykenek\u00e4\u00e4n ottamaan vastaan Alastalon salin<\/em> kaltaista teosta? V\u00e4lill\u00e4 pelko heilahti uhmakkuudeksi. Kun Otavan markkinointiosasto kysyi, mink\u00e4laisille lukijapiireille Kilpi oli romaaninsa kirjoittanut, h\u00e4n vastasi: \u201dTuleville suomalaisille lukijapolville\u201d. Jostain syyst\u00e4 virkkeen loppu on yliviivattu: \u201dmutta ei nykyiselle, myrkytetylle, sielultaan ja verilt\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Otavalle Alastalon salin<\/em> kaltaisen j\u00e4rk\u00e4leen julkaiseminen ei ollut v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen juttu, sill\u00e4 yhti\u00f6 oli 1930-luvun alun pulavuosina suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Alvar Renqvist ei ollut \u201dkaunokirjallisesti kovin valveutunut kustantaja\u201d, kuten Pekka Tarkka esipuheessaan sanoo, mutta Kilven proosan taiteellisiin ansioihin h\u00e4n uskoi lujasti. Samalla h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4nnitti, riitt\u00e4isik\u00f6 Alastalon salille<\/em> tarpeeksi myynti\u00e4, jotta kustantamo saisi edes\u00a0omansa takaisin.<\/p>\n

Myynnin edist\u00e4miseksi Renqvist suostutteli Kilpe\u00e4 Akateemisen kirjakaupan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n matineaan, vaikka kirjailijaa hirvitti julkinen esiintyminen suuressa salissa \u201driitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien \u00e4\u00e4nivarojensa\u201d vuoksi.<\/p>\n

Pyyd\u00e4n n\u00e4in ollen nyt tiedustella k\u00e4sityst\u00e4nne, pid\u00e4ttek\u00f6 mainostuksen kannalta hy\u00f6dyllisen\u00e4 lupautumistani kysymyksess\u00e4 olevan matinean avustajaksi, vai saatanko ep\u00e4yty\u00e4. Oma haluni olisi ep\u00e4ytyminen, mutta mukaudun my\u00f6skin esiintymiseen, jos kustannusliikkeen taholta se pidet\u00e4\u00e4n suotavana. <\/em><\/p><\/blockquote>\n

Markkinointiponnisteluja enemm\u00e4n Kilpi ja Renqvist h\u00e4t\u00e4iliv\u00e4t\u00a0kuitenkin kriitikoiden suhtautumista. Ensimm\u00e4iset arviot Alastalon salista<\/em> tulivat Helsingin Sanomista ja Turun Sanomista. Ne her\u00e4ttiv\u00e4t Kilvess\u00e4 \u201doudon kohistavan mutta ep\u00e4mieluisan tunteen\u201d. Suurimmaksi p\u00e4hk\u00e4ilyn aiheeksi nousi kuitenkin se, mit\u00e4 aikakauden johtava kriitikko V.A. Koskenniemi mahtaa kirjoittaa Uudessa Suomessa. Arvio viipyi ja viipyi ja Kilpi tuskaili, mahtaako Koskenniemi tuntea h\u00e4nt\u00e4 kohtaan penseytt\u00e4 henkil\u00f6kohtaisella tasolla.<\/p>\n

Marraskuussa 1933 Kilpi kirjoitti Renqvistille jo varsin defaitistisessa s\u00e4vyss\u00e4. Alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Alastalon salissa<\/em> ei tavoita lukijoita eiv\u00e4tk\u00e4 lehdetk\u00e4\u00e4n huomioi sit\u00e4 niin laajasti kuin olisi voinut toivoa. Joulukuussa Renqvist vahvisti Kilven ik\u00e4v\u00e4t aavistukset oikeiksi: \u201dKysynt\u00e4 ei ole ollut kovin suuri, olin puolestani odottanut melkoisesti parempaa.\u201d<\/p>\n

Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 Renqvist raportoi, ett\u00e4 Alastalon salin<\/em> I osaa on myyty 800 kpl ja II osaa kaksisataa kappaletta v\u00e4hemm\u00e4n. Tuttuja lukuja nykyp\u00e4iv\u00e4n kirjailijoille. Jos kotimainen uutuusromaani myy yli tuhat kappaletta, sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kohtuullisena m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Alastalon salin<\/em> levikki oli ankara pettymys niin kirjailijalle kuin kustantajalle. Renqvist esitti myyntitavoitteiden pett\u00e4misest\u00e4 liikemiesm\u00e4isen analyysin: \u201dKaikkein suurimpia esteit\u00e4 siihen, ettei Alastalon salissa<\/em> kirjakaupallisesti menestynyt niin kuin sen olisi pit\u00e4nyt, oli juuri sen suuri laajuus, joka peloitti niit\u00e4 kirjakauppakundeja, jotka pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t liian laajoja ja sen kautta my\u00f6s liian kalliita kirjoja.\u201d<\/p>\n

Jos Alastalon salin<\/em> kaltaista romaania tarjottaisiin nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kustantajille, monet heist\u00e4 tekisiv\u00e4t samanlaisen analyysin kuin Renqvist. Mutta tekisiv\u00e4tk\u00f6 he sen jo etuk\u00e4teen ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t, ettei kannata ottaa taloudellista riski\u00e4? T\u00e4ytyy muistaa, ett\u00e4 Kilpi oli teosta tarjotessaan unohduksiin painunut kirjailija, h\u00e4n ei ollut julkaissut mit\u00e4\u00e4n viiteentoista vuoteen.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Volter Kilpi ei el\u00e4nyt apurahojen varassa, vaan ty\u00f6skenteli Turun yliopiston ylikirjastonhoitajana ja rahoitti taiteellisen ty\u00f6ns\u00e4 omasta kukkarostaan. Silkka taloudellinen j\u00e4rki olisi puoltanut kirjallisten hommien lopettamista Alastalon salin<\/em> tuoman pettymyksen j\u00e4lkeen. Kutsumus vei kuitenkin voiton ja Kilpi jatkoi kirjallisessa idiootin oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4 julkaisten Saaristolaissarjansa kaksi muuta osaa, Pit\u00e4j\u00e4n pienimpi\u00e4<\/em> ja Kirkolle<\/em>, 1934 ja 1937.<\/p>\n

Vuotta ennen kuin Kirkolle<\/em> ilmestyi, Kilpi kirjoitti Renqvistille synk\u00e4n tilinteon yli vuosikymmenen mittaisista taiteellisista ponnistuksistaan. El\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 loppuun saattamiseksi h\u00e4n oli uhrannut omaisuuttaan nelj\u00e4nnesmiljoona markkaa ja havainnut ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6varat ehtyv\u00e4t ennen kuin loppu tulee.<\/p>\n

Olen odottanut kirjoilleni edes senverran yleis\u00f6menestyst\u00e4, ett\u00e4 ne olisivat jonkinmoisena kymmenvuoden ty\u00f6kumulointina rahoittaneet jatkamisen, mutta siin\u00e4 laskuissani petyin. Ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain makulatuuriksi Otavan varastohyllyille, kunnes ne ilmestyv\u00e4t kirjojen ruumispaareille, alennusmyyntiluetteloon. Lienee t\u00e4m\u00e4 Suomen kansa lukuhaluista kansaa, mutta latteata sen lukuhalu on: se lukee vain \u2019vuoden merkkikirjoja\u2019 kinastellakseen sitte niiden kelvottomuudesta. <\/em><\/p><\/blockquote>\n

Vastauskirjeess\u00e4\u00e4n Renqvist s\u00e4esti kirjailijansa johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4: \u201dEmme voi muuta kuin ihmetellen todeta, ett\u00e4 suomalaisen yleis\u00f6n kirjallinen maku on viel\u00e4 kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi kuin mit\u00e4 min\u00e4 otaksuin.\u201d<\/p>\n

Historian tuomio oli onneksi armollisempi. Lukeva yleis\u00f6 \u2013 tai ainakin sen valveutunein osa \u2013 kasvoi kuin kasvoikin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Alastalon salissa<\/em> klassikon. Synkimpin\u00e4kin hetkin\u00e4\u00e4n Kilpi osasi kyll\u00e4 sen aavistaa. Kuten h\u00e4n Renqvistille julisti: \u201dOlen selvill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 en aikaani n\u00e4e.\u201d<\/p>\n

Tuo uskonvarmuus varjeli Kilpe\u00e4 oman idiotisminsa tunnistamiselta ja tunnustamiselta. Niin kuin se varjelee kaikkia muitakin kirjailijoita, tulipa heist\u00e4 klassikkoja tai ei. Kirjailijan on ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin yliarvioitava oman ty\u00f6ns\u00e4 laatu ja merkitys jaksaakseen pakertaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Joskus j\u00e4lkimaailma osoittaa, ett\u00e4 kyse ei sittenk\u00e4\u00e4n ollut yliarvoimisesta.<\/p>\n

Ja ne muut, unohduksiin painuvat kirjailijat, kirjailijoiden valtaisa enemmist\u00f6: kyll\u00e4 heid\u00e4nkin teoksistaan s\u00e4ilyy j\u00e4lki\u00e4 toisten, taitavampien tai\u00a0arvostetumpien kirjailijoiden teoksissa. He ovat sit\u00e4 humusta, josta kirjallinen kulttuuri kasvaa. Ehk\u00e4 hek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t ole idiootteja, loppujen lopuksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Albert Einsteinin tunnetuimpia sitaatteja on\u00a0h\u00e4nen typeryyden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4: \u201dToistaa samaa asiaa yh\u00e4 uudelleen…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/07\/alastalon-salissa-1024x576.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1227"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1227"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1227\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1869,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1227\/revisions\/1869"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1227"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1227"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1227"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}