{"id":1244,"date":"2015-08-16T14:24:37","date_gmt":"2015-08-16T11:24:37","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1244"},"modified":"2018-02-28T09:25:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:15","slug":"kirjailijanero-josta-tehtiin-kulttuurista-rihkamaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjailijanero-josta-tehtiin-kulttuurista-rihkamaa\/","title":{"rendered":"Kirjailijanero josta tehtiin kulttuurista rihkamaa"},"content":{"rendered":"

\"the<\/a><\/p>\n

Seitsem\u00e4n vuotta kuolemansa j\u00e4lkeen David Foster Wallace on yh\u00e4 ajankohtainen kirjailija.<\/p>\n

Savukeidas julkaisee l\u00e4hiviikkoina teoksen Mit\u00e4 David Foster Wallace tarkoittaa?<\/em> Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tekstej\u00e4 seitsem\u00e4lt\u00e4 kirjoittajalta, joista yksi on brittil\u00e4inen kirjallisuustieteilij\u00e4 Stephen J. Burn. Akateemisessa maailmassa Burn on Wallace-tutkimuksen auktoriteetteja. Kuusi muuta kirjoittajaa ovat suomalaisia. Mukana on minunkin tekstini.<\/p>\n

Kotimaassaan Yhdysvalloissa Wallace on selv\u00e4sti n\u00e4kyv\u00e4mmin tapetilla kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomessa, jossa h\u00e4nell\u00e4 on rajallinen mutta innostunut lukijakunta.<\/p>\n

Amerikkalaisissa elokuvateattereissa py\u00f6rii James Ponsoldin ohjaama Wallacesta kertova leffa The End of the Tour<\/em>. Se pohjautuu toimittaja David Lipskyn kirjaan Although Of Course You End Up Becoming Yourself<\/em>. Lipsky liittyi viideksi p\u00e4iv\u00e4ksi Wallacen seuraan vuonna 1996, kun Wallace kiersi markkinoimassa j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4ist\u00e4 Infinte Jest<\/em> -romaaniaan. Tarkoitus oli tehd\u00e4 iso henkil\u00f6juttu Rolling Stoneen, mutta sit\u00e4 ei koskaan julkaistu. Wallacen kuoleman j\u00e4lkeen Lipsky koosti haastattelunauhat kansien v\u00e4liin.<\/p>\n

The End of the Tour<\/em> on saanut kehuja filmikriitikoilta, mutta Wallacen l\u00e4heisille elokuva on vaikea pala. Kirjailijan leski ja sisko ovat sanoutuneet siit\u00e4 jyrk\u00e4sti irti. Wallacen lehtitekstej\u00e4 editoinut ja h\u00e4nen kanssaan yst\u00e4vystynyt Glenn Kenny kirjoitti The Guardianiin artikkelin<\/a>, jossa h\u00e4n ruotii sit\u00e4, kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisen kuvan The End of the Tour<\/em> antaa Wallacesta persoonana.<\/p>\n

Yksi jos toinenkin kirjailijan kanssa tekemisiss\u00e4 ollut on ehtinyt korostaa sit\u00e4, kuinka Wallacea olisi kammottanut ajatus, ett\u00e4 h\u00e4net muutetaan kulutushy\u00f6dykkeeksi, kulttuuriseksi rihkamaksi.<\/p>\n

Min\u00e4 en voi ottaa elokuvaan sen tarkemmin kantaa, koska olen n\u00e4hnyt vain trailerin<\/a>. Menen toki katsomaan The End of the Tourin<\/em> jos se tulee Suomeen, mutta tuskin vailla ennakkoluuloja.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Sen perusteella mit\u00e4 olen lukenut elokuvasta amerikkalaisista lehdist\u00e4, siin\u00e4 on hupaisia tai surkuhupaisia piirteit\u00e4.<\/p>\n

Loppukohtauksessa Wallace tanssii kirkossa Brian Enon hienon kappaleen \u201dThe Big Shipin\u201d tahdissa. Se ei sin\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 Lipskyn kirjan viimeisill\u00e4 sivuilla, kun miehet ovat hyv\u00e4stelem\u00e4ss\u00e4 toisiaan, Wallace kertoo menev\u00e4ns\u00e4 illalla baptistikirkkoon. Ei kuulemaan Jumalan sanaa vaan tanssimaan. Lipsky on ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n, mutta ei ep\u00e4ile mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tosiasiassa Wallace ei mennyt kirkkoon, vaan p\u00e4ihdeterapiaan. \u201dSinne tulee paljon tyyppej\u00e4 ja niill\u00e4 kaikilla on tanssikeng\u00e4t jalassa\u201d, Wallace sanoi Lipskylle.<\/p>\n

Lipsky ei ollut ainoa, jota Wallace narutti puhumalla kirkosta tarkoittaessaan terapiaryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u00a0Se oli h\u00e4nen vakiintunut kiertoilmaisunsa, ja h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6s tekstiss\u00e4\u00e4n \u201dRouva Thompsonin luona\u201d, joka sis\u00e4ltyy suomennettuun esseekokoelmaan Hauskaa, mutta ei koskaan en\u00e4\u00e4<\/em> (suomentanut Juhani Lindholm). Kyseisess\u00e4 tekstiss\u00e4 Wallace kuvaa syyskuun 11. p\u00e4iv\u00e4n terrori-iskujen synnytt\u00e4mi\u00e4 tuntoja omassa yhteis\u00f6ss\u00e4\u00e4n Keskil\u00e4nnen Bloomingtonissa. Wallacella ei ole televisiota, joten h\u00e4n k\u00e4y katsomassa uutisl\u00e4hetyksi\u00e4 samaan \u201dkirkkoon\u201d kuuluvien yst\u00e4viens\u00e4 luona:<\/p>\n

Kirkko ei ole sit\u00e4 lajia, ett\u00e4 siell\u00e4 kaiken aikaa toitotettaisiin Jeesuksesta ja lopun ajoista, mutta aika vakavasti siell\u00e4 asioihin suhtaudutaan, ja seurakuntalaiset tuntevat toisensa varsin hyvin ja pit\u00e4v\u00e4t tiiviisti yht\u00e4.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Rouva Thompsonin television \u00e4\u00e4reen kokoontuneet \u201dseurakuntalaiset\u201d olivat siis todellisuudessa p\u00e4ihdeterapiaryhm\u00e4n j\u00e4seni\u00e4. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi Wallace ei voinut sit\u00e4 julkisesti sanoa.<\/p>\n

Se, ett\u00e4 The End of the\u00a0Tour\u00edssa<\/em> kirkossa tanssiminen esitet\u00e4\u00e4n kirjaimellisessa merkityksess\u00e4, symboloi sit\u00e4, kuinka Wallacen hahmo erkanee l\u00e4ht\u00f6kohdistaan ja muuttuu kulttuuriseksi ikoniksi. Ohjaaja Ponsold on varmaan iloinnut pohtiessaan, kuinka vaikuttava loppu elokuvaan saadaan, kun laitetaan addiktioiden, masennuksen ja eksistentiaalisten pulmien riivaama kirjailija joraamaan Herran temppeliin.<\/p>\n

Siin\u00e4 on elokuvan katsojille sovituksen ja armon n\u00e4k\u00f6alaa. He voivat poistua leffateatterista hyviss\u00e4 fiiliksiss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Wallacen typist\u00e4minen kulttuuriseksi ikoniksi alkoi hyviss\u00e4 ajoin ennen The End of the Touria<\/em>. Tuskin koko elokuvaa olisi tehtyk\u00e4\u00e4n, ellei kirjailijaa olisi ehditty nostaa jalustalle.<\/p>\n

Oman kortensa kekoon kantoi Lipsky, joka kirjansa esipuheessa kuvailee Wallacea sukupolvensa tuntojen tulkiksi ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Infinite Jestin<\/em> vanginneen l\u00e4pikaupallistuneessa ja l\u00e4piviihteellistyneess\u00e4 mediatodellisuudessa varttuneiden amerikkalaisten \u201dtajunnan \u00e4\u00e4nen\u201d.<\/p>\n

Oman k\u00e4den kautta tapahtunut kuolema loi Wallacen ymp\u00e4rille marttyyrin s\u00e4dekeh\u00e4n. H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Jonathan Franzen v\u00e4itti, ett\u00e4 riist\u00e4ess\u00e4\u00e4n hengen itselt\u00e4\u00e4n Wallace hylk\u00e4si l\u00e4heisens\u00e4 kirjallisuuden t\u00e4hden. \u00a0Ep\u00e4toivo keskener\u00e4isen romaanin vuoksi johti ep\u00e4toivoisimpaan tekoon, mit\u00e4 kuvitella saattaa. The Pale King<\/em> julkaistiin postuumisti, keskener\u00e4isen\u00e4. Kustannustoimittaja Michael Pietsch kasasi sen sirpaleisesta tekstimassasta.<\/p>\n

Vuosi Wallacen kuoleman j\u00e4lkeen kustantaja toi kirjamarkkinoille This is Water<\/em> -nimisen teoksen. Sit\u00e4 ei alun perin tarkoitettu kirjaksi lainkaan, vaan kyseess\u00e4 on puhe, jonka Wallace piti Kenyon Collegen valmistujaisjuhlassa vuonna 2005. Kirjan mittainen siit\u00e4 saatiin, kun jokainen virke taitettiin omalle sivulleen.<\/p>\n

Kustantaja kaiketi halusi takoa, kun rauta oli kuumaa. Wallacen kuolema oli j\u00e4rkytt\u00e4nyt lukevaa yleis\u00f6\u00e4 ja Kenyon Collegen puhe oli mennyt verkossa ns. viraaliseksi. Sen syd\u00e4meenk\u00e4yvi\u00e4 el\u00e4m\u00e4nviisauksia ihastelivat sellaisetkin, joille ei olisi tullut mieleenk\u00e4\u00e4n tarttua Infinite Jestiin<\/em>.<\/p>\n

This is Water<\/em> l\u00f6ytyy nimell\u00e4 \u201dT\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4\u201d Wallacen suomennettujen esseiden kokoelmasta. Se tuo mieleen pikemminkin self help -oppaat kuin Wallacen normaalin esseetyylin. Virkkeet ovat korostuneen riisuttuja ja paljaita kirjailijalle tunnusomaiseen moneen suuntaan polveilevaan, rikasta sanastoa kieputtavaan asiaproosaan verrattuna.<\/p>\n

Ponsoldin elokuva jatkaa sit\u00e4, mink\u00e4 This is Waterin<\/em> julkaissut kustantaja aloitti. Wallacea kaupitellaan suurelle yleis\u00f6lle maailmantuskansa el\u00e4m\u00e4nviisauksiksi tiivist\u00e4neen\u00e4 guruna. Poikkeusyksil\u00f6n\u00e4, joka tunsi syvemmin ja n\u00e4ki pitemm\u00e4lle kuin tavalliset kuolevaiset.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

The Guardianiin kirjoittamassaan artikkelissa Glenn Kenny nosti esiin Wallacen suhteen ironiaan. Eik\u00e4 syytt\u00e4. Miss\u00e4 kaksi kulttuurikriitikkoa kohtaa, siell\u00e4 mainitaan melkoisella varmuudella samassa virkkeess\u00e4 DFW ja ironia.<\/p>\n

Kennyn mielest\u00e4 The End of the Tour<\/em> on elokuva niille, jotka ihastelevat This is Waterin<\/em> postikorttikuvitukseksi sopivia iskulauseita ja nielev\u00e4t purematta aikakauslehdiss\u00e4 esiintyv\u00e4t luonnehdinnat \u201dironiaa raivokkaasti vastustaneesta\u201d kirjailijasta.<\/p>\n

Ei Wallace vastustanut ironiaa sin\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n vastusti halpaa, v\u00e4s\u00e4ht\u00e4neen kyyniseksi el\u00e4m\u00e4nasenteeksi surkastunutta ironisuutta. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussa h\u00e4n tiivisti ongelman n\u00e4in:<\/p>\n

Ironia on hy\u00f6dyllinen ty\u00f6kalu illuusioiden rikkomiseen, mutta nykyp\u00e4iv\u00e4n maailmassa suurin osa illuusioista on jo rikottu, viel\u00e4p\u00e4 moneen kertaan. Mit\u00e4 tehd\u00e4, kun kaikki tiet\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 mahdollisuuksien tasa-arvo on soopaa, Mike Brady on soopaa ja \u2019just say no\u2019 on soopaa? Tuntuu kuin emme pystyisi en\u00e4\u00e4 muuhun kuin osoittamaan kerta toisensa j\u00e4lkeen, kuinka naurettavaa kaikki on. Postmodernista ironisuudesta ja kyynisyydest\u00e4 on tullut itsetarkoituksellista, tapa paistatella omassa fiksuudessaan ja nokkeluudessaan.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Kuuluisimmassa, suomentamatta j\u00e4\u00e4neess\u00e4 esseess\u00e4\u00e4n \u201dE Unibus Pluram\u201d Wallace toivoi, ett\u00e4 ajan hengen mukaisten ironisten el\u00e4m\u00e4ntapakapinallisten asemesta kirjallinen kulttuuri tuottaisi vilpitt\u00f6myyden nimiin vannovia vastakarvaisia antikapinallisia, jotka ottaisivat todesta sen, mik\u00e4 kirjallisuudessa on merkityksellisint\u00e4: \u201dTo tell what it means to be a fucking human being.\u201d<\/p>\n

Omassa tuotannossaan Wallace viljeli ironiaa monin tavoin. Vilpitt\u00f6myys ei tarkoittanut h\u00e4nelle anti-ironisuutta vaan pikemminkin metaironisuutta, naiiviuden ja kyynisyyden yhdistelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4n halusi olla tarpeeksi naiivi uskaltaakseen kirjoittaa t\u00e4m\u00e4n maailman t\u00e4rkeimmist\u00e4 asioista, tavoitellakseen hyvyytt\u00e4, totuutta ja kauneutta. Mutta samalla h\u00e4n halusi olla my\u00f6s tarpeeksi kyyninen pist\u00e4\u00e4kseen itsens\u00e4 kirjailijana lujille, est\u00e4\u00e4kseen sen ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tyisi yksikseen kirjoitusp\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4ress\u00e4 vain tuottamaan mahtipontista sanakumua, jolla toivoisi\u00a0tekev\u00e4ns\u00e4 vaikutuksen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n yleis\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n

Wallacessa saattoi\u00a0lopulta olla enemm\u00e4n kyynisyytt\u00e4 kuin naiiviuutta. Siten syntyi se liiallisen itsetietoisuuden, liiallisen itsens\u00e4 ep\u00e4ilemisen noidankeh\u00e4, joka teki h\u00e4nelle mahdottomaksi saattaa The Pale Kingin<\/em> loppuun. Tai jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Seitsem\u00e4n vuotta kuolemansa j\u00e4lkeen David Foster Wallace on yh\u00e4 ajankohtainen kirjailija. Savukeidas…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/08\/the-end-of-tour.jpeg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1244"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1244"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1244\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1868,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1244\/revisions\/1868"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1244"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1244"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1244"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}