{"id":126,"date":"2013-01-19T18:22:00","date_gmt":"2013-01-19T16:22:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/romaanin-historian-harhakuvista\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:28","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:28","slug":"romaanin-historian-harhakuvista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/romaanin-historian-harhakuvista\/","title":{"rendered":"Romaanin historian harhakuvista"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Taannoisessa merkinn\u00e4ss\u00e4ni kerroin \u00e4rsyyntyneeni Hannu Raittilan esseest\u00e4 teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 5<\/i>.<\/p>\n

Raittilan tekemisi\u00e4 seuranneet varmaan muistavat h\u00e4nen pettyneen ankarasti Pamisoksen purkauksen<\/i> huonoihin myyntilukuihin ja p\u00e4\u00e4tyneen sellaiseen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ettei Suomessa kannata olla kirjailija. Henkil\u00f6kohtainen ammatillinen kriisi paisui Raittilan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 lopulta kokonaiseksi kulttuurikriisiksi, ja h\u00e4n alkoi saarnata sit\u00e4 kuinka modernistinen romaani on ajautunut stoppariin p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4lle sivuraiteelle. Alkuper\u00e4isist\u00e4 asetuksistaan erkaantunut kertomakirjallisuus ei en\u00e4\u00e4 kykene puhuttelemaan massoja toisin kuin elokuva ja stadionkonsertit. Eli romaanin kuolema! Taas kerran!<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 samaa levy\u00e4 Raittila py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 Miten kirjani ovat syntyneet -esseess\u00e4\u00e4n:<\/p>\n

“Romaania on pidett\u00e4v\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti suuren yleis\u00f6n taidemuotona. Se on kuin elokuva, ooppera, t\u00e4yskokoisen sinfoniaorkesterin esitt\u00e4m\u00e4 klassinen musiikki tai stadionrock. Elokuvan budjetilla rakennettaisiin parhaassa tapauksessa kokonainen l\u00e4hi\u00f6. On ep\u00e4eettist\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 sellainen koneisto, ellei tarkoituksena ja vakaana p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ole tavoittaa suuria yleis\u00f6joukkoja.”<\/i><\/p>\n

Luitte aivan oikein. Raittilan mielest\u00e4 sellaiset kirjailijat, jotka eiv\u00e4t tee romaaneja massamarkkinoille, toimivat todellakin ep\u00e4eettisesti.<\/p>\n

Raittila v\u00e4itt\u00e4\u00e4 modernistisen taideromaanin harhautuneen v\u00e4\u00e4rille teille jo alkuvaiheessa ryhtyess\u00e4\u00e4n painottamaan taiteellisuuttaan. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n romaanit pit\u00e4\u00e4 “kirjoittaa ytimens\u00e4 ymp\u00e4rille ja kunnioittaen t\u00e4m\u00e4n taidemuodon perusolemusta.”<\/p>\n

Mik\u00e4 sitten on t\u00e4m\u00e4 “perusolemus”? The story is old, I know, but it goes on…<\/i><\/p>\n

Raittila uskoo siihen alati toistettavaan kertomukseen, jonka mukaan romaani syntyi 1700-luvun Englannissa faktan ja fiktion ep\u00e4pyh\u00e4n\u00e4 liittona. Ensimm\u00e4isi\u00e4 merkkiteoksia olivat Defoen Robinson Crusoe<\/i> ja Swiftin Gulliverin retket<\/i>. Seuraavalla vuosisadalla romaanista kehittyi erilaisten v\u00e4livaiheiden j\u00e4lkeen Brittein saarilla ylemm\u00e4n keskiluokan suosimaa viihdett\u00e4. Samaan aikaan Ranskanmaalla Balzac kehitteli realistisen romaanin, joka pyrki sulkemaan sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 koko yhteiskunnan eri kerrostumineen sek\u00e4 koskettelemaan aikakauden suuria moraalisia kysymyksi\u00e4. 1800-luvun mestarit, kuten Dickens, Eliot ja Hardy Englannissa, Hugo, Flaubert ja Zola Ranskassa, Tolstoi, Dostojevski ja Turgenev Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 Hawthorne, James ja Dreiser Yhdysvalloissa vakiinnuttivat realistisen romaanin teollistuvan yhteiskunnan keskeiseksi taidemuodoksi. 1920-luvulla homma karkasi k\u00e4sist\u00e4 Joycen, Woolfin ja Faulknerin kaltaisten modernistien heitt\u00e4ytyess\u00e4 taiteellisiksi ja kokeellisiksi. Onneksi t\u00e4t\u00e4 v\u00e4livaihetta kesti vain hetkisen, ja pian romaani vakiintui takaisin niille sijoille, jotka 1800-luvun mestarit olivat sille paaluttaneet. Niinp\u00e4 meid\u00e4n aikamme rakastetuimmat kertojat nojautuvat edelleen realistiseen tarinankerrontaan ja huolellisesti py\u00f6ristettyihin henkil\u00f6hahmoihin, jotka painiskelevat perustavanlaatuisten eettisten kysymyksenasettelujen kanssa. T\u00e4ss\u00e4 on siis se romaanin “perusolemus”, jonka taideproosa Raittilan mukaan hukkasi samalla kun hukkasi yleis\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n

Mutta onko t\u00e4m\u00e4 kertomus romaanin synnyst\u00e4 historiallisesti tarkka? Viel\u00e4 mit\u00e4. Se on pikemminkin myytti, johon vetoamalla Raittilan kaltaiset hahmot purkavat omia pelkojaan ja ennakkoluulojaan.<\/p>\n

Amerikkalainen kirjallisuudentutkija Steven Moore korostaa teoksessaan The Novel: An Alternative History<\/i>, ett\u00e4 romaanin kulttuuriset juuret ulottuvat ajassa paljon kauemmas taaksep\u00e4in kuin yleens\u00e4 uskotellaan. Romaaneja tai romaanien kaltaista kertomakirjallisuutta on ollut antiikin ajoista l\u00e4htien. Romaanin latinankielinen kantasana novus<\/i> tarkoittaa uutta tai eriskummallista, mik\u00e4 osuvalla tavalla kuvastaa t\u00e4m\u00e4n taidemuodon elastisuutta ja moni-ilmeisyytt\u00e4. On siis mahdotonta vedota romaanin muuttumattomaan “perusolemukseen” syyllistym\u00e4tt\u00e4 raakaan historialliseen v\u00e4\u00e4ristelyyn.<\/p>\n

Se 1800-luvun mestareiden t\u00f6ist\u00e4 tuttu klassisen realistinen romaani, jota Raittila pit\u00e4\u00e4 ainoana oikeana romaanimuotona, on vain yksi vaihe kertomakirjallisuuden pitk\u00e4ss\u00e4 historiallisten muodonmuutosten ketjussa. Balzacia ja kumppaneita el\u00e4hdytti pikemminkin kirjallinen uudistushenki kuin pyrkimys kirjoittaa niin kuin on aina kirjoitettu, jollekin myyttiselle romaanin “perusolemukselle” kunniaa tehden. On enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n historiallista sattumaa, ett\u00e4 juuri 1800-luvun realistinen romaani saavutti kertomakirjallisuudessa sellaisen aseman, ett\u00e4 sen perusl\u00e4ht\u00f6kohtia ruvettiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4isten asetusten mukaisena tilana.<\/p>\n

Moore kirjoittaa: “Instead of enjoying a brief fad and then losing favor, like the 18th-century epistolary novel, the realistic novel became thought of as the norm in fiction, instead of what it actually is: only one of many mutations in the evolution of the novel, and one less concerned with exploring new techniques and forms than with pleasing audiences and enriching authors and publishers. Entertainment rather than art.”<\/i><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Helsingin Sanomissa julkaistu Ilkka Malmbergin masentava ja uuvuttava, i\u00e4nikuiselle moukat vs. eliitti -vastakkainasettelulle rakentuva lauantaiessee perustuu samantyyppisille harhaluuloille kuin Raittilan teesit. Malmberg ei tietenk\u00e4\u00e4n voi olla mainitsematta James Joycen Ulyssesta<\/i>, joka on saanut maineen jonkinlaisena modernistisen taidehullutuksen synnytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 lukijan pelotustekstin\u00e4. Mutta kuten Steven Moore kirjassaan osoittaa, kertomakirjallisuuden pitk\u00e4 historia on v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4\u00e4n esimerkkej\u00e4 vastaavanlaisesta “taidehulluttelusta”. Romaani ei suinkaan ajautunut ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa mielenh\u00e4iri\u00f6\u00f6n 1922.<\/p>\n

Malmbergille voisin my\u00f6s huomauttaa, ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmatekniikka ei ole nykyproosassa erityisen muodikasta. Pikemminkin se alkaa olla jo vanhanaikaista ja tutun turvallista. Varsinkin meill\u00e4 Suomessa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taannoisessa merkinn\u00e4ss\u00e4ni kerroin \u00e4rsyyntyneeni Hannu Raittilan esseest\u00e4 teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":759,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":11,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/balzac.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/balzac.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/126"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=126"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2012,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions\/2012"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/759"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=126"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=126"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=126"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}