{"id":1327,"date":"2015-09-08T15:40:54","date_gmt":"2015-09-08T12:40:54","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1327"},"modified":"2018-02-28T09:25:14","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:14","slug":"mustan-huumorin-taitaja-numero-yksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/mustan-huumorin-taitaja-numero-yksi\/","title":{"rendered":"Mustan huumorin taitaja numero yksi"},"content":{"rendered":"

\"saunders<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden merkkitapauksia k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudessa on amerikkalaisen George Saundersin novellikokoelma Joulukuun kymmenes. Kirjoitin siit\u00e4 arvostelun hiljattain ilmestyneeseen Parnassoon (4\/2015). Teoksen on suomentanut Markku P\u00e4kkil\u00e4 ja kustantanut Siltala.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Mustan huumorin taituruutta<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Novellien kirjoittaminen muistuttaa vitsien kertomista. Jos vitsin kertoja ei onnistu punchlinessaan, kuulijat pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tai typer\u00e4n\u00e4. Sama p\u00e4tee novelliin, v\u00e4itt\u00e4\u00e4 George Saunders esseekokoelmassaan The Braindead Megaphone<\/em>.<\/p>\n

Joulukuun kymmenes<\/em> esittelee Saundersin ensi kertaa suomenkielisille lukijoille. Sen pitemm\u00e4t novellit osoittavat, ett\u00e4 Saundersille ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 riit\u00e4 yksi t\u00e4r\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 loppuhuipennus, vaan h\u00e4n tekee n\u00e4k\u00f6kulmanvaihdoksia pitkin matkaa. V\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 vaivihkaisia. Ne kuljettavat lukijan aivan toisiin paikkoihin kuin mihin h\u00e4n kuvitteli olevansa menossa.<\/p>\n

T\u00e4llainen odotuksilla leikittely on toki monimutkaisempaa kuin r\u00f6h\u00f6naurujen kerj\u00e4\u00e4minen nasevilla punchlineilla, mutta novellien vertaaminen vitsinkerrontaan kuvastaa yht\u00e4 kaikki Saundersin kirjallista mielenlaatua. H\u00e4n ei ole mahtipontinen tai vakava, vaan lennokkaan satiirinen. Jos pit\u00e4isi nimet\u00e4 amerikkalaisista nykyprosaisteista etevin mustan huumorin taitaja, Saunders olisi vahva ehdokas.<\/p>\n

Saunders rinnastetaan usein Donald Barthelmeen ja Kurt Vonnegutiin. Rinnastuksille on perusteensa. Saundersin teksteiss\u00e4 on samanlaista absurdiuden tajua ja kielen vivahteilla pelaamista kuin Barthelmella. Lis\u00e4ksi monet h\u00e4nen novellinsa sijoittuvat Vonnegutin hengess\u00e4 dystooppiss\u00e4vyiseen tulevaisuuden ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jossa ihmisel\u00e4m\u00e4 ruhjoutuu tieteellis-teknologisten voimien puristuksessa.<\/p>\n

Joulukuun kymmenes<\/em> on Saundesin nelj\u00e4s novellikokoelma. Se ei ole yht\u00e4 hulvaton ja irrotteleva kuin aikaisemmat, mutta helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 ja paremmin suurta yleis\u00f6\u00e4 puhutteleva. Jos varhaistuotannossa oli kokeilevuutta, uusimmat novellit edustavat pikemminkin harjaantunutta kekseli\u00e4isyytt\u00e4. Joulukuun kymmenes<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 asetelmiltaan niinkin perinteikk\u00e4\u00e4n novellin kuin \u201dKotiin\u201d, joka pureutuu periamerikkalaiseen teemaan, rintamalta palaavan sotilaan sopeutumisongelmiin.<\/p>\n

Hienoin ja monikerroksellisin on kokoelman niminovelli, jossa Saunders kietoo yhteen sankaruudesta haaveilevan pikkupojan ja itsemurhaa suunnittelevan sy\u00f6p\u00e4sairaan miehen vaiheet. Kertomus on koskettava olematta sentimentaalinen.<\/p>\n

Joulukuun kymmenennen<\/em> novelleissa henkil\u00f6t tulevat el\u00e4viksi pikemminkin puheen kuin toiminnan tai perinteisen henkil\u00f6kuvauksen kautta. Saundersilla on mestarillinen tuntuma erilaisiin puheenparsiin katuslangista yrityskieleen ja tieteellisest\u00e4 jargonista hyperkorrektiin porvarilliseen ilmaisuun.<\/p>\n

Satiirin ja mustan huumorin alta kajastaa yhteiskuntakritiikki. Novelleissa vilisee keskiluokkaisesta idyllist\u00e4 suistuvia mieshahmoja. He ovat sis\u00e4ist\u00e4neet positiivisen ajattelun mukaisen menestyseetoksen, mutta heid\u00e4n vaatimattomassa elinpiiriss\u00e4\u00e4n se muuttuu julmaksi, n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4ksi optimismiksi. Pit\u00e4\u00e4 vain sinnikk\u00e4\u00e4sti hymyill\u00e4, vaikka amerikkalainen unelma nyrj\u00e4ht\u00e4isi amerikkalaiseksi painajaiseksi.<\/p>\n

\u201dParhaansa yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ihminen on naurettavimmillaan\u201d, sanoi Jouko Turkka. Saundersin novellit osoittavat, ett\u00e4 ei vain naurettavimmillaan, vaan my\u00f6s traagisimmillaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Blogissani olen k\u00e4sitellyt Saundersia aiemminkin. T\u00e4h\u00e4n tapaan pohdiskelin h\u00e4nest\u00e4 maaliskuussa 2013:<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

If you set out to write a poem about two dogs fucking, and you write a poem about two dogs fucking, then you\u2019ve written a poem about two dogs fucking.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Vaihtakaa t\u00e4h\u00e4n Gerald Sternin lausahdukseen runon tilalle novelli, niin p\u00e4\u00e4sette George Saundersin mielest\u00e4 asian ytimeen. Novellin taide on odotusten luomisen ja odotusten ylitt\u00e4misen taidetta. Jos novelli ei yll\u00e4t\u00e4 lukijaansa, se j\u00e4\u00e4 kehnoksi tai keskinkertaiseksi.<\/p>\n

Saunders on yll\u00e4tysten mestari. Olen viime kuukaudet lukenut h\u00e4nen kokoelmiaan (Civilwarland in Bad Decline<\/em>,\u00a0In Persuasion Nation<\/em>,\u00a0Pastoralia<\/em>\u00a0ja\u00a0Tenth of Decembe<\/em>r) enk\u00e4 muista, milloin viimeksi olen ollut n\u00e4in innoissani novelleista (tai lyhytproosasta).<\/p>\n

Suomessa Saunders ei ole tunnettu nimi, mutta kotimaassaan Yhdysvalloissa todellinen kulttihahmo. H\u00e4nen uusimman teoksensa\u00a0Tenth of Decemberin<\/em>\u00a0kansipapereissa on ylist\u00e4v\u00e4t sitaatit Zadie Smithilt\u00e4, Jonathan Franzenilta, Margaret Atwoodilta ja jopa Thomas Pynchonilta (\u201dAn astoundingly tuned voice \u2014 graceful, dark, authentic and funny\u201d). My\u00f6s edesmennyt David Foster Wallace lukeutui Saundersin innokkaisiin lukijoihin.\u00a0Infinite Jesti\u00e4<\/em>\u00a0viimeistelless\u00e4\u00e4n Wallace kertoi olevansa koukussa Saundersin novelleihin. Saundersin esikoinen,\u00a0Civilwarland in Bad Decline<\/em>\u00a0ilmestyi samana vuonna kuin\u00a0Infinite Jest<\/em>.<\/p>\n

Esseekokoelmassaan\u00a0The Braindead Megaphone<\/em>\u00a0Saunders pohtii novellin taidetta tekstiss\u00e4, jossa h\u00e4n analysoi Donald Barthelmen tarinaa \u201dThe School\u201d. Insin\u00f6\u00f6rin koulutuksen saanut Saunders vertaa novellia lapsuutensa Hot Wheels -autorataan, jossa oli huoltoasema ja huoltoaseman sis\u00e4ll\u00e4 kumipy\u00f6r\u00e4t, joihin osuessaan pikkuautot singahtivat kiit\u00e4m\u00e4\u00e4n kovaa vauhtia ymp\u00e4ri rataa. Hyv\u00e4ss\u00e4 novellissa on oltava riitt\u00e4v\u00e4n monta singahduspistett\u00e4. Lukijalle ei riit\u00e4 se, ett\u00e4 tavaa novellin alusta loppuun. Lukijan on saatava nauttia my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 kiihdytyksist\u00e4, vauhdin hurmasta.<\/p>\n

Useimmissa novelleissa hahmottuu jo varhaisessa vaiheessa tarinan kulkua ja logiikkaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 kaava. T\u00e4m\u00e4n kaavan pohjalta rakentuvat ne lukijan odotukset, jotka h\u00e4n toivoo kirjailijan lunastavan tekstin viimeisiss\u00e4 kappaleissa. Saunders vertaa novellien kirjoittamista vitsien kertomiseen. Vitsin kertojan on onnistuttava punchlinessaan. Jos h\u00e4n ei onnistu, vitsi on surkea ja kuulijat pit\u00e4v\u00e4t vitsin kertojaa dorkana. Samoin k\u00e4y mahalaskuun p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n novellin kanssa. Surkea novellin lopetus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijassa samanlaisia my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4n tuntemuksia kuin surkea p\u00e4iv\u00e4llispuhe. \u201dWhat we want our ending to do is to do more than we could have dreamed it would do\u201d, Saunders tuumii.<\/p>\n

Barthelmen \u201dThe School\u201d on esimerkki novellista, jossa vasta lopetuksesta huomaa, ett\u00e4 se on per\u00e4isin mestarin kyn\u00e4st\u00e4. Viimeisiss\u00e4 kappaleissa Barthelme ehtii kieputtaa asetelmat pariinkin kertaan aivan uuteen asentoon. Sen sijaan, ett\u00e4 Barthelme laskisi hallitusti lentokorkeutta ja l\u00e4hestyisi vakaasti kiitorataa, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4kin koneen nokan uudestaan kohti pilvi\u00e4 ja tekee pari uhkarohkeaa silmukkaa ennen kuin ohjaa h\u00e4keltyneen lukijan maan kamaralle. T\u00e4ss\u00e4 on Saundersin mielest\u00e4 taidokkaan ja taiturimaisen novellistin ero. Teknisesti moitteeton, huolellisesti sommiteltu ja sujuvasti kirjoitettu novelli on usein puuduttavan tyls\u00e4, pelkk\u00e4\u00e4 laatuty\u00f6t\u00e4. Sellainen novelli ei yll\u00e4t\u00e4 lukijaa vaan vie ainoastaan uskollisesti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ensimm\u00e4isist\u00e4 lauseista l\u00e4htien hahmottuvan kaavan. \u00a0Taiturimainen novellisti tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaminen ei ole \u201dtietoa, hallintaa ja ammattitaitoa\u201d. H\u00e4n uskaltaa tehd\u00e4 jekkuja ja kepposia, leikitell\u00e4 lukijan odotusten kustannuksella.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen lukemani Saundersin novelli oli h\u00e4nen esikoisteoksensa niminovelli. Sen lopetus ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vaan suorastaan t\u00e4r\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Novellin tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain sis\u00e4llissotaa j\u00e4ljittelev\u00e4\u00e4n teemapuistoon ja k\u00e4rjistyv\u00e4t absurdin v\u00e4kivaltaisiksi. Viimeisell\u00e4 sivulla min\u00e4kertoja otetaan hengilt\u00e4. Perusetev\u00e4 novellisti olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti tyytynyt vain vihjaamaan onnettomaan loppuun, j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen niin sanotusti avoimeksi, lukijan mielikuvituksen varaan. Saunders toimii p\u00e4invastoin. H\u00e4n sinkoaa min\u00e4kertojansa tuonpuoleisen tietoisuuden tasolle, jossa kietoutuvat yhteen niin menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kuin suru, empatia ja vilpitt\u00f6myys:<\/p>\n

Possessing perfect knowledge I hover above him as he hacks me to bits. I see his rough childhood. I see his mother doing something horrid to him with a broomstick. I see the hate in his heart and the people he has yet to kill before pneumonia gets him at eighty-three. I see the dead kid\u2019s mom unable to sleep, pounding her fists against her face in grief at the moment I was burying his son\u2019s hand. I see the pain I\u2019ve caused. I see the man I could have been, and the man I was, and then everything is bright and new and keen with love and I sweep through Sam\u2019s body, trying to change him, trying so hard, and feeling only hate and hate, solid as stone.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Saundersia on verrattu Barthelemeen, eik\u00e4 syytt\u00e4. H\u00e4nen teksteiss\u00e4\u00e4n on samanlaista viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 sarkasmia ja absurdiuden tajua.<\/p>\n

Minun mielest\u00e4ni Saundersin novellien suurin vieh\u00e4tys piilee niiden kieless\u00e4. H\u00e4nen novellihenkil\u00f6ns\u00e4 eiv\u00e4t ole klassisia huolellisesti py\u00f6ristettyj\u00e4 ja psykologisesti perusteltuja vaan tulevat el\u00e4viksi pikemminkin puheen kuin tavanomaisen karakterisoinnin kautta. Saunders on todella taitava liikkumaan kielellisest\u00e4 rekisterist\u00e4 toiseen, katuslangista yrityskieleen ja tieteellisest\u00e4 jargonista hyperkorrektiin porvarilliseen puheenparteen.\u00a0Tenth of Decemberiss\u00e4<\/em>\u00a0on farssimainen novelli nimelt\u00e4 \u201dMy Chivalric Fiasco\u201d, joka saa voimansa siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4kertojan monologi ylentyy kuin huomaamatta vanhahtavan korkeakirjalliseksi englanniksi. Aivan kuten Barthelme, my\u00f6s Saunders tuntuu saavan nautintoa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 hiukan briljeeraa ja leikittelee erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tarkalla kielen vivahteiden ja puheen rytmin tajullaan: \u201da pleasure which comes in part from our awareness that this syntax is not exactly necessary, it is, yes, character-indicating, but mostly it\u2019s funny, and also impressive: we take pleasure in how well it\u2019s done.\u201d<\/p>\n

Useimmat Saundersin novellihenkil\u00f6t ovat pikemminkin antisankareita kuin sankareita, tahattoman koomisia ja hieman yksinkertaisia. Tahaton komiikka nousee siit\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6hahmot yritt\u00e4v\u00e4t tehd\u00e4 oikein, mutta eiv\u00e4t tajua, ett\u00e4 maailma kusettaa heit\u00e4. Armottomimman satiirinsa h\u00e4n kuitenkin kohdistaa yksil\u00f6iden yl\u00e4puolella oleviin voimiin: ennen muuta nykyist\u00e4 maailmanj\u00e4rjestyst\u00e4 hallitsevaan globaaliin teknokapitalismiin ja sen spektaakkelimaisiin manifestaatioihin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4n vuoden merkkitapauksia k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudessa on amerikkalaisen George Saundersin novellikokoelma Joulukuun kymmenes. Kirjoitin…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/09\/saunders-g.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1327"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1327"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1327\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1864,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1327\/revisions\/1864"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1327"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1327"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1327"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}