{"id":1336,"date":"2015-09-09T18:19:45","date_gmt":"2015-09-09T15:19:45","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1336"},"modified":"2018-02-28T09:25:14","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:14","slug":"loydamme-itsemme-siita-minka-olemme-lukeneet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/loydamme-itsemme-siita-minka-olemme-lukeneet\/","title":{"rendered":"L\u00f6yd\u00e4mme itsemme siit\u00e4 mink\u00e4 olemme lukeneet"},"content":{"rendered":"

\"Holle<\/a><\/p>\n

Mit\u00e4 k\u00e4y kirjalle kun se on luettu? Proosallisia vastauksia on helppo keksi\u00e4, mutta Paavo Haavikko tarjoaa runollisen: \u201dja kun kirja on luettu, sen lehdet ovat lehti\u00e4.\u201d<\/p>\n

Olen toisinaan miettinyt, miten tulkita tuo s\u00e4e. Omael\u00e4m\u00e4kerrallisessa teoksessaan Yritys omaksikuvaksi<\/em> Haavikko kertoi nuorena merkanneensa t\u00e4hden niiden runojen yl\u00e4puolelle, jotka on lukenut. T\u00e4hti oli merkki siit\u00e4, ett\u00e4 kyseiseen runoon ei tarvitse en\u00e4\u00e4 koskaan palata.<\/p>\n

Lakastuuko kirja sit\u00e4 mukaa kuin sit\u00e4 lukee niin ett\u00e4 lopussa sivut ovat kuin kellastuneita syksyn lehti\u00e4?<\/p>\n

Monien kirjojen kohdalla niin varmasti k\u00e4y. Lehtien varistua maahan j\u00e4\u00e4 vain paljas ranka. Ei ole syyt\u00e4 lukea uudestaan sellaista kirjaa, jonka kaluaa kerralla loppuun.<\/p>\n

Onneksi kirjallisuudessa on muunkinlaisia teoksia kuin p\u00e4iv\u00e4perhoja.<\/p>\n

Italo Calvino sanoi jotenkin siihen tapaan, ett\u00e4 klassikot eiv\u00e4t koskaan tyhjenn\u00e4 sanottavaansa. Ne kest\u00e4v\u00e4t aina uusia lukukertoja, ovat ajattomia ja i\u00e4tt\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n

Suurin tunnustus, jonka voin kirjalle antaa on luonnehtia sit\u00e4 uudelleenluettavaksi. Monet klassikot ovat minulle sellaisia, mutta eiv\u00e4t vain klassikot, vaan my\u00f6s t\u00e4rkeimm\u00e4t aikalaisteokset.<\/p>\n

Uudelleenluettavien kohdalla ymm\u00e4rr\u00e4n Haavikon s\u00e4keen eri tavalla kuin p\u00e4iv\u00e4perhojen kohdalla. Niiss\u00e4 sivut eiv\u00e4t lakastu loppua kohti, vaan tulevat el\u00e4v\u00e4mmiksi ja el\u00e4v\u00e4mmiksi. Teollisesti tuotettu painopaperi alkaa kahista merkityksi\u00e4 kuin t\u00e4yteen lehteen puhjennut puu tuulen suhinaa.<\/p>\n

Hiljattain lukemistani Laura Lindstedtin Oneiron<\/em> on esimerkki sellaisesta kirjasta, jonka lehdet ovat el\u00e4vi\u00e4 lehti\u00e4. Se ei lakastu, vaikka sen lukisi \u00a0kuinka monesti.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Useimmat ihmiset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkens\u00e4 kirjoihin, joita lukevat.<\/p>\n

Jotkut merkkaavat huippukohtia kiilt\u00e4v\u00e4n v\u00e4risill\u00e4 tarrakkeilla, jotkut alleviivaavat lauseita ja kirjoittelevat huomioitaan marginaaleihin.<\/p>\n

Minulta romaanien sivut j\u00e4\u00e4v\u00e4t puhtaiksi. Ei tarrakkeita, ei alleviivauksia, ei huomautuksia. Jos tulee vastaan sellaista, mink\u00e4 haluan painaa mieleen, kirjoitan sivunumeron alkulehdelle. J\u00e4sennellyt ajatukset raapustan muistivihkoihini.<\/p>\n

Ulkopuolinen saisi hyllyj\u00e4ni tutkimalla helposti selville, mitk\u00e4 kirjat kuuluvat henkil\u00f6kohtaiseen kaanoniini. Niiden alkulehdill\u00e4 piisaa muistiin merkittyj\u00e4 sivunumeroja. Luetun n\u00e4k\u00f6inen romaani, jossa on vitivalkoinen alkulehti, puolestaan kertoo, etten ole syttynyt tekstille lainkaan. Olen ahminut tai lusinut kyseisen teoksen l\u00e4pi ja unohtanut sen saman tien.<\/p>\n

Mitk\u00e4 asiat saavat minut tarttumaan kyn\u00e4\u00e4n ja raapaisemaan sivunumeron alkulehdelle?<\/p>\n

Yleens\u00e4 kyse on yksitt\u00e4isist\u00e4 lauseista. Niiss\u00e4 voi olla poikkeuksellisen hienosti kiteytetty havainto tai ajatus tai sitten ne h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4t silmi\u00e4ni sommittelullaan tai hivelev\u00e4t korviani soinnikkuudellaan. Niiden on ehdottomasti oltava tosia lauseita \u2013 esteettisesti tosia.<\/p>\n

Muistiin merkitsem\u00e4ni asiat paljastavat minut fetisistiseksi lukijaksi.<\/p>\n

Roland Barthes hahmotteli aikoinaan luonnosmaisen typologian nelj\u00e4st\u00e4 erilaisesta lukijatyypist\u00e4:\u00a0fetisistisest\u00e4, pakkomielteisest\u00e4, paranoidista ja hysteerisest\u00e4. Kaltaiseni fetisistit uppotuvat tekstien yksityiskohtiin ja katkelmiin, kiinnostuvat enemm\u00e4n osista kuin kokonaisuuksista.<\/p>\n

Ent\u00e4p\u00e4 kolme muuta lukijatyyppi\u00e4?<\/p>\n

Pakkomielteisen lukijan tekee pakkomielteiseksi tarve laatia lukemistaan teoksista valtaisiksi paisuvia selitysr\u00f6ykki\u00f6it\u00e4. Paranoidi lukija hakee teksteist\u00e4 aukkoja ja salak\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, tekeytyy jonkinlaiseksi kirjalliseksi mestarietsiv\u00e4ksi. Hysteerinen lukija taas heitt\u00e4ytyy ehdoitta tekstin viet\u00e4v\u00e4ksi ja saa lukunautintonsa tuudittautumalla tekstin tarjoamaan todellisuusilluusioon.<\/p>\n

Barthesin typologiaa ei pid\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tyhjent\u00e4v\u00e4n\u00e4 selitysmallina tai hierarkkisena arvoj\u00e4rjestyksen\u00e4. Se ei kuvaa yht\u00e4k\u00e4\u00e4n lukijaa sellaisenaan, vaan useimmissa meist\u00e4 on sopivina annoksina kaikkia nelj\u00e4\u00e4 lukijatyyppi\u00e4.<\/p>\n

Min\u00e4kin luen toisinaan kirjoja hysteerisess\u00e4 moodissa, esimerkiksi vakoojaj\u00e4nn\u00e4reit\u00e4 tai teknotrillereit\u00e4. Nautin niist\u00e4 vain, jos en kiinnit\u00e4 huomiota yksitt\u00e4isiin lauseisiin, koska lauseiden on edett\u00e4v\u00e4 luotijunan nopeudella, jotta mielenkiintoni pysyy yll\u00e4.<\/p>\n

En ikin\u00e4 merkkaa sivunumeroita ahmimiskirjojen alkulehdille. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lue niit\u00e4 uudestaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Vuosia my\u00f6hemmin en l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina pysty sanomaan kirjoistani, mik\u00e4 tekstikohta tai lause on saanut minut kirjaamaan jonkin yksitt\u00e4isen sivunumeron alkulehdelle.<\/p>\n

Huvitan joskus itse\u00e4ni j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vanhoja lukukokemuksiani. Ahaa, tuo juttu se varmasti oli, tuon takia tartuin kyn\u00e4\u00e4n ja laitoin sivunumeron muistiin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tekstin alussa siteeraamassani Haavikon runossa sanotaan my\u00f6s: \u201dkirjat, muutossa hankalat, \/ ovat kirjeit\u00e4 vailla osoitetta\u2026\u201d<\/p>\n

Tuo s\u00e4epari koskettaa minua, koska siin\u00e4 kiteytyy aika pitk\u00e4lle se, mist\u00e4 kirjallisuudessa on mielest\u00e4ni kyse. Kirjallisuus on kommunikaatiota fyysisesti toistensa tavoittamattomissa olevien ihmistietoisuuksien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Toinen ihmistietoisuus voi my\u00f6s olla aikaisempi min\u00e4 vuosien takaa. J\u00e4ljitt\u00e4ess\u00e4ni sivunumeromerkint\u00f6jen perusteella vanhoja lukukokemuksiani muodostan samalla yhteyden niihin ajatuksiin, jotka risteiliv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni toisenlaisena aikana, toisenlaisessa el\u00e4m\u00e4ntilanteessa.<\/p>\n

Siin\u00e4 tulee peliin laaja inhimillisten tuntemusten kirjo. Saatan hym\u00e4hdell\u00e4 aiemmalle min\u00e4lleni, ett\u00e4 mit\u00e4 sin\u00e4 tuossakin lauseessa n\u00e4it, seh\u00e4n on t\u00e4ysin banaali. Toisaalta saatan tuntea kiitollisuutta, kun l\u00f6yd\u00e4n jotain sellaista, mik\u00e4 tuntuu yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4, mutta mink\u00e4 olin ehtinyt unohtaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mit\u00e4 k\u00e4y kirjalle kun se on luettu? Proosallisia vastauksia on helppo keksi\u00e4,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/09\/holle-sivunumerot-300x203.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1336"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1336"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1336\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1863,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1336\/revisions\/1863"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1336"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1336"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1336"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}