{"id":135,"date":"2012-12-27T21:39:00","date_gmt":"2012-12-27T19:39:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuuspalkinnoista\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:29","slug":"kirjallisuuspalkinnoista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuuspalkinnoista\/","title":{"rendered":"Kirjallisuuspalkinnoista"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden Finlandia-voittajaa, Ulla-Lena Lundbergin J\u00e4\u00e4t\u00e4<\/i> on myyty huimat m\u00e4\u00e4r\u00e4t, kuten odottaa saattoi. Palkinto siis palveli t\u00e4rkeint\u00e4, eli kaupallista, teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

On varmaan klisee sanoa, ett\u00e4 mit\u00e4 vahvemmassa asemassa kirjallisuuspalkinnot ovat, sit\u00e4 heikommassa asemassa on kirjallisuuskritiikki, koska julkisuus muuttuu silloin palkintovetoiseksi ja spektaakkeli nousee sis\u00e4ll\u00f6n edelle. T\u00e4ss\u00e4 on toki liioittelun makua. Suomessa vain yhdell\u00e4 kirjallisuuspalkinnolla on vahva asema. Muut paitsi Finlandia kuitataan pikku-uutisilla.<\/p>\n

Kirjailijoille palkinto tuo mainetta ja rahaa, ja useimmille ne ovat yht\u00e4 lailla tervetulleita. Er\u00e4s suosikkikirjailijoistani, it\u00e4valtalainen Thomas Bernhard suostui ottamaan kirjallisuuspalkintoja vastaan vain siihen saakka, kunnes t\u00e4ytti nelj\u00e4kymment\u00e4. Harva kirjailija on kertonut suhteestaan palkintoihin ja palkituksi tulemiseen yht\u00e4 brutaalin rehellisesti.<\/p>\n

Kirjassaan Wittgensteins Neffe<\/i> (englanniksi Wittgenstein’s Nephew<\/i>) Bernhard tunnustaa siet\u00e4neens\u00e4 teenn\u00e4iset seremoniat ja juhlallisuudet mahtipontisissa saleissa vain siksi ett\u00e4 tarvitsi rahaa:

<\/i>“Annoin heid\u00e4n kusta p\u00e4\u00e4lleni juhlasaleissa ja kokoushuoneissa, sill\u00e4 palkinnon my\u00f6nt\u00e4minen kirjailijalle on todellakin samaa kuin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen kuseminen. Palkitseminen on tuntunut minusta aina pikemminkin suurelta n\u00f6yryytykselt\u00e4 kuin suurelta kunnianosoitukselta. Kaikki palkintoraadit koostuvat typeryksist\u00e4, jotka haluavat vain kusta palkittavan p\u00e4\u00e4lle.”<\/i><\/p>\n

Yhden ainoan kerran Bernhard suostui ottamaan vastaan palkinnon ilman shekki\u00e4. Se tapahtui 1972, kun h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin It\u00e4vallan merkitt\u00e4vin, Franz Grillparzerin nime\u00e4 kantava n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuspalkinto. Sen aikaisempiin voittajiin kuuluivat Gerhart Hauptmann, Franz Werfel ja Friedrich D\u00fcrrenmatt. Vuoden 1972 palkintotilaisuus oli erityisen juhlava, koska silloin oli kulunut sata vuotta Grillparzerin kuolemasta. Mutta kun Bernhard saapui juhlaseremoniaan, kukaan ei ollut ottamassa h\u00e4nt\u00e4 aulassa vastaan. Bernhard meni muina miehin\u00e4 istumaan salin kymmenennelle penkkiriville. Lopulta joku tilaisuuden j\u00e4rjest\u00e4jist\u00e4 tunnisti kirjailijan. Bernhardia pyydettiin siirtym\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iselle penkkiriville, mutta h\u00e4n suostui vain sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 Akatemian presidentti tulisi henkil\u00f6kohtaisesti pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4. N\u00e4in tapahtui, ja juhlaseremoniat saatiin viety\u00e4 l\u00e4vitse. Berhardia koko episodi kuvotti. Grillparzer-palkinnon kunniakirjakin oli “tyylitt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n vertaansa vailla, kuten kunniakirjat yleens\u00e4kin.”<\/p>\n

Tuo tapaus ei ollut Bernhardin uran ainoa palkintoskandaali. Viel\u00e4 suuremman kohun h\u00e4n sai aikaan 1967 vastaanottaessaan valtionpalkintoa. Bernhardia \u00e4rsytti se, ett\u00e4 h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin valtionpalkinnoista pienempi, vaikka toisaalta h\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 suuremman valtionpalkinnon saajat olivat olleet j\u00e4rki\u00e4\u00e4n kusip\u00e4it\u00e4: “Eiv\u00e4tk\u00e4 mit\u00e4 tahansa kusip\u00e4it\u00e4, vaan katolisia tai kansallissosialistisia kusip\u00e4it\u00e4, muutamaa kiinti\u00f6juutalaista lukuun ottamatta.” Saatuaan palkinnon Bernhard nousi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n puhetta ja sai yleis\u00f6n kuohuksiin. Paikalla ollut ministeri pomppasi pystyyn, heilutti nyrkki\u00e4, solvasi Berhardia ja marssi mielenosoituksellisesti ulos salista h\u00e4nnystelij\u00e4t kintereill\u00e4\u00e4n. Bernhard ihmetteli my\u00f6hemmin (teenn\u00e4isen viattomasti) ministerin reaktiota, koska palkintopuhe oli h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n filosofinen. “Sit\u00e4 paitsi siin\u00e4 mainittiin sana ‘valtio’ useammankin kerran”.<\/p>\n

Mit\u00e4 Bernhard palkintopuheessaan sitten sanoi? Suunnilleen samaa kuin kirjoissaan: leimasi It\u00e4vallan suureksi vankileiriksi, jossa typeryys ja ajattelemattomuus pit\u00e4v\u00e4t valtaa ja jossa kansalaiset ovat siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n matalamielisi\u00e4.<\/p>\n

Vuosien varrella tienaamillaan palkintorahoilla Bernhard osti itselleen muun muassa maalaistalon ja kalliin urheiluauton. Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen kuolemaansa h\u00e4n laati testamentin, jossa kiellettiin h\u00e4nen teostensa julkaiseminen ja n\u00e4ytelmiens\u00e4 esitt\u00e4minen postuumisti It\u00e4vallan rajojen sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n Bernhard on kotimaansa kirjallisuuden suurimpia ikoneja. P\u00e4\u00e4llekusijat pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 suuremmassa arvossa kuin koskaan.<\/p>\n

P.S.<\/p>\n

Aikaisemmin kerroin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 Bernhardista tulisi Yhden hengen orgioihin<\/i> vain hajahuomioita, ei kokonaista esseet\u00e4. Nyt joulunpyhin\u00e4 olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Tarkoitukseni on sittenkin laatia Bernhard-essee kev\u00e4\u00e4n kirjaani.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4n vuoden Finlandia-voittajaa, Ulla-Lena Lundbergin J\u00e4\u00e4t\u00e4 on myyty huimat m\u00e4\u00e4r\u00e4t, kuten odottaa…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":765,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/bernhard-t.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/bernhard-t.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/135"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=135"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/135\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2021,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/135\/revisions\/2021"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/765"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=135"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=135"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=135"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}