{"id":1364,"date":"2015-09-22T18:19:24","date_gmt":"2015-09-22T15:19:24","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1364"},"modified":"2018-02-28T09:25:14","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:14","slug":"david-foster-wallacea-painotuoreena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/david-foster-wallacea-painotuoreena\/","title":{"rendered":"David Foster Wallacea painotuoreena"},"content":{"rendered":"

\"mit\u00e4<\/a><\/p>\n

Minulta ei \u00a0ilmesty t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 uutta teosta. Sen sijaan olen mukana yhten\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 kirjoittajasta Ville-Juhani Sutisen toimittamassa ja Savukeitaan kustantamassa antologiassa\u00a0Mit\u00e4 David Foster Wallace tarkoittaa?<\/em><\/p>\n

Kirjan l\u00e4mpim\u00e4iset saapuivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n postissa.<\/p>\n

Omaa esseet\u00e4ni\u00a0varten luin uudestaan Wallacen esikoisromaanin\u00a0The Broom of the System<\/em>. Yhdess\u00e4 tekstin jaksossa pohdin sit\u00e4 ja sen yhteytt\u00e4 Wallacen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n tuotantoon.<\/p>\n

Ohessa maistiaisiksi katkelma esseeni\u00a0The Broom of the System<\/em>\u00a0-osuudesta:<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

David Lipskyn haastattelukirja<\/em>\u00a0<\/em>Although Of Course You End Up Becoming Yourself\u00a0<\/em>koostuu h\u00e4nen ja Wallacen v\u00e4lisist\u00e4 keskusteluista<\/em>\u00a0<\/em>Infinite Jestin\u00a0<\/em>julkaisukiertueella ymp\u00e4ri Yhdysvaltoja. Siin\u00e4 Wallace kertoo tunteneensa h\u00e4pe\u00e4\u00e4, kun er\u00e4\u00e4ss\u00e4 signeeraustilaisuudessa h\u00e4nelt\u00e4 tultiin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n omistuskirjoitusta esikoisromaaniin\u00a0<\/em>The Broom of the System. Se ei ollut ensimm\u00e4inen eik\u00e4 viimeinen kerta, kun Wallace tuomitsi yliopistollisena lopputy\u00f6n\u00e4\u00e4n kirjoittamansa kaunokirjallisen\u00a0uransa avauksen.<\/em><\/p>\n

Wallace sanoi pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 esikoisromaaniaan \u201dkuin poikkeuksellisen fiksun nelj\u00e4toista vuotiaan kirjoittamana\u201d. Sen parissa ahertaessaan h\u00e4nell\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u201dnelj\u00e4tuhatta sivua kirjallisuusteoriaa ja mannermaista filosofiaa\u201d.<\/em><\/p>\n

Luin<\/em>\u00a0<\/em>The Broom of the Systemin\u00a0<\/em>vasta<\/em>\u00a0<\/em>Infinite Jestin\u00a0<\/em>j\u00e4lkeen ja odotuksiani s\u00e4vyttiv\u00e4t Wallacen v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4t kommentit. Eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siin\u00e4 voi aistia nuoren tekij\u00e4n \u00e4lyllist\u00e4 arroganssia ja briljeeraamiseen halua. Kirjallisuusteoreettisten ja filosofisten viittausten lis\u00e4ksi se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s roppakaupalla vaikutteita Thomas Pynchonin, John Barthin, William Gaddisin ja Donald Barthelmen kaltaisilta amerikkalaisilta postmodernisteilta.<\/em><\/p>\n

Etenkin Pynchonin esimerkki n\u00e4kyy monella tasolla: henkil\u00f6hahmojen oudoissa nimiss\u00e4, slapstickiksi nyrj\u00e4ht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 komiikassa, populaari- ja korkeakulttuurisen kuvaston sekoittelussa sek\u00e4 paranoideissa n\u00e4kymiss\u00e4 media- ja viihdeteollisuuden l\u00e4pitunkemasta yhteiskunnasta.<\/em><\/p>\n

Wallacen mielest\u00e4<\/em>\u00a0<\/em>The Broom of the System\u00a0<\/em>syyllistyi kirjalliseen kuolemansyntiin, koska se oli liian nokkela ja n\u00e4pp\u00e4r\u00e4, poseeraavien eleiden l\u00e4pitunkema. Luettuani kirjan toiseen kertaan t\u00e4t\u00e4 esseet\u00e4 varten n\u00e4en siin\u00e4 kuitenkin huomattavasti enemm\u00e4n yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4<\/em>\u00a0<\/em>Infinite Jestiin\u00a0<\/em>kuin Wallace itse olisi ollut valmis tunnustamaan. Uskon, ett\u00e4 h\u00e4nen oli kirjoitettava ep\u00e4onnistuneena pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 esikoisromaani, jotta saattoi my\u00f6hemmin kirjoittaa magnum opuksensa.<\/em><\/p>\n

Molempien romaanien taustalla vaikuttavat samanlaiset filosofiset l\u00e4ht\u00f6kohdat, joskin\u00a0<\/em>Infinite Jestiss\u00e4\u00a0<\/em>ne tulevat k\u00e4sitellyksi sis\u00e4istetymmin ja kaunokirjallisesti painokkaammin.<\/em><\/p>\n

Wallacen filosofiseksi esikuvaksi nousee Ludwig Wittgenstein, jolla on jopa alleviivattu rooli esikoisromaanissa.<\/em>\u00a0<\/em>The Broom of the Systemin\u00a0<\/em>keskushenkil\u00f6n Lenore Stonecipher Beadsmanin isoiso\u00e4iti on Wittgensteinin entinen oppilas ja isoiso\u00e4idin katoaminen muodostaa romaanissa t\u00e4rke\u00e4n tarinalinjan. Isoiso\u00e4iti\u00e4\u00e4n eli Grammaa kaipaava Lenore potee samalla vaikeasti m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4\u00e4 identiteettikriisi\u00e4, yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n kuulumattomuuden tunnetta. Tavallaan Lenore onkin tyyppiesimerkki postmodernin fiktion henkil\u00f6hahmosta, jonka minuus on ohutta ja h\u00e4ilyv\u00e4\u00e4, melkeinp\u00e4 lainausmerkkien sis\u00e4\u00e4n laitettavaa.<\/em><\/p>\n

Gramma taas voidaan n\u00e4hd\u00e4 Wittgensteinin sijaishahmona, jonka kautta esikoiromaani peilaa my\u00f6s Wallacen omia eksistenssipulmia. Marinoituaan itse\u00e4\u00e4n mannermaisessa filosofiassa Wallacea alkoi kalvaa ajatus kielen solipsismista, derridalaisen \u201dtekstin ulkopuolella ei ole mit\u00e4\u00e4n\u201d -meemin synkist\u00e4 ja surullisista kerrannaisvaikutuksista. Pelastusta Wallace haki Wittgensteinilta ja\u00a0omaksui wittgensteinilaisen ajatuksen kielest\u00e4 ihmisten v\u00e4listen yhteyksien luojana. Jotta kieli voisi olla mielek\u00e4st\u00e4 ja merkityksellist\u00e4, sen on perustuttava sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Kieli ei vain kuvaa ja selit\u00e4 maailmaa, vaan luo my\u00f6s edellytyksi\u00e4 ihmistietoisuuksien kohtaamiselle.<\/em><\/p>\n

Isoiso\u00e4iti\u00e4\u00e4n kaipaava Lenore joutuu luihun poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Rick Vigorousin vaikutuspiiriin. Rick ei pyri luomaan itsens\u00e4 ja Lenoren v\u00e4lille yhteyksi\u00e4, rakastavaisten vastavuoroista kielipeli\u00e4, vaan vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 Lenoren suuntaan yksisuuntaista informaatiovirtaa, jossa kommunikaatio vaihtuu manipulaatioksi ja vastavuoroisuus vallank\u00e4yt\u00f6ksi. Rick on rakastajana kyvyt\u00f6n ja ylikompensoi vajavaisuuttaan puhumalla Lenoren egomaanisella tarinoinnillaan kerta toisensa j\u00e4lkeen py\u00f6rryksiin. H\u00e4nell\u00e4 ei ole aikaa eik\u00e4 halua kuulla, mit\u00e4 Lenorella on sanottavana, koska haluaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4skytt\u00e4\u00e4 tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. <\/em>Kuten er\u00e4s henkil\u00f6hahmo sanoo: \u201dRick wants to talk all the time.\u201d <\/em>Eik\u00e4 lopulta pelkk\u00e4 puhuminenkaan riit\u00e4, vaan Rick haluaa my\u00f6s omia sanat ja niiden merkityksen.<\/em><\/p>\n

Jos Gramma edustaa Wittgensteinin kautta kielen yhteis\u00f6llisyytt\u00e4, Rick edustaa vallantahtoisena manipulaattorina kielen solipsismia. N\u00e4in vahvat polarisaatiot tekev\u00e4t\u00a0<\/em>The Broom of the Systemist\u00e4\u00a0<\/em>romaanina turhankin asetelmallisen, mutta Wallacen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 tuotantoa vasten luettuna se saa kiinnostavuuslis\u00e4\u00e4, koska n\u00e4ytt\u00e4ytyy h\u00e4nen tuontantonsa t\u00e4rkeimpien teemojen ja kysymyksenasettelujen alustavana hahmotelmana.<\/em><\/p>\n

The Broom of the System\u00a0<\/em>p\u00e4\u00e4ttyy kesken Rickin lauseen. <\/em>Rick ehtii sanoa \u201cI am a man of my\u201d ennen kuin kirjasta kiskaistaan t\u00f6pseli irti. Arvatenkin h\u00e4n on vakuuttamassa, ett\u00e4 on sanansa mittainen mies.<\/em><\/p>\n

Miksi Wallace katkaisee lauseen? H\u00e4n moitti my\u00f6hemmin esikoisromaaninsa lopetusta, piti kesken j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 lausetta turhanp\u00e4iv\u00e4isen\u00e4 kikkailuna. Tietenk\u00e4\u00e4n Rick ei ole sanansa mittainen mies, joten miksi antaa h\u00e4nen sellaista v\u00e4itt\u00e4\u00e4? Rickille sanat, ja kieli ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4, on vain keino laittaa toiset ihmiset tanssimaan pillins\u00e4 mukaan. Siten mill\u00e4\u00e4n mit\u00e4 Rick suustaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ei ole sis\u00e4ll\u00f6llist\u00e4 merkityst\u00e4. Jos kielen tulisi olla vastavuoroisuuteen perustuvaa kommunikaatiota, Rick on ylitsevuotavasta verbaliikastaan huolimatta t\u00e4ydellinen kielipuoli. Mink\u00e4 tahansa h\u00e4nen lauseensa voisi katkaista kesken ilman ett\u00e4 maailmasta h\u00e4vi\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n arvokasta ja merkityksellist\u00e4.<\/em><\/p>\n

Sivumennen sanottuna Rick muistuttaa Wallacen lyhytproosakokoelmassa\u00a0<\/em>Vastenmielisten tyyppien lyhyit\u00e4 haastatteluja\u00a0<\/em>esiintyvi\u00e4 mieshahmoja tai pikemminkin mies\u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka itseriittoisuudessaan typist\u00e4v\u00e4t koko universumin p\u00e4\u00e4nsis\u00e4iseksi mikrokosmoksekseen eiv\u00e4tk\u00e4 kykene muunlaiseen vuorovaikutukseen kuin loputtomaan monologiin, jossa ruotivat omia psykologisia fiksaatioitaan.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Esikoisromaaninsa j\u00e4lkeen Wallace ryhtyi johdonmukaisesti ottamaan et\u00e4isyytt\u00e4 nuoruutensa kirjallisiin idoleihin. My\u00f6hemmin h\u00e4n puhuikin kirjallisesta is\u00e4nmurhasta.<\/em><\/p>\n

Novellissa “Westward The Course Of Empire Takes Its Way” esiintyy John Barthia muistuttava kirjailijahahmo ja novelli n\u00e4ytt\u00e4ytyy er\u00e4\u00e4nlaisena vastakirjoituksena Barthin \u201dLost in the Funhouselle\u201d. Jenkkiproosan postmoderneista suunnann\u00e4ytt\u00e4jist\u00e4 Barth oli kenties ohjelmallisin. H\u00e4n ei oikeastaan edes pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n kirjailijana, vaan koki pikemminkin imitoivansa kirjailijaa. Niinp\u00e4 h\u00e4nen teoksensakaan eiv\u00e4t olleet romaaneja tai novelleja, ne vain olivat olevinaan sellaisia. Barthin mielest\u00e4 kaunokirjallisuus oli uuvahtanut modernismin konventioiden tyhjiin ammentamisen seurauksena. Tutuksi k\u00e4yneill\u00e4 ilmaisukeinoilla ei ollut mahdollista saada aikaiseksi mit\u00e4\u00e4n uutta ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Barth pakeni metafiktioon, joka n\u00e4ytti avoimesti tekstien rakennetun ja keinotekoisen luonteen.<\/em><\/p>\n

Emanuel Leutzen maalauksesta nimens\u00e4 saaneessa \u201dWestward\u201d -novellissa Wallace nostaa kaunokirjallisen postmodernismin laajempaan kulttuuriseen kehykseen. Samat itsetietoisuuden ja ironisuuden ty\u00f6kalut, joilla Barth kirjoitti romaaneja imitoivat romaaninsa, l\u00f6iv\u00e4t l\u00e4pi my\u00f6s popkulttuurissa ja mainonnassa. Jos ironisuus oli joskus muinoin uskottava yhteiskuntakritiikin muoto, heikkojen ase vahvoja vastaan, niin nykyisin sen avulla myyd\u00e4\u00e4n kaikkea mahdollista hampurilaisista henkil\u00f6autoihin. T\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 novellissaan kirjallisuuden ja mainonnan Wallace havainnollistaa sit\u00e4, kuinka markkinatalous on alistanut vastakulttuurisen energian palvelemaan kulutuskeskeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmuotoa. Novellin lopetus on tahallisen liikuttava ja k\u00f6mpel\u00f6. Siin\u00e4 ollaan metafiktiivisen kehikon sis\u00e4ll\u00e4, mutta kurkotetaan samalla sen ulkopuolelle, kohti vilpitt\u00f6myytt\u00e4, kohti lukijaa.<\/em><\/p>\n

“Absolutely no salesmen will call”, Wallace vakuuttaa lukijalleen ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 novellin sanoihin “You are loved.\u201d<\/em><\/p>\n

Viesti on yksinkertainen: rakennetulla ja keinotekoisella luonteellaan leikittelev\u00e4n tekstin pit\u00e4isi lopuksi palauttaa lukija todelliseen maailmaan, antaa h\u00e4nelle ev\u00e4\u00e4ksi jotain sellaista, mik\u00e4 tekee el\u00e4misest\u00e4 mielek\u00e4st\u00e4 ja merkityksellist\u00e4. Teksti, joka ei edes yrit\u00e4 tehd\u00e4 niin, on moraaliton ja halveksuttava, koska sulkeutuu itseens\u00e4 ja kielt\u00e4ytyy vuorovaikutuksesta, kirjailijan ja lukijan yhteisest\u00e4 kielipelist\u00e4. Vaikka Wallace tutki romaaneissaan ja novelleissaan v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 proosamuodon mahdollisuuksia, h\u00e4n halusi samalla kurkottaa tekstimassojen takaa todellista maailmaa kohti, kosketella t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimpi\u00e4 asioita: \u201dTo tell what it means to be a fucking human being.\u201d<\/em><\/p>\n

Vilpitt\u00f6myys ei lopulta tarkoittanut Wallacelle anti-ironisuutta vaan pikemminkin metaironisuutta, tai kuten h\u00e4n itse asian ilmaisi: naiiviuden ja kyynisyyden yhdistelm\u00e4\u00e4. Symbolisen is\u00e4nmurhan j\u00e4lkeenkin h\u00e4n kirjoitti itsetietoista fiktiota, mutta sis\u00e4llytti itsetietoisuuden piiriin my\u00f6s ironian tekem\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyviksi ne sudenkuopat, jotka vaanivat ironisessa el\u00e4m\u00e4nasenteessa.<\/em><\/p>\n

V\u00e4lj\u00e4sti ottaen Wallacen voi katsoa kuuluvan samaan henkiseen koulukuntaan kuin Roland Barthes, joka viimeisin\u00e4 vuosinaan suunnitteli innokkaasti romaanin kirjoittamista. Barthes n\u00e4ki romaanin kirjoittamisen keinona vastustaa Systeemi\u00e4 (tai systeemej\u00e4). Kulttuuriamme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t tekstit, narratiivit ja myytit n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t h\u00e4nelle vallan diskursseina, jotka luovat, yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t ja uusintavat yhteiskunnallisia hierarkioita.\u00a0Barthes\u00a0uskoi, ett\u00e4 kaunokirjallinen teksti voisi muodostaa vallan diskurssien keskelle vapauden saarekkeen ja horjuttaa valmiiden merkitysten “fasismia”. Ihanteekseen h\u00e4n asetti romaanin, joka ei k\u00e4ske, komenna tai suostuttele vaan puhuttelee lukijaa vailla arroganssia, vailla yl\u00e4statusta. Kun romaani vapautuu Vallan ja Systeemin kielest\u00e4, se pystyy tavoittamaan\u00a0jotain sellaista, mit\u00e4 Barthes kutsui\u00a0“totuuden hetkiksi”, totaaliseksi merkityksellisyydeksi, johon on mahdotonta\u00a0lis\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n

Vakiintuneet kirjoittamisen ja kertomisen tavat\u00a0eiv\u00e4t synnyt\u00e4 t\u00e4llaisia \u201dtotuuden hetki\u00e4\u201d, koska ne luovat ymp\u00e4rilleen Systeemin, joka tuottaa pikemminkin systeeminmukaista kuin todellisuuteen mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla pureutuvaa kirjallisuutta. Psykologiseen realismiin nojautuva romaani tuudittaa lukijan anesteettiseen todellisuusilluusioon, muuttaa h\u00e4net passiiviseksi tekstin kuluttajaksi sen sijaan ett\u00e4 aktivoisi h\u00e4net osallistumaan merkitysten tuottamiseen.<\/em><\/p>\n

Sellainen romaani syyllistyy samaan kuin Rick Vigorous: peitt\u00e4\u00e4 manipuloivilla sanary\u00f6pyill\u00e4 perimm\u00e4isen kyvytt\u00f6myytens\u00e4 rakastajana.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

Mit\u00e4 David Foster Wallace tarkoittaa?<\/em>\u00a0-teoksen muissa esseiss\u00e4 kustannustoimittaja Samuli Knuuti pohtii Wallacen estetiikkaa suhteessa pys\u00e4htyneeseen hetkeen, arkisen el\u00e4m\u00e4n mit\u00e4\u00e4nsanomattomuuteen, kriitikko Miikka Laihinen ruotii Wallacen postuumisti julkaistun romaanin\u00a0The Pale Kingin<\/em>\u00a0tylsyyden poetiikkaa, kirjailija ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Ville-Juhani Sutinen hahmottelee Wallacen esseetyyli\u00e4 pastissin keinoin, runoilija Ville Luoma-aho tutkailee viihteen, viihtymisen ja kirjallisuuden v\u00e4lisi\u00e4 ulottuvuuksia Wallacen pohjalta, tutkija Susanna Lindroos-Hovinheimo tarkastelee\u00a0Wallacen yksin\u00e4isyysteemoja\u00a0Wittgensteiniin peilaten ja brittil\u00e4inen kirjallisuudentutkija Stephen J. Burn asettaa Wallacen tuotannon n\u00e4kemisen ja silm\u00e4n fysiologian kontekstiin.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Minulta ei \u00a0ilmesty t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 uutta teosta. Sen sijaan olen mukana yhten\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/09\/mita-dfw-tarkoittaa-300x225.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1364"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1364"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1364\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1861,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1364\/revisions\/1861"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1364"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1364"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1364"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}