{"id":138,"date":"2012-12-18T00:26:00","date_gmt":"2012-12-17T22:26:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/joulu-curzion-seurassa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:30","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:30","slug":"joulu-curzion-seurassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/joulu-curzion-seurassa\/","title":{"rendered":"Joulu Curzion seurassa"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/curzio.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/curzio.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>T\u00e4n\u00e4 jouluna en voi lukea mit\u00e4 huvittaa. On luettava sit\u00e4 mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lukea. Ja kirjoitettava samalla. Ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ilmestyv\u00e4 esseekirjani <i>Yhden hengen orgiat<\/i> vaatii viel\u00e4 uurastusta &amp; ponnistelua, enk\u00e4 ihmettelisi jos my\u00f6skin itkemist\u00e4 &amp; kiroilua. Mutta ei auta, loppuun asti on ment\u00e4v\u00e4, onneksi ei kuitenkaan sen pitemm\u00e4lle. Joululoma siis kuluu esseit\u00e4 kirjoittaessa ja esseemateriaalia lukiessa. Eip\u00e4 tule ainakaan sy\u00f6ty\u00e4 liikaa vihreit\u00e4 kuulia; niit\u00e4 ei pid\u00e4 kirjoitusty\u00f6l\u00e4isen sy\u00f6d\u00e4, kun tekev\u00e4t olon turpeaksi.<\/p>\n<p>Laatimani ty\u00f6suunnitelman mukaan joulunpyhin\u00e4 on vuorossa essee Curzio Malapartesta. Olen kyseisen tekstin miettinyt, hahmotellut ja j\u00e4sennellytkin aika pitk\u00e4lle valmiiksi, mutta tiet\u00e4\u00e4h\u00e4n sen, ett\u00e4 kirjoittaessa tulee aina kaikenlaisia yll\u00e4tyksi\u00e4 &amp; sivupolkuja. Kun rupeaa tekem\u00e4\u00e4n esseet\u00e4, on kuin avaisi oven pime\u00e4\u00e4n huoneeseen. &#8220;He was a fascist, wasn&#8217;t he?&#8221; sanoi amerikkalainen prosaisti Jefferey Eugenides, kun kehuin h\u00e4nelle Malapartea. No juu, fasisti, muun muassa. Mutta olihan Malaparte paljon muutakin, melkoinen kameleontti: saksalais-italialainen protestantti ja katolilainen, fasisti ja kommunisti, kirjailija ja journalisti, elokuvaohjaaja ja arkkitehti, sotilas ja pasifisti, diplomaatti ja mielipidevanki.<\/p>\n<p>Oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Curzio Malaparte oli Kurt Suckert. Parikymppisen\u00e4 h\u00e4n italialaisti nimens\u00e4, pahat kielet v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen paremmin asemiin kansallismielisess\u00e4 fasistisessa liikkeess\u00e4. Mene tied\u00e4. &#8220;Olisin ottanut sukunimekseni Bonaparte, mutta se nimi oli varattu&#8221;, h\u00e4n kirjoitti toimittajakollegalleen Lino Pellegrinille, oletettavasti vitsaillen, vitsik\u00e4s kun osasi olla. Vakavamielist\u00e4 selityst\u00e4 h\u00e4n ei nimivalinnalleen kai koskaan antanut. Oliko h\u00e4n vain <i>mala parte<\/i>, huono taikka sopimaton osa? Se kuvastaisi h\u00e4nt\u00e4 hyvin. Ei h\u00e4n viihtynyt kovin kauaa yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n roolissaan, mink\u00e4s kameleontti luonnolleen mahtaa. Fasistitkin tuomitsivat h\u00e4net kymmeneksi vuodeksi vankilaan 1933, kun h\u00e4n kirjoitti kirjan vallankaappauksen tekniikasta, jossa analysoi Mussolinin, Leninin ja Hitlerin konsteja kukistaa vastustajansa ja anastaa valta itselleen. Sanotaan, ett\u00e4 Malaparte kirjallaan oikein h\u00e4rn\u00e4si Mussolinia kimppuunsa. Vankilassa Malaparte ehti olla vain muutaman kuukauden, sitten h\u00e4net laitettiin arestiin Liparin ja my\u00f6hemmin Ischian saarelle. Lopulta tuomio kumottiin 1935. Sodan aikana Malaparte l\u00e4hetettiin kauas pohjoiseen, Suomeen ja Ukrainaan, <i>Corriere della Seran<\/i> kirjeenvaihtajaksi. Ilmeisesti toivottiin, ett\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4visi huonosti. Ei k\u00e4ynyt, mutta ainakin h\u00e4n pysyi kaukana Italiasta. Malaparten lehtijutut \u00e4rsyttiv\u00e4t niit\u00e4, jotka olivat varmoja natsien ja fasistien voitosta.<\/p>\n<p>Roomaan Malaparte palasi liittoutuneiden mukana, yhteysupseerina, loikattuaan pois fasistien kelkasta. H\u00e4nen <i>Iho<\/i>-romaanissaan on kohtaus, jossa ikuisen kaupungin asukkaat ottavat jenkkien panssarikolonnat vastaan riemurinnoin. &#8220;El\u00e4k\u00f6\u00f6n amerikkalaiset! El\u00e4k\u00f6\u00f6n vapaus!&#8221; he kiljuvat. Sitten Tor di Nonalla er\u00e4s jenkkisotilaita juhliva miespolo horjahtaa ja murskaantuu Sherman-tankin telaketjujen alle. Semmoistakin voi tapahtua, kun vanha Eurooppa ja uusi maailma kohtaavat. Kirjoitin t\u00e4st\u00e4 <i>Lohtu<\/i>-romaanissani, ja varmaan esseess\u00e4 kirjoitan lis\u00e4\u00e4 ja tarkemmin, ainakin jos ty\u00f6suunnitelmani pit\u00e4\u00e4, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n luonnollisestikaan takaa, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4. Pime\u00e4ss\u00e4 huoneessa kun liikkuu voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muuta kuin odottaa l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Se kai esseiden tekemisess\u00e4 hienoa onkin. Tai onko se nyt niin hienoa? Raivostuttavaakin se voi olla.<\/p>\n<p>Malaparte muuten oli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana kaikkiaan kuusitoista kertaa kaksintaistelussa. Ensimm\u00e4iseen niist\u00e4 h\u00e4n joutui tai p\u00e4\u00e4si 1920 nuorena kulttuuriattaseana Varsovassa. &nbsp;Sapelein aamunkoitteessa. Malaparte voitti tulikasteensa isketty\u00e4\u00e4n haavan vastustajansa olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Vastustaja, puolalainen luutnantti, oli loukannut italialaisten sotilaiden kunniaa. Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tuommoinen toiminta her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa ihailua. Kuusitoista kaksintaistelua. Itsell\u00e4ni ei riitt\u00e4isi sisua yhteenk\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 monilla muillakaan kirjailijoilla. Useimmat kirjailijat ovat paskahousuja, kostavat tekstiss\u00e4\u00e4n ne asiat, joita eiv\u00e4t uskaltaneet kostaa rehdill\u00e4 kaksintaistelulla. Oikein ilke\u00e4 kosto on vain oikein ilke\u00e4 satiiri. Ei siin\u00e4 paljon kunnia kasva.<\/p>\n<p>Riemullista joulun odotusta kaikille t\u00e4t\u00e4 blogia lukeville!<\/p>\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4n\u00e4 jouluna en voi lukea mit\u00e4 huvittaa. On luettava sit\u00e4 mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":767,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":8,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/curzio.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/curzio.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/138"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=138"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/138\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2024,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/138\/revisions\/2024"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/767"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=138"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=138"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=138"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}