{"id":1393,"date":"2015-10-05T21:25:45","date_gmt":"2015-10-05T18:25:45","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1393"},"modified":"2018-02-28T09:25:13","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:13","slug":"ja-kirjallisuuden-nobel-palkinto-menee","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/ja-kirjallisuuden-nobel-palkinto-menee\/","title":{"rendered":"Ja kirjallisuuden Nobel-palkinto menee…"},"content":{"rendered":"

\"ashbery\"<\/a><\/p>\n

Taas kohta on se aika vuodesta, kun Ruotsin akatemian pysyv\u00e4 sihteeri astuu juhlasaliin\u00a0valkoisten peiliovien takaa ja ilmoittaa, kuka saa\u00a0kirjallisuuden Nobel-palkinnon.<\/p>\n

Silm\u00e4ilin eilen ennakkospekulaatioita uutissivuistoilta ja ajattelin samoin kuin vuosi sitten: toivottavasti eiv\u00e4t anna palkintoa Haruki Murakamille. H\u00e4n on rajusti yliarvostettu, ja jos h\u00e4n Nobelin saa, h\u00e4n tulee my\u00f6s aina olemaan rajusti yliarvostettu.<\/p>\n

Toisaalta, mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n

Eik\u00f6 meid\u00e4n vakavahenkisten kirjallisuusihmisten\u00a0kuuluisi stereotypian mukaisesti suhtautua kaikenlaiseen palkintohumuun ylenkatseella? Aarne Kinnunen kertoo hauskasti ilkeilev\u00e4n anekdootin muistelmateoksessaan P\u00e4\u00e4toiminen el\u00e4m\u00e4<\/em>:<\/p>\n

Istuin kerran WSOY:n kirjailijap\u00e4iv\u00e4llisill\u00e4\u00a0<\/em>Hotelli K\u00e4mpin peilisalissa. Valkohansikkaiset tarjoilijat k\u00e4viv\u00e4t levitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kullekin lautasliinan. Kylm\u00e4 ruoka oli hyv\u00e4\u00e4, l\u00e4mmin ruoka oli kylm\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 istui toisella puolella nuori naispuolinen ilmeisesti kirjailija. Kysyin h\u00e4nelt\u00e4, joko h\u00e4n on montakin kirjaa julkaissut. “Esikoinen on tulossa t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4.”\u00a0Min\u00e4 itse olin juuri innostunut Nobelin saaneesta Jos\u00e9 Saramagosta. Kysyinkin, onko h\u00e4n perehtynyt portugalilaiseen. “Min\u00e4 en lue palkittuja kirjailijoita”, vastattiin.\u00a0<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Nobelin saavalle kirjailijalle palkinto ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00a0ole pelkk\u00e4 riemun aihe. Seh\u00e4n on er\u00e4\u00e4nlainen muistokirjoitus el\u00e4v\u00e4lle, koska juhlallinen kanonisointi vihjaa, ett\u00e4 kirjailijan katsotaan saavuttaneen suurimmat taiteelliset voittonsa.<\/p>\n

Albert Camus oli t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 44 vuotta saadessaan Nobelin. Uutisen kuultuaan\u00a0h\u00e4n kirjoitti muistivihkoonsa tuntevansa ylitsevuotavaa painetta ja melankoliaa. “20-vuotiaana, k\u00f6yh\u00e4n\u00e4 ja alastomana, tunsin todellisen loistokkuuden. \u00c4itini.” My\u00f6hemmin h\u00e4n sai paniikkikohtauksia ja pelk\u00e4si v\u00e4lill\u00e4 tukehtumista, v\u00e4lill\u00e4 hulluksi tulemista. Palkitun taakka voi olla raskas.<\/p>\n

Ranskan kirjallisuuspiireiss\u00e4 jotkut\u00a0pitiv\u00e4t Camus’ta liian nuorena palkittavaksi, jotkut taas\u00a0katsoivat pomp\u00f6\u00f6sin kunnianosoituksen olevan sinetti sille, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 on tullut kirjallinen reliikki.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Nobel-palkinnon asema maailman merkitt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 kirjallisuuspalkintona on kiistaton, mutta jos pys\u00e4htyy miettim\u00e4\u00e4n tarkemmin sen taustalla vaikuttavaa prosessia, her\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 tai huvittuneisuutta.<\/p>\n

Jury koostuu Ruotsin akatemian j\u00e4senist\u00e4, joista monet hoitavat aktiivisesti yliopistovirkaansa.\u00a0Eri maiden kirjalliset vaikuttajat l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t heille vuosittain ehdotuksia mahdollisista nobelisteista. Suomen Kirjailijaliittokin l\u00e4hett\u00e4\u00e4. Minulla ei ole harmainta aavistusta, ket\u00e4 Suomesta on ehdotettu, vaikka istuin\u00a0v\u00e4h\u00e4n aikaa liiton johtokunnassa. Puheenjohtaja hoiti yhteydenpidon Ruotsin Akatemiaan, mutta ei kertonut ket\u00e4\u00a0sinne kuiskutteli. En kyll\u00e4 kysynytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Esseisti Tim Parks on huomauttanut, ett\u00e4 Tukholmaan saapuu vuosittain kolmenumeroinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ehdotuksia\u00a0ansioituneista kirjailijoista, ja mukana ovat kaikki kirjallisuuden lajit romaaneista n\u00e4ytelmiin. Lukeeko jury kaikkien ehdotettujen tuotannon, lukeeko edes yht\u00e4 kirjaa jokaiselta? Miten he ehtiv\u00e4t muiden rientojensa ja velvollisuuksiensa keskell\u00e4? Ent\u00e4 heid\u00e4n kielitaitonsa? Kuinka moni heist\u00e4 pystyy lukemaan kaunokirjallisuutta muilla kuin maailmankielill\u00e4? Osaako kukaan esimerkiksi suomea?<\/p>\n

Lehtijutut kertovat, ett\u00e4 Nobel-kandidaateista laaditaan ehdotusten pohjalta lyhyt lista, jolla on ehk\u00e4 viisi tai kuusi nime\u00e4. N\u00e4iden armoitettujen teoksia juryn j\u00e4senet sitten tankkaavat\u00a0kes\u00e4lomillaan ja syksyn koittaessa valmistautuvat p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuka heist\u00e4 nousee\u00a0ylitse muiden.<\/p>\n

Vuosien saatossa jury\u00e4 on toistuvasti\u00a0moitittu siit\u00e4, ett\u00e4 se palkitsee poliittisesti sopivimpia, ei taiteellisesti merkitt\u00e4vimpi\u00e4 kirjailijoita. Niin lienee usein\u00a0k\u00e4ynytkin.\u00a0Toisaalta, se joka kuvittelee\u00a0kirjallisuuspalkintojen\u00a0voivan perustua muihin\u00a0kuin enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n mielivaltaisiin palkitsemisp\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin, saa\u00a0syytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun Ruotsin Akatemia perusti Nobelin kirjallisuuspalkinnon viime vuosisadan alussa, kaksi j\u00e4sent\u00e4 protestoi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti. He pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 palkinnon ymp\u00e4rille syntyy kirjallisuuden kansainv\u00e4linen tribunaali.<\/p>\n

Pelko osoittautui aiheelliseksi.<\/p>\n

Itse yrit\u00e4n suhtautua kirjallisuusnobeleihin harmittomana seuraleikkin\u00e4 ja\u00a0spektaakkelina. Ei kannata tuhlata ruutia ryppyotsaiseen kritiikkin.<\/p>\n

Viel\u00e4 lopuksi toiveeni jurylle: antakaa palkinto John Ashberylle (kuvassa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4). H\u00e4n on hieno runoilija eik\u00e4 liian nuori.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taas kohta on se aika vuodesta, kun Ruotsin akatemian pysyv\u00e4 sihteeri astuu…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":12,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/10\/ashbery.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1393"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1393"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1393\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1859,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1393\/revisions\/1859"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1393"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1393"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1393"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}